Opetusryhmässä

Sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin

Osallistavassa koulussa on ensiarvoisen tärkeää sitoutua yhteisiin tavoitteisiin, joita ovat:

  1. kaikki oppilaat käyvät koulua yhdessä,
  2. yhteinen opetus on järjestetty oppilaiden yksilöllisten edellytysten mukaisesti ja
  3. jokainen - niin oppilas kuin henkilökunnan jäsenkin – tuntee olevansa hyväksytty ja arvostettu kouluyhteisössä.

Inkluusiossa ei ole kyse pelkästään koulutyön käytänteiden muuttamisesta, vaan myös koulutyötä koskevien asenteiden ja uskomusten muuttamisesta.

Oppijalähtöisyys

Perusopetuslain 3 §:n mukaan opetus tulee järjestää oppilaan ikäkauden ja edellytysten mukaisesti. Jokaisen oppilaan yksilöllisten edellytysten huomioon ottamiseen liittyy olennaisena tekijänä oppijalähtöinen opetus, jossa oppilas on kriittinen, aktiivinen toimija ja opettaja oppimisen ohjaaja. Opetushallituksen laatimat peruskoulun opetussuunnitelman perusteet vuodelta 2004 painottaa oppijalähtöisyyttä. Yksi inkluusion suurista haasteista on kehittää monimuotoista opetusta.

Koulutuspalvelut ja oppilaan tarvitsemat tukitoimet tuodaan oppilaan luo

Palvelut tuodaan oppilaan luo eikä oppilasta lähetetä palveluiden luo niin kuin perinteisesti usein tehdään. Tämä johtaa siihen, että luokkahuoneessa on mahdollisuuksien mukaan monia aikuisia yhden luokanopettajan tai aineenopettajan rinnalla tukemassa opiskelua ja toistensa työntekoa. Luokkahuoneessa voi olla yhtä aikaa esimerkiksi luokanopettaja, erityisopettaja ja koulunkäyntiavustaja. Lisäksi erilaiset terapiapalvelut on järjestetty mahdollisimman joustavasti muun opetuksen yhteyteen.

Erityisopetus ei ole sidottu paikkaan, vaan se on palvelu

Erityisopetukseen siirtäminen tai ottaminen ei merkitse oppilaan sijoittamista erityiskouluun tai yleisopetuksen yhteyteen erityisluokkaan. Erityisopetus käsitetään palveluna, joka voidaan järjestää yleisopetuksessa joustavin opiskelujärjestelyin.

Koko ikäluokan kirjo samassa opetusryhmässä

Jokaisella oppilaan tulisi voida opiskella yhdessä samalla alueella asuvien ikätoveriensa kanssa. Asuinalueen on siten mahdollista tulla sosiaalisesti kiinteäksi. Opetusryhmässä on mahdollisuus oppia toisilta oppilailta hyviä malleja ja saada kokemuksia ihmisten erilaisuudesta. Oppilas voi oppia jo koulussa tulemaan toimeen ja tekemään yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa. Nämä taidot ovat tärkeitä koko elämän ajan.

Opetuksen eriyttämisen ja jatkuvan arvioinnin haasteeseen vastaaminen

Kaikkien ei tarvitse oppia samoja asioita samalla tavoin. Inkluusiossa on keskeistä muuttaa yleisopetuksen opiskeluympäristöä (esim. luokkahuonetta) niin, että jokaisen oppilaan opetuksen eriyttäminen ja edistymisen jatkuva arviointi tulee mahdolliseksi yleisopetuksen yhteydessä. Jokaisen oppilaan yksilöllisen oppimisen tukeminen on inkluusion perustavoite. Tämä mahdollistuu esimerkiksi monitasoisen opetuksen, tukemisen (scaffolding), moninaisen älykkyyden ja lahjakkuuden huomioon ottamisen ja yksilöllisten oppimistyylien huomioon ottamisen kautta (ks. esim. Peterson & Hittie 2003). Jokaisen oppilaan oppiminen halutaan korkeatasoiseksi. Nykyisin erityisopetukseen siirretyille/otetuille oppilaille tehtävä henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) on hyvä työväline opetussuunnitelman muokkaamiseen kullekin oppilaalle sopivaksi. HOJKS sisältää suunnitelman oppilaan yksilöllisistä oppimistavoitteista, menetelmistä, tarvittavista tukitoimista, yms.1

Tutkimukseen perustuvat tarkoituksenmukaiset opetusmenetelmät

Opetusmenetelmien tulee mahdollisimman paljon pohjautua tieteelliseen tutkimukseen siitä, miten oppilaat oppivat parhaiten. Keskeisiä kysymyksiä ovat, miten oppilaan perustarpeet tulevat huomioon otetuiksi, miten rakennetaan toimiva opiskeluryhmä ja miten oppilaat voivat oppia syvällisesti. Pelkkä oppilaan passiivisuuteen ja opettajakeskeisyyteen perustuva opetus ei tutkimusten mukaan tarjoa oppilaalle tarpeeksi mahdollisuuksia tiedon syvälliseen käsittelyyn ja asiayhteyksien ymmärtämiseen.

Hyvää oppimista tukevat mm. yhteistoiminnallinen oppiminen, opetussuunnitelman mukauttaminen, vertaistutorointi ja -oppiminen, vuorovaikutustaitojen harjaannuttaminen ja vuorovaikutteinen opetus, opiskelutaitojen harjaannuttaminen, tietokoneavusteinen opetus ja itseohjautuva oppiminen.

Oppimisen ja toiminnan arvioinnin tulee olla tarkoituksenmukaista käytettyihin opetusmenetelmin ja opetussuunnitelmiin nähden.

