Ohjaus ja arviointi

Virtuaalimaailmassa ohjaaminen poikkeaa perinteisestä verkko-opetuksesta tai luokkatilanteesta. Kouluttajan on koulutussisällön lisäksi hallittava hyvin myös käytettävää tekniikkaa, virtuaalimaailmasovellusta. Tekniikka on läsnä kaikissa tapaamisissa ja kouluttajan on varauduttava neuvomaan käyttöliittymän ominaisuuksia ja auttamaan mahdollisissa ongelmatilanteissa. Tämä on virtuaalimaailmoihin liittyvä erityispiirre, joka on korostuneesti otettava huomioon oppituntien aikatauluja suunniteltaessa. Oppimistilanteen on jätettävä tilaa oppijoiden omaehtoiselle virtuaaliympäristön tutkimiselle ja kokeilulle. Ja mikäli on suinkin mahdollista, niin ohjaajia oppimistilanteessa on hyvä olla enemmän kuin yksi.

Ennen varsinaista oppimissisällön opiskelua virtuaalimaailmassa on opiskelijat perehdytettävä erillisessä koulutustilaisuudessa virtuaalimaailmaohjelmiston käyttöön: liikkuminen, viestintä, käyttöliittymä ja oppimisen tukena käytettävät työkalut on oltava tuttuja ennen varsinaista oppimistilannetta. Ilman tätä panostusta voi opittava asia jäädä tekniikan opettelun jalkoihin.

Virtuaalimaailmoissa opettajasta tulee luonnollisella tavalla kanssakulkija, oppimisen ohjaaja. Avatar-hahmo tasa-arvoistaa vuorovaikutusta ja mahdollistaa perinteistä luokkatilannetta helpommin opettajalle ohjaajan rooliin heittäytymisen. Virheitä ja epäonnistumisia koetaan yhdessä ryhmänä, eikä niitä kannata pelätä. Virtuaalimaailmoissa toimimista leimaa olennaisesti myös hauskuus, joten usein pienet virheet hyväksytään luonnollisena osana oppimisprosessia.

Oppimisen arviointi virtuaalimaailmoissa riippuu asetetuista tavoitteista käytettävistä toimintamalleista, menetelmistä ja käytettävissä olevista työkaluista. Arvioinnin suunnittelu ja palautteen antaminen ovat aina osa hyvää koulutusta, niin reaali- kuin virtuaalimaailmassakin.

Palvelutilannesimulaation suorittamista tai kielten oppimista voidaan arvioida suoraan tilanteessa arviointikeskustelun avulla tai oppija voi tuottaa itsearvioinnin tarjolla olevia työkaluja hyödyntäen. Koska virtuaalimaailma pyrkii jäljittelemään mahdollisimman paljon reaalimaailmaa, niin useimmat perinteiset arviointimenetelmät soveltuvat myös virtuaalimaailmoihin.

Toisaalta virtuaalimaailmoissa (esim. Second Life) voidaan rakentaa erilaisia arviointityökaluja (esim. hudit, ohjelmoidut objektit) oppimisprosessin etenemistä seuraamaan. Oppijan polku voidaan rakentaa siten, että hänen tulee vastata oikein annettuihin avoimiin tai monivalintakysymyksiin päästäkseen jatkamaan tehtävän suorittamista. Työkalut voivat olla henkilökohtaisia tai oppijaryhmälle kohdennettuja. Arviointityökalut lähettävät tarvittaessa oppijoiden vastaukset sähköpostitse opettajalle.

Myös laite- ja prosessisimulaatiot (esim. virtuaalinen panimo, potilaan hoitoprosessi) voidaan ohjelmoida virtuaalimaailmoissa siten, että ne eivät päästä oppijaa etenemään seuraavaan vaiheeseen ennen kuin hän suorittaa annetun oppimistehtävän oikein.

Second Life-virtuaalimaailma mahdollistaa myös verkkosisältöjen hyödyntämisen Shared Media-ominaisuuden kautta. Tämän ansioista virtuaalisessa ympäristössä voidaan käyttää rinnalla perinteisiä oppimisympäristöjä (esim. Moodle) tai sosiaalisen median palveluita oppimisen arvioinnissa.