Valtakunnallisesti

Sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin

Osallistavassa koulussa on ensiarvoisen tärkeää sitoutua yhteisiin tavoitteisiin, joita ovat:

  1. kaikki oppilaat käyvät koulua yhdessä,
  2. yhteinen opetus on järjestetty oppilaiden yksilöllisten edellytysten mukaisesti ja
  3. jokainen - niin oppilas kuin henkilökunnan jäsenkin – tuntee olevansa hyväksytty ja arvostettu kouluyhteisössä.

Inkluusiossa ei ole kyse pelkästään koulutyön käytänteiden muuttamisesta, vaan myös koulutyötä koskevien asenteiden ja uskomusten muuttamisesta.

Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 1993 yleisohjeiden velvoittavuus

YK:n yleisohjeet vammaisten henkilöiden mahdollisuuksien yhdenvertaistamisesta (1993) sisältävät jäsenvaltioille osoitetun vetoomuksen ryhtyä seuraaviin toimenpiteisiin yhteisopetuksen yleisten edellytysten rakentamiseksi. Jäsenvaltioiden tulisi
(a) hyväksyä yhteisopetuksen toteuttamiseksi selkeä poliittinen tavoiteohjelma, joka ymmärretään ja hyväksytään koko yhteiskunnassa;
(b) sallia oppikursseissa joustoja, lisäyksiä ja sopeuttamista;
(c) tarjota korkeatasoisia oppimateriaaleja, jatkuvaa opettajankoulutusta sekä tukiopettajia. Vuonna 2006 YK.n odotetaan hyväksyvän uuden vammaispoliittisen ohjelman, jonka sisältö vastaa vuoden 1993 ohjelmaa, mutta muuttuu valtioita sitovaksi.

Suomalaisessa lainsäädännössä ei vuoden 1997 jälkeen ole suoranaisia esteitä yhteisopetuksen toteuttamiselle. Koulut voivat valita oppilaansa ja tarvittaessa sopeuttaa heidän opetustaan. Koulu on oikeutettu tavallista suurempaan valtion tukeen kaikkien erityisoppilaiksi luokiteltujen oppilaiden osalta. Erityisoppilaan mukana koulu saa aina lisäresursseja. Tämä järjestely tarjoaa näin ollen hyvän pohjan yhteisopetuksen toteuttamiselle.

Maassamme ei ole valtiollista tavoiteohjelmaa tai lainsäädäntöä, jossa yhteisopetus asetettaisiin tavoitteeksi. Pääministeri Vanhasen hallitusohjelmassa (2003) kuitenkin todetaan, että ”Erityistä tukea tarvitsevien lasten mahdollisuutta integroitua tavalliseen kouluopetukseen edistetään kaikilla varhaiskasvatuksen ja koulutuksen tasoilla.”  Vammaispalvelulaissa (380/1987) todetaan, että kunnan on huolehdittava siitä, että sen tarjoamat yleiset palvelut soveltuvat myös vammaiselle henkilölle. Yleisopetuksen tukiopettajien koulutusta Suomessa ei ole vielä aloitettu eikä meillä ole laajasti tuotettu oppimateriaaleja tai panostettu opettajien täydennyskoulutukseen yhdessä opettamisen lähtökohdista. 

Opetuksen yleiset arvolähtökohdat ja tavoitteet

Koulukasvatukselle asetetut tavoitteet ovat sekä akateemisiin että sosiaalisiin taitoihin liittyviä.  Kansainvälisessä vertailussa Suomi on pärjännyt akateemisten tavoitteiden osalta hyvin.  Sosiaaliset tavoitteet ovat kuitenkin jääneet vähemmälle huomiolle kuin akateemiset tavoitteet (tämä ilmeni mm. Maailman Terveysjärjestön (WHO) kansainvälisessä kouluhyvinvointitutkimuksessa).  Sosiaalisiin tavoitteisiin kuuluu mm. oppilaan kasvaminen tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja erilaisuutta kunnioittavaksi sekä vastuuntuntoiseksi ja yhteistyökykyiseksi kansalaiseksi.  Kiusaaminen, liiallinen kilpailuhenkisyys ja toistuvat työrauhahäiriöt ovat merkkejä siitä, että sosiaalisten tavoitteiden toteutumista tulisi arvioida kriittisesti.

Osallistavassa koulussa sosiaalisuuteen kasvattaminen on tärkeä osa opetussuunnitelmaa.  Inkluusio vaatii valtakunnan tason tukea sosiaalisten taitojen riittäväksi kehittämiseksi koulussa akateemisten taitojen rinnalla. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet vuodelta 2004 painottaa sosiaalisten taitojen oppimisen tärkeyttä.

