Suomen sota 1808-1809

Selkokielinen teksti

Suomi suurvaltojen pelinappulana

Vuoteen 1809 asti Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa. Vuonna 1807 alkanut  tapahtumasarja suurvaltojen välillä johti Suomen eroon Ruotsista.

Ranskan keisari Napoleon pyrki koko Euroopan valtiaaksi. Hän painosti Venäjää liittymään kauppasaartoon Isoa-Britanniaa vastaan. Vastapalveluksena Napoleon lupasi tukea Venäjää, joka halusi itselleen uusia alueita Turkin suunnalla. Venäjän keisari Aleksanteri I suostui yhteistyöhön. Hän lupasi taivutella myös Ruotsin mukaan Iso-Britannian kauppasaartoon.

Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf  ei halunnutkaan osallistua Ranskan ja Venäjän suunnitelmaan. Iso-Britannia osti paljon ruotsalaista puuta ja tervaa laivojaan varten, eikä kuningas halunnut katkaista hyviä kauppasuhteita.
Napoleon painosti liittolaistaan Aleksanteria yhä kovemmin. Lopulta Aleksanteri päätti ryhtyä sotaan Ruotsia vastaan hyökkäämällä Suomen puolelle helmikuussa 1809.

Suomalaiset perääntyvät

Suomen sotajoukot olivat valmistautuneet huonosti. Varusteista oli pulaa. Armeija oli hajallaan eri puolilla Etelä-Suomea. Tärkeimmät linnoitukset, Viapori ja Svartholma, oli kuitenkin ehditty miehittää. Suomen puolustusta johti Tukholmasta tullut ylipäällikkö W.M. Klingsborg.

Ohjeiden mukaan suomalaisten piti käydä viivytystaistelua ja perääntyä Pohjanmaalle asti. Linnoituksia ei saanut luovuttaa venäläisille.
Ruotsista luvattiin lähettää keväällä jäiden lähdettyä apujoukkoja. Niiden avulla Etelä-Suomi vallattaisiin takaisin venäläisiltä.

Klingsporg ei noudattanut suunnitelmaa viivytystaistelusta vaan määräsi armeijan perääntymään Pohjanmaalle ilman taistelua. Kovassa pakkasessa vetäytynyt armeija menetti kuitenkin miehiä nälän ja sairauksien vuoksi.

Suomalaiset hyökkäävät

Suomalaisten onni kääntyi huhtikuussa 1808. Silloin Siikajoella käytiin sodan ensimmäinen varsinainen taistelu, joka päättyi suomalaisten voittoon. Viikon kuluttua suomalaiset kukistavat  vihollisen Revonlahdella. Venäläisten voittaminen ei ollutkaan mahdoton tehtävä. Suomalaisten onnistui vallata takaisin Pohjanmaa ja suuri osa Savoa.

Viapori antautuu

Venäläiset olivat miehittäneet Helsingin jo maaliskuussa 1808, mutta Viapori (nyk. Suomenlinna) oli säilynyt suomalaisilla. Linnoituksessa oli sotilaita enemmän kuin vihollisella mantereella. Ruokaa ja ammuksia oli yhä riittävästi. Tästä huolimatta  Viaporin päällikkö amiraali C.O.Cronstedt teki venäläisten kanssa aselevon. Hän lupasi, että Viapori antautuu toukokuun alussa, ellei Ruotsista ole tullut siihen mennessä apua. Määräpäivänä meri oli umpijäässä ja laivaston saapuminen mahdotonta. Cronstedt luovutti linnoituksen taisteluitta. Amiraali leimattiin petturiksi ja hänen epäiltiin ottaneen venäläisiltä lahjuksia.

Viaporin menetys lamaannutti suomalaiset.Vahvana pidetyn linnoituksen yllättävä kukistuminen vaikutti ratkaisevasti sodan lopputulokseen.

Sota päättyy Haminan rauhaan

Kesällä 1808 suomalaiset huomasivat, että puolustussuunnitelma oli epäonnistunut täydellisesti. Ruotsin kuningas lähetti Suomeen vain vähän sotilaita, koska pelkäsi Tanskan hyökkäävän Ruotsiin. Viaporin menetys haittasi ruotsalaisten maihinnousuyrityksiä. Sen sijaan Aleksanteri I vahvisti omaa armeijaansa.

Suomen armeija perääntyi taas. Syyskuussa se kärsi pahimman tappionsa Oravaisissa. Marraskuussa allekirjoitettiin Olkijoen aseleposopimus, joka määräsi suomalaiset vetäytymään Tornionjoen länsipuolelle.

Suomen sota päättyi 17.9.1809 Haminan rauhaan. Ruotsi luovutti Suomen Venäjälle. Tornion- ja Muonionjokea pitkin vedetty raja toimii edelleen Suomen ja Ruotsin välisenä rajana. Haminan rauhaan päättyi Suomen yli 600 vuotta kestänyt valtiollinen yhteys Ruotsiin. 

Historian tuulet 7 (Otava, 2008) pohjalta selkokielistänyt Kaija Kuivanen