Miksi tekisimme oman elokuvan?

Yhteiskunta ympärillämme on 2000-luvulla muuttunut koko ajan audiovisuaalisemmaksi. Elokuva ei ole enää vain isolla rahalla tehty, valkokankaalle heijastettu kokemus pimeydessä, vaan elokuvaa vilisee joka puolella: on mainoksia, lomavideoita, harrastevideoita ja kissavideoita. Ne kaikki ovat elävää kuvaa. Tekniikan kehittyminen ja hintojen laskeminen on tehnyt jokaisesta ihmisestä potentiaalisen elokuvantekijän. Nykyään taskusta löytyykin ennemmin kamera kuin kynä.

Elokuvakasvatusta kouluissa uudella tavalla

Kouluissa elokuvaan tutustutaan vielä melko perinteisesti. Elokuvakasvatuksessa on keskitytty lähinnä katsomaan muiden tekemiä elokuvia, vaikka mikään ei enää estä tekemästä niitä itse. Tekniikan hankaluus herättää opettajissa joskus epäluuloja, mutta turhaan: pohjimmiltaan kuvaaminen on niinkin yksinkertaista kuin REC-napin painallus.

Elokuva on ryhmätyötä parhaimmillaan, mutta elokuvan voi tehdä myös yksin. Tällöin se voi toimia erinomaisena itseilmaisuna: oman videoblogin pitäminen on nuorten parissa suosittua.

Koulun mahdollisuudet huomioida erilaisia oppijoita ovat rajalliset, mutta elokuva on parasta mahdollista tekemällä oppimista. Omaa elokuvaa tehdessään oppilas, joka ei muilla tunneilla ole välttämättä päässyt omalle vahvuusalueelleen, saattaa puhjeta kukkaan ja luoda jotain odottamatonta.

Välineenä elokuva taipuu hienosti monenlaisiin tarkoituksiin, myös tapakasvatukseen: elokuvan avulla oppilaat voivat vangita talteen esimerkiksi todellisen tilanteen, jossa joku käyttäytyy huonosti. Tapahtunutta voi sen jälkeen lähteä käsittelemään tarkemmin elokuvan keinoin. Kameran etsimen läpi voidaan siis tutkia ja dokumentoida asioita, joita halutaan näyttää muille.

Juuri tästä elokuvassa onkin kyse: elokuvantekijä tekee ympäristöstään havaintoja ja näyttää niitä katsojilleen. Elokuva on voimakas ilmaisumuoto, joka perustuu nimenomaan näyttämiseen. Jo kahden REC-napin painalluksen väliin jäävästä ajasta muodostuu elokuva, joka on kestoltaan ja sisällöltään rajattu. Lumière-veljesten kaikkien aikojen ensimmäisessä yleisölle esitetyssä elokuvassa Juna saapuu asemalle (1895) toimittiin juuri näin. Nimi kertoo kaiken oleellisen elokuvan sisällöstä.

Tekijä voi kuitenkin sukeltaa syvemmälle esimerkiksi näyttämällä peräkkäin kaksi tarkoin valittua, sisällöltään erilaista otosta. Tällöin syntyy kiinnostava ristiriita, joka pakottaa katsojan ajattelemaan. Samalla tavalla katsojaa on mahdollista myös manipuloida. Esimerkiksi otos aikuisesta miehestä ja otos itkevästä lapsesta peräkkäin nähtynä saa helposti katsojassa aikaan sen mielleyhtymän, että mies on ilkeä, vaikka tätä mielikuvaa ei olisi syntynyt pelkästä miehen otoksesta. Tällaista otosten yhdistämistä kutsutaan montaasiksi.

Kaikki kuvaa -elokuvakasvatussivustolta tukea videon tekoon omassa luokassa

Kuka tahansa voi opetella elokuvantekijäksi tuotantoyhtiö Amazementin kehittämän Kaikki kuvaa –elokuvakasvatussivuston videotutoriaalien avulla. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman sivuston ilmaiset oppimateriaalit soveltuvat hyvin oppitunneille esim. luokan oman tapakasvatusvideon pohjustukseksi. Sivuston tunnuslause on ”helppoa ja hauskaa”: lähtökohta on se, että elokuvien tekeminen onnistuu vaikka omalla kännykällä.

Kaikki kuvaa –sivusto

Arttu Haglund
tuottaja, Kaikki kuvaa
tuotantoyhtiö Amazement

Jaa hyvä käytäntö!

Hyvät käytännöt -verkkopalvelu
Tutustu palvelussa muiden käyttäjien kehittämiin hyviin käytäntöihin tai ehdota itse uutta.

Tapakasvatus mediassa

Tapakasvatus (Scoop.it)
Tapakasvatuksen Scoop.it-sivulle on kerätty mediassa julkaistuja uutisia ja artikkeleita tapakasvatuksesta.