Oppilaiden yhteistoiminnallisuus

Yhdessä toimimisen opettelu on yksi osallistavan kasvatuksen keskeisiä piirteitä. Se mahdollistaa oppilaan kasvamisen vastuun ottoon opetusryhmän toiminnasta, omasta opiskelusta ryhmässä ja toisten oppilaiden opiskelusta. Erilaisten oppilastoverien kanssa opiskelu tukee vuorovaikutustaitojen kehittymistä.

Yhteistoiminnallinen oppiminen on yksi keskeisimmistä osallistavista opetusmenetelmistä. Oppilaat oppivat työskentelemään yhdessä, ymmärtämään ja kunnioittamaan oppilastoveria sekä työskentelemään ryhmän hyväksi. Demokratian mallintaminen on yksi yhteistoiminnallisuuden tavoite.

Yhteistoiminnallinen oppiminen auttaa rajoittamaan liiallista kilpailuhenkisyyttä ja yksilökeskeisyyttä. Yksittäiselle oppilaalle tunne ryhmään kuulumisesta luo turvallisuutta.

Oppilaat ovat taitavia toistensa oppimisen tukijoita. Tietyissä asioissa pidemmälle edistyneet oppilaat voivat ohjata ja tukea muita oppilaita (ns. vertaistutorointi). Opettaja voi käyttää oppilaita myös "apuopettajina". Vertaisryhmän merkitystä on korostettu lapsen käyttäytymisen ohjaajana ja arvomaailman rakentajana. Oppilastovereilta saatu malli ja palaute ovat usein aikuisilta saatua tehokkaampaa.

Yhteistoiminnallisuus luo mahdollisuuksia parempaan järjestyksenpitoon. Oppilaat ottavat omalta osaltaan vastuuta järjestyksenpidosta, joten opettajan ei tarvitse kantaa kaikkea vastuuta järjestyksestä. (ks. mm. Saloviita, 2006)

Ystävyyssuhteiden tukeminen

Osallistavassa koulussa toimintaan mukaan kuuluminen tarkoittaa myös sitä, että tarvittaessa oppilaiden välisten ystävyyssuhteiden kehittymistä tuetaan. Ystävyyssuhteiden kehittäminen otetaan huomioon opetussuunnitelmissa, opetusmenetelmissä, oppitunnin ulkopuolisissa koulun toiminnoissa ja oppilaan lähiyhteisössä. Yhteistoiminnallisen ryhmätyön käyttö luokassa on erittäin tehokas keino kehittää oppilaitten myönteisiä suhteita toisiaan kohtaan ja poistaa esimerkiksi toistuvan kiusaamisen uhka.

Henkilökunnan yhteistoiminnallisuus opetuksessa

Perinteinen kouluopetuksen malli on rakentunut yhden opettajan varaan ilman merkittävää yhteistyötä muiden koulun aikuisten kanssa. Osallistavassa kasvatuksessa luokassa on mahdollisuuksien mukaan enemmän kuin yksi aikuinen. Opetus voi olla esimerkiksi tiimiopetusta (muutaman aikuisen tiimi, esimerkiksi luokanopettaja, erityisopettaja ja koulunkäyntiavustaja, opettaa yhdessä) tai samanaikaisopetusta (toinen opettaja on luokassa opetuksesta päävastuun kantavan opettajan apuna). Yhteistyötä tekevät opettajat suunnittelevat opetusta yhdessä ja arvioivat yhdessä opetuksen toteuttamista ja oppilaiden oppimista. Opetuksessa voi olla myös opettajien ja oppilaiden yhteistyötiimejä (ks. mm. Villa, Thousand & Nevin, 2004).

Inkluusioon liittyy perinteisten roolien ja työtapojen muuttuminen: esimerkiksi erityisopettaja, koulukuraattori, koulupsykologi kouluterveydenhoitaja ja opinto-ohjaaja työskentelevät myös opetustilanteessa. Koko kouluyhteisö - mukaan luettuina keittiö-, siivous- ja kiinteistönhoitohenkilökunta - on aktiivisesti mukana kouluyhteisöä koskevassa päätöksenteossa. Opetus ja kasvatus nähdään koko koulun yhteisenä tehtävänä, vastuu oppilaista on yhteinen.

Joustava ryhmäytyminen

Osallistavassa koulussa oppimisen ja osallistumisen edistäminen joustavin opiskelujärjestelyin on keskeistä. Opetusryhmä - jossa on esimerkiksi 25 oppilasta - voi jakautua tilanteen mukaan pienemmiksi työskentelyryhmiksi. Jos opetusryhmässä toimii useampi kuin yksi aikuinen, aikuiset voivat jakaa työskentelyryhmien ohjaus- ja opetusvastuuta kussakin tilanteessa tarkoituksenmukaisella tavalla. Myös oppilaat voivat harjoitella vastuun ottamista ryhmän toiminnan organisoimisesta.

Ryhmäytyminen ei osallistavassa koulussa tarkoita oppilaiden jakamista ns. tasoryhmiin tai haasteellisten oppilaiden erottamista omaksi ryhmäkseen, vaan työskentelyryhmän muodostamista oppimisessaan eri vaiheessa olevista oppilaista. Tällaisessa työskentelyryhmässä oppilaat voivat ohjata ja tukea toisiaan sekä oppia toisiltaan. Silti he ovat jatkuvasti kiinteä osa isoa opetusryhmää. Tässä on suuri ero perinteiseen erityisluokkaan, jossa kanssakäyminen muiden samanikäisten oppilaiden kanssa saattaa vaikeutua omaan pienryhmään eristäytymisen vuoksi.


1 (Peterson, M. & Hittie, M. 2003. Inclusive teaching. Creating effective schools for all learners. Boston: Allyn & Bacon.)

Teksti: Aimo Naukkarinen, Tarja Ladonlahti & Timo Saloviita