Ruis

Ruis on sekä terveystiedon ettäkotitalouden oppimispolkujen teema. Oppiaineiden välisen yhteistyön edistämiseksi teemasta on laadittu tehtäviä myös muihin oppiaineisiin. Seuraavat tehtävät on suunniteltu suoritettaviksi yhteistyössä terveystiedon ja/tai kotitalouden kanssa.

Biologia ja historia

Tutustukaa paikalliseen maatilaan, jolla viljellään ruista, ohraa, vehnää tai kauraa. Aloittakaa projekti keväällä ja seuratkaa viljan kylvämistä. Syksyllä seurataan viljan korjaamista. Voitte käydä myös kasvi- tai sieniviljelmillä. Miten viljelytekniikat ja välineet ovat muuttuneet koneellistumisen vuoksi? Missä käytetään yhä vanhoja viljelytekniikoita? Miten eri lajien viljelytekniikat eroavat toisistaan?

Ottakaa myös selvää paikkakuntanne maanviljelyksen historiasta, raivauskulttuurista, kaskeamisesta ja talonpoikaiskulttuurista. Miten maatalous näkyy omalla paikkakunnallanne nyt? Entä koko Suomessa? Tutustukaa myös entisaikana viljan viljelyssä käytettyihin välineisiin esimerkiksi käymällä museossa ja lukemalla tietokirjallisuutta.

Maantieto, toinen kotimainen ja vieraat kielet

Paikallistetaan maakuntaleivät ja perinneruoat eli osoitetaan kartalta, missä päin Suomea mitäkin valmistetaan ja syödään. Entä mistä esimerkiksi ruis on alun perin kotoisin?
Tutkikaa myös muiden maiden ruokakulttuuria keittokirjojen avulla. Sijoittakaa ruokakulttuurit kartalle. Voitteko erottaa joitakin alueita, joita yhdistää saman ruokalajin yleisyys? Kääntäkää ulkomaalaisia reseptejä suomeksi ja suomalaisia reseptejä vieraalle kielelle. Miettikää ruokien ravintoarvoja ja terveellisyyttä suomalaisen mittapuun mukaan. Miettikää, onko niissä suomalaisten suositusten mukaisia terveellisiä aineita ja toisaalta terveyden kannalta vähemmän suotuisia ravintoaineita.

Äidinkieli ja kirjallisuus, toinen kotimainen ja vieraat kielet

Kirjoittakaa leipien ohjeita portfolioon. Selvittäkää leipä-sanan tausta.
Suomeen sana “leipä” on tullut germaaniselta taholta. Jo muinaisesta gootin kielestä 300-luvulla jKr. tunnetaan ensimmäisestä Raamatun käännöksestä sana ”hlaifs” ja vanhempi muoto ”hlaiba”. Sen jatkajia ovat saksan ”Laib”, muinaisyläsaksan ”Leip”, englannin ”loaf”, vanhempi muoto ”hlaf” ja norjan ”leiv”. Sama sana on balttilaisissa kielissä liettuassa ”kliepas”, lätissä ”klaips”, venäjässä ”hleb” ja muinaisbulgariassa ”hlebu”. ”Leipä”-sana peitti Alppien pohjoispuolisen Euroopan. Sen eteläpuolella ”leipä”-sana on latinalaista alkuperää ”panis”, nykyranskassa ”pain”, italiassa ”pane”.
(Lähde: Vilkuna, K. & Mäkinen, E, Isien työ. Otava 1979. Keuruu.)

Selvittäkää, mitä erilaiset sanonnat merkitsevät eri paikkakunnilla:
Ei viljan vähyyttä, jos ei osan kovuutta. (Kuhmolainen sananlasku)
Kun leivät ovat ohkasii niin pellot kasvaa kukkasii. (Loimaalainen sananlasku)
Leivo leivät liivin laavin, kyllä uuni kaunistaa. (Tottijärveläinen sananlasku)
Myös muista kansanviisauksista löytyy ruokakulttuuriin liittyviä opetuksia!

Pohtikaa ja opetelkaa ruokaan liittyviä perinnesanoja ja ilmaisuja.

Liikunta

Harjoitelkaa perinneleikkejä! Kun perinneleikkejä on opeteltu, kannattaa hauskimpina pidettyjä leikkejä leikkiä koulussa vielä lähiaikoina uudestaan, jotta ne eivät unohtuisi. Parhaimmat opituista leikeistä voivat näin niveltyä osaksi lapselta toiselle siirtyvää leikkiperinnettä.
Esimerkkejä: seulasilla, näkkisillä, linnun tai värin myynti, mustaa ja valkoista, harjapallo, seinäpallo, nappikuoppa (muunnelma nappisarka) noppapeli, kolmas pyörä rattaissa.

Hanna Lämsä