Kunnassa

Sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin

Osallistavassa koulussa on ensiarvoisen tärkeää sitoutua yhteisiin tavoitteisiin, joita ovat:

  1. kaikki oppilaat käyvät koulua yhdessä,
  2. yhteinen opetus on järjestetty oppilaiden yksilöllisten edellytysten mukaisesti ja
  3. jokainen - niin oppilas kuin henkilökunnan jäsenkin – tuntee olevansa hyväksytty ja arvostettu kouluyhteisössä. Inkluusiossa ei ole kyse pelkästään koulutyön käytänteiden muuttamisesta, vaan myös koulutyötä koskevien asenteiden ja uskomusten muuttamisesta.

Kunnan poikkihallinnollinen yhteistyö

Inkluusio on tärkeää hahmottaa myös kuntatason asiana. Kunnan poikkihallinnollisen yhteistyön tulee tukea inkluusion toteuttamista.

On tärkeää, että kunnan viranhaltijat hahmottavat, mistä inkluusiossa on kyse. Inkluusio poikkeaa useimmissa kunnissa suuresti sen hetkisestä opetuksen järjestämistavasta. Osallistavaan kasvatukseen orientoituminen vaatii siksi virkamiehiltä useimmiten uudenlaisten opetuksen järjestämistä koskevien ajatuksien sisäistämistä.

Opetustoimi sekä sosiaali- ja terveystoimi ovat keskeisiä hallintokuntia inkluusion kannalta. Eri hallintokuntien virkamiesten ja luottamushenkilöiden yhteistyö on tärkeää, jotta inkluusio voi edetä myös kuntatasolla. 

Hallintokuntien keskinäisellä yhteistyöllä on mahdollista edistää kouluyhteisön yhteistyötä. Palvelut - esimerkiksi oppilashuoltopalvelut - ovat tavallisesti monen hallintokunnan alaisuudessa, joten palvelujen hyvään järjestämiseen tarvitaan näiden hallintokuntien yhteissuunnittelua ja palvelujen toteuttamista yhteistyössä.

Kunnallisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman laatiminen

Kunnan opetustoimi tarvitsee selkeän toimintasuunnitelman, jossa linjataan osallistavaa kasvatusta tukevat toiminnan tavoitteet ja toimenpiteet tavoitteisiin pääsemiseksi.  Toimintasuunnitelma sisältää nykyisten voimavarojen käyttösuunnitelman ja tarvittaessa uusien voimavarojen suuntaamisen osallistavaan kasvatukseen.

Oppijalähtöisyyden yksi piirre on se, että oppilaan opiskelun vaatimia kunnallisia voimavaroja ei voi kaikilta osin päättää etukäteen.  Oppilaan koulutuskustannukset voi tietää vasta, kun oppilas tunnetaan koulussa tarpeeksi hyvin. Siksi on tärkeää, että kunnan opetustoimi voi tehdä budjetin, jossa on mahdollisuus kohdennetusti tukea koulutyötä myös lukuvuoden aikana. Tähän tarkoitukseen tulisi budjetissa olla erillinen resurssiraha ennalta arvaamattomien oppilas- ja koulukohtaisten menojen kattamiseksi.
Toimintasuunnitelmassa on hyvä olla kouluille kohdistuvaa painetta ja tukea. Kunta on vastuussa Opetushallitukselle opetuksen järjestämisestä Peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden 2004 pohjalta. Toimintasuunnitelman tulee noudattaa tämän asiakirjan linjauksia, joiden toteutumista kouluissa kunta valvoo ja arvioi. Tällä tavoin kunta antaa kouluille painetta koulun kehittämiseen linjausten mukaisesti.

Linjauksien toteuttaminen kouluissa puolestaan vaatii kunnan tukea. Kunta voi tarjota kouluhenkilökunnalle täydennyskoulutusta kouluyhteisön kehittämiseksi ja henkilökohtaiseen työssä kehittymiseen. Kunta voi myös tukea kouluja tarkoituksenmukaisesti kohdennetuilla lisäresurssilla.

Esimerkiksi Jyväskylän maalaiskunnassa on tehty perusopetuksen kehittämisen suunnitelma, jossa on osallistavan kasvatuksen linjaus ja jossa keskeistä on moniammatillisen yhteistyön ja poikkihallinnollisen yhteistyön kehittäminen.1

Jyväskylän maalaiskunnassa kehittämisen haasteiksi on nähty

  1. siirtyminen yksin tekemisen kulttuurista yhteistoimintaan,
  2. siirtyminen projekteista opetuksen kehittämiseen luokkahuoneessa,
  3. kodin ja koulun tasavertainen yhteistyö,
  4. erityisopetuksen näkeminen osana yleisopetusta,
  5. koulurakennusten ja opetustilojen kehittäminen osallistavaa kasvatusta tukeviksi ja
  6. siirtyminen yhä enemmän oppijalähtöisiin käytäntöihin.

Perustoimia käytäntöjen kehittämiseksi ovat

  1. koulun toimintakulttuurin kehittäminen (kouluyhteisössä sekä aikuisten että oppilaiden yhteistoiminnallisuuden tukeminen, oppilaiden oppimisen ja osallistumisen tukeminen heterogeenisissä opiskeluryhmissä ja joustavat opiskelujärjestelyt) ja
  2. alueellistaminen (alue vastaa kaikista oppilaistaan, myös erityisopetukseen otetuista/siirretyistä oppilaista). 

