Sairaalakoulussa lapsi ei putoa opinpolulta

Tampereen massiivisen yliopistosairaalaan takaa pilkistää vaalea rakennus, joka on malliesimerkki modernista koulusuunnittelusta. Koivikkopuiston koulusta löytyy viihtyisiä luokkia, keramiikkapaja, puutyöluokka, maalaamo sekä yhdistetty grafiikan paja ja kirjapaino. Koulun sydämessä on valoisa kotitalousluokka ruokailutiloineen. Kaikesta näkee, että sairaalakoulun opetusmenetelmiin kuuluvat tekemällä oppiminen ja lasten rohkaisu itsensä ilmaisuun.


Viihtyisät luokat. Rehtori Riitta Launis ja koulunkäyntiavustaja Sami Loimio ovat tyytyväisiä uuteen kouluunsa, johon muutettiin kolmisen vuotta sitten työlään evakkokierroksen jälkeen. Vanhoihin tiloihin tuli homeongelma.

– Koulun arki on tietysti myös tavallista puurtamista eli lukemista, kirjoittamista ja laskemista. Toisaalta oppimisympäristö on rakennettu toiminnalliseksi, ja taitoaineet ovat tärkeitä. Uskomme, että jokainen lapsi pystyy ilmaisemaan itseään, kun häntä kannustetaan, vakuuttaa Koivikkopuiston koulun rehtori Riitta Launis.
– Kun oppilaille antaa hyvät välineet, ohjaa värien kauneuteen ja auttaa luovuuteen, moni yllättyy omista aikaansaannoksistaan. Oppilaat todella pitävät taito- ja taideaineista, jotka ovat myös hyvin motivoivia.

Koivikkopuisto on Tampereen kaupungin erityiskoulu. Se antaa opetusta Tampereen yliopistosairaalassa hoidettavana oleville peruskouluikäisille lapsille ja nuorille. Oppilaat ovat luokilta 1.–9.

Oppilaita tulee sekä lastenpsykiatrian klinikalta että lastentautien osastoilta. Opetuksen kulmakiviin kuuluvat toiminnallisuus, pedagoginen kuntoutus ja yksilöllisyys. Sairaalaopetus tukee lapsen tervettä puolta, vahvuuksia ja on siltana lapsen arkeen.

Lastenpsykiatrian klinikka sijaitsee koulun läheisyydessä. Oppilaat tulevat sieltä koulupäivinä Koivikkopuistoon. Lastentautien potilaita opetetaan sekä koulutiloissa että vieriopetuksena sairaalan eri osastoilla, lapsen kunnosta riippuen.

Onnistumisen elämyksiä


Maalaamo tulvii värejä. Luovuus ja itsensä ilmaiseminen ovat Koivikkopuistossa opetuksen ja kuntoutuksen kulmakiviä.


Koivikkopuiston koulun oppilastyö.

Luovan työn tuloksia näkyy joka puolella. Maalaamossa kuivuu oppilaiden tauluja, puusepän verstaan pöydällä on lisää oppilastöitä ja käytäviin on kehystetty koululaisten tekemiä taideteoksia. Painohuoneessa voidaan valmistaa omia julkaisuja sekä silkkipainotöitä ja tekstiililuokassa komeilevat kangaspuut.

Lukuaineitakaan ei unohdeta, sillä koulu antaa opetusta kaikissa peruskoulun oppiaineissa. Koivikkopuistolla on kuitenkin oma opetussuunnitelma, joka antaa mahdollisuuden painottaa toiminnallisia opetusmenetelmiä. Näitä ovat retket, projektit, lasten omat kirjalliset työt tietokoneen ja kirjapainon avulla, ja tietysti kuvataide.

Koulu on osallistunut jo usean vuoden ajan Tampereen kaupungin TAITE-projektiin, joka sisältää oppilaiden vierailuja museoihin ja taidenäyttelyihin. Museokäynteihin liittyy työpajoja. Viime syksynä pidettiin animaatiotyöpaja, joka perustui Tampereen Taidemuseon näyttelyyn Akseli Gallen-Kallelasta.
– Tällaiset projektit vievät tietysti aikaa, mutta ne lisäävät motivaatiota ja antavat tukea koulukäyntiin. Valmis animaatio on todellinen kohokohta oppilaille, kertoo rehtori, joka opettaa itsekin pieniä psykiatrian potilaita.

Tunteiden ilmaisu on tärkeää kaikille lapsille, mutta erityisesti sairaille. Lastenpsykiatrian potilaat voivat aluksi pelätä itsensä ilmaisemista piirtämällä tai maalaamalla, ja he saattavat suosia tummia värejä ja rajuja hahmoja tai tapahtumia. Opettaja auttaa heitä vähitellen löytämään kirkkaampia värejä ja myönteisiä teemoja.
– Lähdemme aina liikkeelle lapsesta. Aikuinen asettaa turvallisia rajoja, motivoi ja auttaa lasta oppimaan oppimisessa.

Lapsen voi olla vaikeaa hyväksyä epäonnistumista, ja itsetunto saattaa olla vähissä. Takana on epäonnistumisen kokemuksia ja joskus myös liiallista täydellisyyden tavoittelua. Myös aikuisten vaatimukset voivat olla ylimitoitettuja. Siksi lapsille on tärkeää tarjota onnistumisen elämyksiä ja opettaa lapsi hyväksymään epäonnistumisia.

