Vuosiluokat 1-2

Tehtävä 3: Sadutus kuvasta, taideteoksesta tai vanhasta esineestä

Tässä tehtävässä tutustutaan suomalaiseen kulttuuriperintöön sadutuksen avulla. Sadutuksen periaatteena on, että lapsen annetaan itse kertoa omia ajatuksiaan; toisin sanoen hänen kertomaansa ei arvostella tai arvoteta, vaan olennaista on, että lapsi puhuu ja aikuinen kuuntelee. Oppilasta ohjataan kertomaan kulttuuriperintöesineen tai -kohteen herättämiä ajatuksia. Ensinnäkin tavoitteena on esineen, kuvan tai taideteoksen merkityksen näkeminen osana suomalaista kulttuuriperintöä. Toiseksi tavoitteena on ymmärtää, että vanhalla esineellä tai kuvalla voi olla monta tarinaa, jotka muuttuvat katsojan tai kokijan mukaan. 

  • Ottakaa lähtökohdaksi esimerkiksi vanhat esineet, valokuvat tai taideteokset, joista lapsi valitsee mieluisimman.
  • Tutustukaa siihen aikaan, johon kuva tai esine liittyy, ja pohtikaa, mistä kuva tai esine kertoo. Etsikää vastauksia kysymyksiin. Mitä? Kuka? Milloin? Miksi? Miten?
  • Lapsi kertoo, mitä näkee. Hän voi myös kuvitella, mihin kaikkeen mahdolliseen kuva tai esine voi liittyä: keitä kuvassa on tai mihin esinettä on käytetty. Sadutuksessa lapselle annetaan mahdollisuus jatkaa tarinaa esineestä tai kuvasta. Lapsi voi myös keksiä kuvasta tai esineestä kokonaan uuden tarinan.
  • Kirjoittakaa lapsen kertomus muistiin. Kirjoittajana voi olla opettaja, tai kirjaaminen voidaan tehdä yhteistyöprojektina vanhempien oppilaiden kanssa. Esimerkiksi ekaluokkalainen kertoo, mitä kuvassa tapahtuu, ja kuudesluokkalainen kirjaa ylös kertomuksen.
  • Lapsi voi myös itse kirjoittaa lyhyen tarinan.
  • Tarinoiden työstämistä voitte jatkaa tekemällä niistä roolileikkejä.
Hanna Lämsä