Oppilaan näkökulma

Kuva: Hannu PiirainenKoulua vai elämää varten? Elämää, sanovat oppilaat. Kirjasivistys tai ammatillinen pätevyys eivät sellaisenaan riitä – tarvitaan eväitä myös erilaisissa tilanteissa käyttäytymiseen, uusiin olosuhteisiin sopeutumiseen ja toisten ihmisten kohtaamiseen. Hyvät käytöstavat ovat läsnä jatkuvasti kouluarjessa. Ne ovat vuorovaikutuksen tietoja ja taitoja, osaamista, jota tavoitellaan ja jota harjoitellaan yhdessä aikuisten ohjauksessa. Taitoja opitaan toistuvasti tekemällä, osallistumalla ja kokemalla. Hyvät käytöstavat voivat olla ratkaiseva etu myös työhaastattelussa.

Hyvä opettaja ymmärtää erilaisia oppijoita ja pystyy kehittämään myönteisesti oppilaidensa itsetuntoa. Itseään arvostava ihminen taas haluaa usein muillekin hyvää. Oppilaisiin luottaminen ja luottamustehtävien tasapuolinen jakaminen sekä oppilaiden osallistaminen lisäävät sitoutumista ja opettavat ottamaan vastuuta itsestään ja muista.

Kansainvälistyvässä maailmassa elävien lasten ja nuorten on tärkeää ymmärtää, että tulevaisuus riippuu paljolti ihmisten välisen vuorovaikutuksen sujuvuudesta. Koulumenestys ei yksin takaa valoisaa tulevaisuutta – vähintään yhtä tärkeää on osata käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla myös eri kulttuureista ja taustoista tulevien ja olevien ihmisten kanssa. Kieli on kulttuuria, ja kulttuuri muovaa kieltä. Muiden kulttuurien tunteminen ja ymmärtäminen puolestaan auttaa yksilöä peilaamaan ja analyyttisesti arvioimaan myös omaa ympäristöään.

Koulu hyvien tapojen oppimisympäristönä

Opetussuunnitelman perusteiden mukaan koulun tulee oppimisympäristönä tukea sekä opettajan ja oppilaan välistä että oppilaiden keskinäistä vuorovaikutusta. Tavoitteena on avoin, rohkaiseva, kiireetön ja myönteinen ilmapiiri, jonka ylläpitämisestä vastuu kuuluu sekä opettajille, oppilaille että koko koulun henkilöstölle. Myönteinen ilmapiiri luo edellytyksiä toista kunnioittavalle ja hyvälle käytökselle.

Hyvä tapakasvatus on luontevaa ja osallistavaa, mielenkiintoista ja motivoivaa. Tapakulttuuri kiinnostaa lapsia ja nuoria, ja sitä on mahdollista opettaa toiminnallisesti, monipuolisesti ja innostavasti sekä eri oppiaineissa että oppituntien ulkopuolella koulun kaikessa toiminnassa. Hyvin tapojen osaaminen syntyy myönteisessä ilmapiirissä ja erilaisissa kohtaamisissa koulun arkipäivässä.

Teksti perustuu Heidi Gyldénin artikkeliin “Tapakasvatusta kouluun – oppilaan odotuksia” ja Tuomas Korppoon artikkeliin “Opiskelijan kokemuksia eurooppalaisista tavoista” kirjassa Aho, Kaarina (toim.): Tavattomasti tapoja – koulu hyviin tapoihin ohjaamassa (OPH 1996). Asiasisältöä on päivitetty ottaen huomioon vuoden 2014 opetussuunnitelman perusteita varten tehdyt luonnokset sekä niiden kommentoinnin yhteydessä saatu palaute.