Kunnallinen lähikouluperiaate

Lähikouluperiaate tarkoittaa sitä, että oppilas voi käydä lähikouluaan eli sitä koulua, jonka oppilaaksi hän asuinpaikkansa perusteella kuuluu.

Lähikoulu tukee lapsen ja hänen ympäristönsä vuorovaikutusta - mm. ystävyyssuhteiden kehittymistä - koska lapsi viettää kouluaikansa ja vapaa-aikansa samassa ympäristössä. Lähikoulussa oppilas tutustuu naapurustonsa lapsiin ja saa mahdollisuuden kuulua luonnollisen ympäristönsä kaveripiiriin. Näin lapsi on luontevammin osa ympäristöään. Laajemmin ajateltuna ympäristön sosiaalinen kiinteys kasvaa, kun ikäluokka toisensa perään käy koulunsa asuinalueellaan.

Lähikouluperiaate jakaa oppilaat kouluihin tasaisesti, koska jokainen koulu vastaa alueensa lasten koulunkäynnistä. Palvelujen hajauttaminen lähikouluihin johtaa siihen, että erityisopetukseen siirrettyjä/otettuja oppilaita tulee kuhunkin kouluun suurin piirtein saman verran kuin heitä on väestössä keskimäärin eli noin 7.3 % kaikista oppilaista. Tämä merkitsee sitä, että opetusryhmään sijoitetaan keskimäärin 0–2 erityisopetukseen siirrettyä/otettua oppilasta. Hyvin toteutettu lähikouluperiaate mahdollistaa entistä paremmin kouluyhteisön osallistavan toiminnan, sillä erityisoppilaiksi luokiteltuja oppilaita ei ole opetusryhmää kohti liian monta henkilökunnan voimavaroihin nähden.

Riittävät voimavarat ja niiden joustava kohdentaminen

Riittävät voimavarat ja niiden tarkoituksenmukainen kohdentaminen on tarpeen onnistuneessa inkluusiossa. Keskeinen tavoite on riittävien resurssien turvaaminen. Joustava kohdentaminen tarkoittaa jatkuvaa olemassa olevien resurssien käyttötarkoitusten pohdintaa ja tarvittaessa uusien resurssien hankkimista sekä toiminnan tarkoituksenmukaisuuden jatkuvaa arviointia koulutyössä.

Erityisoppilaiksi luokiteltujen oppilaiden opetus yleisopetuksessa ei onnistu ilman riittäviä resursseja (esim. materiaalit, välineet, työntekijät). Ylimääräisiä tukitoimia ei aina tarvita, mutta on selvää, että voimavarojen riittämättömyys näkyy ennen pitkää kielteisesti sekä oppilaiden että koulun henkilökunnan työskentelyolosuhteissa ja hyvinvoinnissa. Niukat resurssit vähentävät mahdollisuuksia jokaisen oppilaan yksilölliseen huomioon ottamiseen ja lisäävät kouluhenkilökunnan työn kuormittavuutta. 
Resurssien joustava kohdentaminen voi parhaimmillaan säästää resursseja, sillä opiskeltavista asioista ja opetuksen toteutuksesta riippuen esimerkiksi henkilöresurssin tarve voi vaihdella suurestikin.

Koulujen yhteistyö

Kunnan koulujen välinen yhteistyö on tärkeää. Se auttaa mm. välttämään toimintojen turhaa päällekkäisyyttä, jakamaan kokemuksia ja kehittämään opetusta yhdessä.

Kouluhenkilöstön täydennyskoulutus

Kouluhenkilöstön täydennyskoulutuksen keskeisempiä aiheita ovat oppijalähtöisyyden, yhteistoiminnallisuuden ja kouluyhteisön itsearvioinnin tukeminen.  Inkluusio on jatkuva prosessi, joten koulutusta tulee olla tarpeeksi usein.

Täydennyskoulutus voi olla myös koulun sisäistä koulutusta, jolloin koulun työntekijät voivat kouluttaa toisiaan. Ulkopuolinen koulutus on tehokkainta silloin, kun se tuodaan paikan päälle kouluyhteisöön, jolloin mahdollisimman monella henkilökunnan jäsenellä on tilaisuus osallistua koulutukseen.

Vanhempien osallistuminen kuntatasolla

Vanhempien on tärkeä löytää kanavat vaikuttaa opetustoimen kehittämiseen kuntatasolla. Vanhempien osallistumista edesauttavat kunnan opetustoimen aloitteisuus vanhempiin päin sekä vanhempien järjestäytyminen yhdistys- ja järjestötoiminnan kautta. Vanhempien tulisi saada ja hankkia tietoa kunnan päätöksentekojärjestelmistä ja omista mahdollisuuksistaan vaikuttaa niissä.


1 Naukkarinen, A. & Nykänen, S. (toim.) 2003. Jyväskylän maalaiskunnan yhtenäisen perusopetuksen kehittämisen periaatteita. Jyväskylän maalaiskunta. Sivistystoimen julkaisuja 3/2003.

Teksti: Aimo Naukkarinen, Tarja Ladonlahti & Timo Saloviita