Opettajille

Tavattoman tärkeät tavat kuuluvat kaikille

Hyvät tavat kaunistavat, innostavat ja kannustavat. Tapakasvatus on yksi sekä esi- ja perusopetuksen että toisen asteen opetuksen tärkeimmistä kaikki oppiaineet läpäisevistä kokonaisuuksista – suuressa maailmassa ei kirjasivistys riitä, vaan lapset ja nuoret tarvitsevat myös hyviä käytöstapoja ja sosiaalisia taitoja. Tapojen tunteminen kasvattaa itseluottamusta ja vahvistaa uskoa omaan pärjäämiseen.

Valtakunnallista tapakasvatusviikkoa vietetään Suomen kouluissa syyskuussa 2013. Kullakin koululla on mahdollisuus toteuttaa viikon teemoja omalla tavallaan. Oppitunneilla voidaan tarkastella tapojen ja tapakulttuurin merkitystä eri oppiaineille ominaisesta näkökulmasta; välitunneilla ja kouluruokailussa viedään yhdessä suunniteltuja ja sovittuja asioita käytäntöön. Myönteinen ja ratkaisukeskeinen ajattelu sekä muiden kunnioittaminen, hyvien tapojen ottaminen osaksi jokaista hetkeä, pienet sanat kuten anteeksi, kiitos, päivää – kaikki ne lisäävät hyvinvointia, viihtymistä ja välittämistä koulussa ja kotona.

Esimerkin voima on vahva

Tapakasvatusviikon tarkoituksena on tietoistaa käyttäytymisen ja myönteisyyden merkitys sekä kiinnittää huomio hyviin tapoihin ja käytänteisiin, joita yhdessä harjoitellaan ja noudatetaan koko kouluvuoden ajan. Aikuisen vastuulla on ymmärtää oma asemansa esimerkkinä ja roolimallina. Hyvät tavat ja kaunis käytös jäävät korupuheiksi, jollei aikuinen – oli hän sitten opettaja, koulun muuta henkilökuntaa tai oppilaan vanhempi – itse käyttäydy kuten kannustaa lasta käyttäytymään.

Myönteisen ja oppilaidensa yksilöllisyyden huomioivan ja erilaisuutta ymmärtävän opettajan luokassa ei huvita niskoitella. Viisas aikuinen osaa ohjata lapsia oikeaan suuntaan, mutta saa nämä myös ymmärtämään, että vastuu omasta käytöksestä on vain itsellä. Koulun asenne ratkaisee. ”Kiva kun tulit!” sanoo tunnustusta antava opettaja myöhässä tulleelle oppilaalle. Vuorovaikutukseen ohjatessaan muistuttaa: ”Miten tähän vastataan?” Pyydetään anteeksi, kun tullaan myöhässä. ”Tulethan huomenna ajoissa!” sanoo opettaja, joka välittää. Välittäminen ja tunnustuksen antaminen ovat korkeinta, mitä voi antaa. Kun koulun arkipäivään kuuluu vaatimusten, moitteiden ja rangaistusten sijaan tunnustusta, kannustusta ja motivointia sekä näkyvää hyvien tapojen arvostusta, toteutusta ja muiden ihmisten kunnioitusta, kasvavat koululaiset kohteliaan käytöksen, kunnioittavan ja taitavan vuorovaikutuksen kulttuuriin.

Kouluruokailussa aikuisilla on ohjaajan rooli, ja tehtävään sisältyy kauniiden pöytätapojen opettelua ja hyväntuulista pöytäkeskustelua ja myönteistä ruokapuhetta oppilaiden kanssa. Opetustilanteessa opettajan esimerkki näkyy muun muassa puheenvuorojen jaossa, keskustelun herättelyssä ja muussa välittömässä vuorovaikutuksessa. Oppilaiden oikeudenmukainen arviointi, palaute- ja evästyskeskustelut sekä tunnustuksen antaminen ovat myös tärkeä osa tapakasvatusta.

Yhteiset tavoitteet, jaetut onnistumiset

Koulun yhteisissä tilaisuuksissa opettaja ohjaa oppilaitaan edustamaan itseään, omaa luokkaansa ja käyttäytymään asianmukaisesti. Uusista tilanteista ja niiden mahdollisista sudenkuopista kannattaa keskustella sekä etukäteen että jälkeenpäin. Lapsikin ansaitsee sekä mahdollisuuden käyttäytyä hyvin että kiitoksen hyvien tapojen noudattamisesta – ja myös hyvästä yrityksestä. Positiivisen ja kannustavan palautteen voima, joka ponnistaa yksilön vahvuuksista ja onnistumisista, kannattaa muistaa ihan pienissäkin asioissa. Kukaan ei ole seppä syntyessään, ja hyvät tavat juurtuvat rutiineiksi vasta pitkäjänteisen työn ja harjoittelun tuloksena. Kun onnistumisia tavoitellaan yksissä tuumin, niistä myös iloitaan yhdessä.

Hyvien tapojen perusta on toisten ihmisten kunnioitus. Vuorovaikutus, kohtaamiset ja suvaitsevaisuus toistuvat myös tapakasvatusviikon teemoina. Koululaisista varttuu ennen pitkää työntekijöitä, ja työelämässä hyviä tapoja ja vuorovaikutuskykyä tarvitaan ammatista ja työnkuvasta riippumatta. Maailman yhdentyessä eri kulttuurien ja niihin liittyvien tapojen tuntemus, myönteinen suhtautuminen ja ennen kaikkea ymmärrys ovat korvaamattomia taitoja. Kouluvuosina käytöstavat kehittyvät, ja koululaisista kasvaa itsenäisesti pärjääviä ja toimivia yhteiskunnan jäseniä. Siinä kasvuprosessissa aikuisella on korvaamaton tilaisuus olla mukana ohjaamassa, kannustamassa ja motivoimassa.

Tapakasvatusta käytännössä

Tapakasvatusviikko voidaan huomioida eri oppiaineissa monin tavoin ja myös yli oppiainerajojen sekä koulun kaikessa toiminnassa. Oppilaat voivat esimerkiksi ideoida ryhmissä, miten hyvät tavat ja kaunis käytös liittyvät eri asioihin ja tilanteisiin ja miten niitä voisi eri oppitunneilla yhdistää ja harjoitella. Matematiikan tunnilla voidaan vaikkapa pohtia, minkälaisissa vuorovaikutustilanteissa matematiikassa opittuja taitoja saatetaan tarvita ja miten näissä tilanteissa olisi sopivaa käyttäytyä. Kuvataiteen tunnilla voidaan järjestää vaikkapa taideraati, jossa harjoitellaan myönteisen palautteen antamista ja vastaanottamista. Vain mielikuvitus on rajana.

Tapakasvatusviikko voidaan huomioida erityisesti kouluruokailun ja välituntien yhteydessä. Yhteisesti voidaan valita koko koulun käytöslähettiläs tai asettaa tavoitteita kuluvalle kouluvuodelle. Oppilaiden vanhemmat voidaan haastaa mukaan tapakasvatusviikkoon ja kerätä heiltä vaikkapa perinteitä ja tapoja tunneilla pohdittaviksi. Koulun monikulttuurisuus suo erilaisia mahdollisuuksia tapakasvatusviikon teemojen tarkasteluun. Parhaita ideoita voidaan toteuttaa muulloinkin kuin vain teemaviikolla – hyvistä käytännöistä ja tapakasvatuksesta voi punoa punaisen langan koko kouluvuoden ajaksi!