Kouluruokailu

Kouluruokailu, Kuva: Hanna AnttilaKouluruokailu on päivittäinen kohtaamisten ja vuorovaikutusten tilaisuus, joka tuottaa ruokasivistystä. Kouluruokailu on keskeinen kouluarjen tapakasvatuksen väline. Sitä voidaan hyödyntää moniin tarkoituksiin ja lähestyä eri näkökulmista. Toisten huomioon ottaminen, ruokapuheen ja ruokakulttuurin arvostus, työn tekemisen kunnioitus ja perinteisiin ja kansainvälisyyteen kasvattaminen erilaisten teemapäivien ja viikkojen myötä ovat vain muutamia esimerkkejä. Tavoitteellisen tapakasvatuksen pääpaino on jokapäiväisessä ruokailussa, mutta kouluruokailussa voidaan harjoitella myös juhlatilanteissa toimimista.

Kouluruokailussa opetellaan taitoja, joiden avulla voi toimia muuttuvassa yhteiskunnassa ja työelämässä. Arkipäivän asiat saattavat tuntua itsestäänselvyyksiltä, mutta osaaminen ei synny sattumalta. Taitamisen perusta luodaan pitkäjänteisen ohjatun harjoittelun ja toistojen avulla. Pieni ottaa isosta mallia. Aikuisten esimerkki, lasten ja aikuisten yhteinen ruokailu on merkittävä ohjauksen keino ja yhteisöllisyyden vahvistaja. Yhteisellä aterialla opetellaan odottamaan omaa vuoroa, käyttämään ruokailuvälineitä oikein, syömään siististi, keskustelemaan hillitysti ja ottamaan sekä ympäristö, että ruokailutoverit huomioon. Aterian aikana ruokapuheilla rakennetaan tietoa monipuolisessa vuorovaikutuksessa, yhdessä toisten kanssa. Kouluruokailuun yhdistyy eri ikäkausina luontevasti erityyppistä tapakasvatusta. Tuloksena on parhaimmillaan kaikille osallistujille miellyttävä, virkistävä ja rentouttava, jokapäiväinen odotettu ateriahetki.

Pieni ottaa isosta mallia

Kouluruokailussa korostuvat paitsi aikuisen esimerkki, myös sukupolvien jatkumo. Tärkeintä on, että koulussa ymmärretään yhteisesti kauniin käytöksen arvo ja osataan siirtää opittu omaan elämään käytännössä. Hyviä tapoja ja kohteliaisuutta voi oppia vain niitä arvostavassa ja toteuttavassa ympäristössä. Opettajat ja muu henkilöstö toimivat elävinä esimerkkeinä myönteisestä suhtautumisesta kouluruokailuun, hyvistä ruokailutavoista ja ravintotottumuksista kasvattajan ja aikuisen roolissaan – koulu työpaikkana sekä velvoittaa että antaa oivallisen mahdollisuuden erityisesti tapakasvatukseen osana kouluruokailun ohjausta. Koulun vanhimmat oppilaat voivat oppia itsekin toimimalla esimerkkinä ja vertaistukena nuoremmille oppilaille.

Oppilaat odottavat, että he voisivat tuntea olonsa turvalliseksi, voisivat ymmärtää asioita ja oppisivat tekemään omassa elämässä eettisesti perusteltuja valintoja. Kun kouluruokailu on huomioitu pedagogisena toimintana koulun opetussuunnitelmassa, se on luontevasti tavoitteellinen osa koulun kasvatuksellista toimintakulttuuria, arkipäivän hyviä tapoja ja ruokasivistystä.

Teksti pohjautuu Annikki Mikkola-Montosen artikkeliin “Kouluruokailu – haaste ja mahdollisuus” kirjassa Aho, Kaarina (toim.): Tavattomasti tapoja – koulu hyviin tapoihin ohjaamassa (OPH 1996). Asiasisältöä on päivitetty ottaen huomioon vuoden 2014 opetussuunnitelman perusteita varten tehdyt luonnokset sekä niiden kommentoinnin yhteydessä saatu palaute.