Kriittinen lukeminen ja luotettavan tiedon löytäminen 

Internetin vahvuutena ja toisaalta myös vaarana on, että monenlaista tietoa on paljon ja se on saatavilla eri puolilla maapalloa. Internetissä opiskellessa ongelmana on usein se, ettei kaikki materiaali suinkaan ole luotettavaa, laadukasta tai valvottua. Kotisivuja eli www –sivuja voivat laatia sekä yksityishenkilöt että erilaiset ja erityyppiset yhteisöt. Internetin käyttäjän on syytä olla tietoinen riskeistä, joita netissä oleviin asioihin ja tietoihin liittyy. Kannattaa miettiä, miten ja mistä löytää oikeaa ja ajan tasalla olevaa tietoa, tositietoa.

Verkkoaineistoa lukiessa kannattaakin muistaa kriittinen lukeminen. Kriittinen lukeminen tarkoittaa tärkeiden asioiden erottamista suurista tekstimassoista, tiedon luotettavuuden arviointia ja myös oman näkemyksen muodostamista. Yleensäkin tekstiä luettaessa tulisi miettiä kuka on tekstin kirjoittanut, mikä on tekstin tavoite ja mihin tiedot perustuvat. Verkkotekstiä luettaessa on lisäksi mietittävä kuka sivut on tehnyt, kuka vastaa niiden sisällöstä ja milloin sivut on viimeksi päivitetty. Sivujen luotettavuuden arvioinnin voi aloittaa esimerkiksi tutkimalla sivuston yhteystiedot. Tutkittuun ja viralliseen tietoon perustuva aineisto on kaikkein luotettavinta. Keskustelusivut taas perustuvat henkilökohtaisiin näkemyksiin, eikä niitä voida pitää luotettavana tai ainakaan yleispätevänä. (Miten verkossa viestitään, Collin et al 2003.)

  • Lisää tietoa lähdekritiikistä ja tekijänoikeudesta on Opetushallituksen tuottamassa Lähde esiin -verkkomateriaalissa.
  • Omatoimisesta verkko-opiskelusta, opiskelusta verkossa ja lähteiden luotettavuuden arvioinnin tärkeydestä löytyy lisää tietoja opintoluotsista.
  • Neuvoja tiedon käyttöön, tiedon löytämiseen ja luotettavuuden arviointiin on myös Petteri Järvisen kirjassa Internet - muutostekijä.

Käytettäessä Internetistä saatua materiaalia on hallittava lähdeviittaaminen. Tekijänoikeus ja muut lait koskevat myös Internetiä ja sen käyttöä. Verkossa opiskelevan tulee ilmoittaa käyttämänsä tietolähteet ja mistä hän on kyseisen tiedon saanut. Lähteitä käytettäessä on mainittava teoksen/ sivuston/ kirjan/ artikkelin tms. tekijä.Tätä kutsutaan lähdeviittaukseksi. Lähdeviitteessä on mainittu tekijä (tai tekijät), julkaisu ja mahdolliset sivunumerot. Lukijan tulee voida myös paikantaa ja löytää halutessaan käytetyt lähteet.

Tietolähteiden käytöstä ja lähdeviitteiden ja lähdeluettelon laadinnasta löytyy ohjeita Lähteiden käytön oppaasta. Käytetyt verkkojulkaisut ilmoitetaan samoin periaattein kuin muutkin julkaisut, mutta lisäksi merkitään päivämäärät viitteisiin, koska sivustojen osoitteet saattavat muuttua ja vaihtua. Periaatteena on, että viitteessä tulee viitata juuri siihen dokumenttiin, jota on tekstissä käytetty: on mainittava, miten (http, ftp)  ja mistä (verkko-osoite) käytetty dokumentti on saatavissa. 
Lähteiden käytön opas (Turun yliopisto)

  • Lisää ohjeita ja lisätietoja lähteiden käytöstä ja lähdeluettelon laadinnasta on saatavilla Teknillisen korkeakoulun tietoliikenneohjelmistojen ja multimedialaboratorion sivustosta.
    Lähteiden käyttö ja lähdeluettelon rakentaminen 
  • Kannattaa tehdä aiheeseen liittyviä hakuja googlesta käyttäen hakusanana lähdeviittaus. Hakuja aihealueeseen tekemällä huomaa, miten paljon tietoa ja kirjoituksia asiaan liittyen on saatavilla. Asia on tärkeä.
  • Tekijänoikeuden lainsäädännöstä löytyy tietoa opetusministeriön sivuilta. 
    Tekijänoikeutta koskevat lait ja muut säädökset
  • Kannattaa katsoa myös ohjeita nettikäyttäytymiseen Finnetin Nettiketistä. 

Tässä muutama vinkki:

Yleensä lähdeluettelo laaditaan kirjoituksen loppuun ja luetteloon merkitään vain ne julkaisut, joihin tekstissä on viitattu. Kirjaviite merkitään esimerkiksi näin:
Lindh Raimo. 1998. Mielikuvaoppiminen. 1. painos. Juva. WSOY. 951-0-22859-1
Näin voidaan paikantaa käytetty julkaisu. Verkkojulkaisuihin viitataan samoin periaattein, mutta lisäksi näkyville laitetaan usein myös päivämäärä, jolloin lähdettä on käytetty. Osoite tulee merkitä mahdollisimman tarkasti. Tässä esimerkki:
Elektronisten dokumenttien merkitseminen lähdeluetteloon, [online]. TKK kirjasto. Tammikuu 2002. [Viitattu 28.5.2005]. Saatavissa . 
Eeva Räty ja Mia Snellman