Koulutuksen järjestämisen valvonta ja arviointi

Valtakunnan tasolta kuntaan kohdistuu painetta ja tukea. Kuntaan kohdistuu paine toteuttaa valtakunnallisia, parlamentaarisesti hyväksyttyjä linjauksia.  Opetushallitus valvoo ja arvioi koulutuksen järjestäjän eli kunnan opetusjärjestelyjä. Kunnallisen koulutuksen järjestämisen pohjana on Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet vuodelta 2004 sekä muut asiaankuuluvat säädökset. Kunta ei voi poiketa valtakunnallisista opetussuunnitelman perusteista ja muista säädöksistä. Peruskoulua tulisi kunnissa siis kehittää em. asiakirjojen suuntaisesti. Nykyiset säädökset antavat hyvän pohjan oppijalähtöisen kouluyhteisön kehittämiseen, mikä on myös osallistavan kasvatuksen kehittämisen kannalta hyvä asia.

Valtakunnan tasolta tulee saada tukea osallistavan kasvatuksen kehittämiseen. Tärkeä tukimuoto on sellaiset valtakunnallisten säädökset, jotka tukevat osallistavan koulutusjärjestelmän kehittämistä. Tärkeää on myös valtakunnan tasolta saatava osallistavaan kasvatukseen liittyvä täydennyskoulutus.

Opettajankoulutuksen kehittäminen

Suomessa opettajankoulutus on jakautunut selkeästi opettajankoulutukseen (lastentarhanopettaja-, luokanopettaja-, aineenopettaja- ja opinto-ohjaajakoulutus) ja erityisopettajakoulutukseen (erityislastentarhanopettaja-, erityisopettaja- ja erityisluokanopettajakoulutus). Opettajat kokevat, ettei heillä ole valmiuksia ottaa ryhmäänsä erityisoppilaaksi luokiteltua oppilasta. Opettajankoulutukseen ei ole juurikaan sisältynyt haastavasti käyttäytyvien tai oppimisessaan paljon tukea tarvitsevien oppilaiden oppimisen ohjaamiseen tai toimivan heterogeenisen ryhmän rakentamiseen ja ohjaamiseen liittyviä opintoja. Vasta viime vuosina on näitä osallistavan kasvatuksen opintoja pyritty sisällyttämään opettajankoulutukseen. Erityisopettajista suuri osa puolestaan edelleen suuntautuu tietyn erityisryhmän opettamiseen ja yksilökeskeisiin toimintatapoihin. Sekä opettajankoulutukseen että erityisopettajakoulutukseen (niin kauan kuin ne ovat selkeästi erilliset koulutuslinjat) tarvitaan lisää sisältöjä, jotka antavat opettajille valmiuksia opettaa erityisoppilaiksi luokiteltuja oppilaita yleisopetuksen opetusryhmissä.

Varsinaista osallistavan kasvatuksen periaatteille rakentuvaa inklusiivista opettajankoulutusta ei maassamme ole järjestetty. Opiskelija voi nykyään kuitenkin hankkia ns. kaksoiskelpoisuuden sekä luokanopettajakoulutuksen että erityisopettajakoulutuksen kautta.  Vuodesta 1995 lähtien Jyväskylän erityispedagogiikan laitoksella on järjestetty erityisopettajakoulutusta, josta on saanut myös luokanopettajapätevyyden. Tutkinnonuudistuksen myötä vuodesta 2005 lähtien myös luokanopettajan opintoihin on ollut mahdollista sisällyttää erityisopettajan opinnot. Muodolliset kelpoisuudet rakentuvat edelleen vahvasti perinteisen yleinen-erityinen –jaottelun kautta.

Inklusiivista opettajankoulutusta on toteutettu mm. yhdysvaltalaisessa Syracusen yliopistossa. Opettajankoulutuksessa käydään läpi osallistavan kasvatuksen periaatteiden mukaisen opettajuuden sisällöt. Tulevat opettajat saavat pätevyyden toimia sekä osallistavassa että perinteisessä koulussa.

Osallistavassa opettajankoulutuksessa perehdytään oppilaiden moninaisuuden kohtaamiseen tavallisessa luokassa.  Opettaja saa pätevyyden kaikkien ikäluokan oppilaiden opettamiseen samassa opetusryhmässä.

Teksti: Aimo Naukkarinen, Tarja Ladonlahti & Timo Saloviita