Tapakasvatus toisen asteen koulutuksessa

Tapakasvatus on koulun kasvatustyön nurkkakiviä, jotka on asetettu jo lainsäädännössä. Opiskeluympäristön tulee olla henkisesti ja fyysisesti turvallinen, oppimisen ja osallistumisen mahdollistava avoin ja myönteinen. Vuorovaikutteisuutta tulee tukea sekä oppilaitoksen sisällä että yhteydenpidossa ympäristöön. Säädöksissä korostetaan opiskelijan itsenäisen toiminnan ja vastuullisuuden lisäksi opiskelijan asemaa osana opiskeluyhteisöä. Tapakasvatus toimii tehokkaasti myös yleisen opiskeluviihtyvyyden edistämiseksi ja koulukiusaamisen ehkäisemiseksi.

Hyvät käytöstavat voivat olla ratkaiseva etu työ- ja opiskeluelämässä

Ammatillisessa peruskoulutuksessa tapakasvatuksen merkitys korostuu. Koska koulutuksen jälkeen on tarkoitus siirtyä suoraan töihin, täytyy työelämässä tarvittavia taitoja omaksua jo koulutuksen aikana. Ammattiosaaminen edellyttää joustavaa tilannetajua, vuorovaikutus-, asiakaspalvelu- ja yhteistyötaitoja ja jälleen kerran tärkeimpänä kykyä ottaa toiset ihmiset huomioon. Hyvä käytös ja vuorovaikutustaidot sekä arjenhallinta ovat tietysti tärkeitä taitoja myös lukiolaiselle ja opintojaan vielä mahdollisesti jatkavalle ylioppilaalle. Hyvät tavat ja asianmukainen käyttäytyminen ovat valttikortteja työ- ja opiskeluelämässä, passeja maailmalla pärjäämiseen. Elämässä onnistumiseen ja menestymiseen tarvitaan myönteistä ja toista kunnioittavaa asennetta ja monimuotoista sivistystä. Jokainen kohtaaminen on meille ainutkertainen mahdollisuus, johon haluamme tarttua. Ensivaikutelman voi antaa itsestä vain yhden kerran ja sen muodostamiseen käytettävä aika on suhteellisen lyhyt.

Myönteinen asenne on onnistuneen vuorovaikutuksen lähtökohta

Toisen ihmisen huomioon ottamista osoittavat muodot vaihtelevat ja ovat hyvin tilannesidonnaisia. Eri ikäryhmillä, eri ammattialoilla, eri kansoilla ja jopa eri asuinympäristöillä on omat tapojen ilmiasunsa. Niiden kaikkien hallitseminen on inhimillisesti mahdotonta. Jos olemme kuitenkin sisäistäneet perusajatuksen ja -asenteen toisen ihmisen huomioon ottamisesta ja sen myönteisestä osoittamisesta käyttämällä ystävällisiä ja kohteliaaksi tunnistettavia sanoja ja eleitä, olemme saavuttaneet ensimmäisen ja tärkeimmän tason tapakulttuurin moninaiseen kirjoon tutustumisessa: meissä on syntynyt positiivinen halu välttää tahatonta loukkaamista, tahallisesta puhumattakaan. Tältä tasolta voi lähteä ponnistamaan kohti tapakulttuurien laaja-alaista hallintaa. Tämä ajattelu on tapakulttuurin tehostamisen keskeinen lähtökohta ja hedelmällinen lähestymistapa.

Opiskeluarjessa karttuvat hyvät käytöstavat osana yleissivistystä

Halu oppia hyviä käytöstapoja ja niiden soveltaminen lähtee itsestä, mutta perustana ovat koulun tarjoama hyvä yleissivistys ja kyky ymmärtää arvojen merkitys. Sekä ammatillisessa peruskoulutuksessa että lukiossa kaikille yhteisiä opintoja ovat mm. äidinkieli, vieraat kielet ja liikunta. Näissä kaikissa on mahdollista auttaa opiskelijaa oivaltamaan omat kykynsä ja kehittää opiskelijan itsetuntoa ja myönteistä minäkuvaa. Opinnoissa karttuvat myös viestintätaidot, jotka ovat nykypäivän työelämässä välttämättömiä.

Valinnaisissa ja koulutusalakohtaisissa tutkinnon osissa on niin ikään mahdollista tuoda esiin ja tukea hyvää tapakulttuuria. Tapakasvatus on luontevaa liittää osaksi arjen toimintaa, kaiken toiminnan läpäiseväksi teemakokonaisuudeksi. Toimiva tapakulttuuri kasvattaa opiskelijoista valistuneita yhteiskunnan jäseniä, jotka tulevat toimeen muiden ihmisten kanssa ja osaavat käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa.

Kun oppilaitoksessa arvostetaan hyviä tapoja, se heijastuu myönteisesti koko kouluyhteisöön. Kodin ja koulun vuorovaikutus ja hyvä yhteistyö ovat tärkeitä myös toisen asteen koulutuksessa, aivan kuten perusopetuksessakin. Kohtelias käytös ja yhteisten toimintatapojen kunnioittaminen kuuluvat kaikille.

Teksti perustuu Anneli Vasaran artikkeliin “Tapakulttuuri on osa ammattisivistystä” kirjassa Aho, Kaarina (toim.): Tavattomasti tapoja – koulu hyviin tapoihin ohjaamassa (OPH 1996). Asiasisältöä on päivitetty.