Oppilaita noin 250 vuodessa

Sairaalaopetusta antavia kouluja on maassamme 34. Koivikkopuiston kouluun tulee oppilaita paitsi Pirkanmaalta TAYS:n vastuualueen kunnista, joskus myös ympäri Suomea, jos heidän sairautensa hoito kuuluu sairaalan erityisalueeseen.

Vuosittain koulussa opiskelee lähes sata lastenpsykiatrian klinikan potilasta, joista jotkut tulevat vielä uudelle jaksolle vuoden aikana. Lastentautien osastojen oppilaita on vuosittain noin 150, joista pitkäaikaissairaat palaavat uusille sairaalajaksoille. Opetusta annetaan sekä yleis- että erityisopetuksen oppilaille.

Psykiatrian klinikan oppilaat tulevat opiskelemaan koulutiloihin, mutta myös monet lastentautien potilaat saatetaan paikan päälle. Heillä voi olla apunaan kepit tai pyörätuoli. Lastentautien opetustila on suunniteltu niin, että tarvittaessa oppilaita voidaan työntää päärakennuksesta tulevaa yhdyskäytävää pitkin.

Henkilökuntaan kuuluu rehtorin lisäksi kolme erityisluokanopettajaa, yksi luokaton erityisopettaja, kielten lehtori, viisi koulunkäyntiavustajaa ja koulusihteeri. Koulun vastuulle kuuluu myös Kuusikon perhetukikeskuksen nuorten opetus, jota antavat kaksi erityisluokanopettajaa ja yksi avustaja.
– Oppilailla on mahdollisuus normaalipituiseen koulupäivään. Yksi opetusjakso kestää puolitoista tuntia, jonka opettaja voi jakaa osiin lasten tarpeiden mukaan. Välitunnilla ollaan puoli tuntia.

Koulu on lapsille tärkeä

Erityisopettaja Tuija Hyppönen opettaa psykiatrian klinikan 3.–5.-luokkalaisia, ja antaa lisäksi lastentautien potilaille vieriopetusta tunnin viikossa. Hän kertoo, että valtaosa oppilaista käy mielellään koulua ja nauttii muiden seurasta. Ihan aina motivaatio ei kuitenkaan riitä:
– Täytyy muistaa, että näillä lapsilla on muitakin ongelmia. Koulu ei aina ole mielessä ykkösasiana.

Oppimista voi kuitenkin helpottaa esimerkiksi erilaisilla peleillä ja havaintovälineillä, joita Tuija käyttää paljon varsinkin matematiikassa ja äidinkielessä. Moni valitsee mieluummin perinteisen lautapelin tietokoneen sijasta. Yhtä ja samaa sanaristikkopeliä voi soveltaa monenikäisille oppilaille. Tuijalle lautapelit sopivat, sillä ne tukevat hyvin sosiaalista kanssakäymistä.

Opettajan kannalta sairaalakoulun suurin ero normaalikouluun verrattuna on yhteistyökumppaneiden määrä. – Kun uusi oppilas tulee, otan yhteyttä vanhempiin, osaston hoitohenkilökuntaan ja lapsen omaan kouluun. Siinä saa pidellä monia lankoja käsissään.

Siirtymät sujuviksi

Myös rehtori korostaa tiiviitä suhteita lapsen taustayhteisöön. Viime vuosina on tehty valtakunnallisestikin paljon töitä integroinnin eteen, jotta siirtymävaiheet omasta koulusta sairaalakouluun ja takaisin sujuisivat hyvin. Yhteistyö lapsen oman koulun sekä vanhempien kanssa on kullanarvoista.

Tavoitteena on turvata lapsille katkeamaton opinpolku. Riitta Launiksen mukaan tässä onkin menty eteenpäin. Sairaalaopetus tunnetaan kunnissa entistä paremmin. Haastavakin oppilas on tervetullut takaisin, ja hänelle järjestyy paikka sekä tarvittava tuki.
– Aina resursseja erityisopetukseen ja avustajiin ei ole tarpeeksi, joten hyvän ratkaisun etsiminen on vaikeampaa. Yleisenä ongelmana on myös luokkakokojen suuruus. Ei ole pedagogisesti perusteltua, jos alkuopetuksessa on 26 oppilasta.

Koulun työntekijöille uusia näkökulmia tuo kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö. Koivikkopuisto koordinoi takavuosina EU:n Comenius-projektia, jossa kehitettiin sairaalakoulujen pedagogiikkaa. Kouluun tulevat ulkomaiset vieraat tapaavat usein oppilaita, ja vastaanotto on innostunut.

”Opetuksen lähtökohtana on lapsesta lähtevä oppiminen, toiminnallinen opetus ja lapsen kuntoutuminen takaisin omaan kouluun. Onnistumisen elämykset, oman vastuun ottaminen, itsetunnon vahvistuminen ja motivaation kasvu ovat tärkeitä tavoitteita sairaalaopetuksessa.”

Koivikkopuiston koulun kotisivut

Teksti ja kuvat: Tarja Repo