Vuosiluokat 3-5

Tehtävä 4: Suullinen perimätieto ja leikkiperinne

Tehtävän tarkoituksena on korostaa suullisen perimätiedon merkitystä (suomalaisen) kulttuuriperinnön välittäjänä. Ihmiset ovat kautta aikojen kertoneet toisilleen tarinoita ja tietoa menneistä ajoista. Vanhemmat välittivät lapsilleen tarinoita, joita olivat kuulleet omilta vanhemmiltaan. He kertoivat tarinoita omasta elämästään ja pyrkivät myös niiden välityksellä antamaan tietoa siitä, miten elämässä tulisi toimia; miten tehdä oikeita valintoja ja ratkaista ongelmia ja hankaluuksia. Suurin osa kansanviisauksista, sananlaskuista, loitsuista ja arvoituksista on säilynyt vuosisatoja nimenomaan suullisena perimätietona. Tämän perinteen kokoaminen ja kirjoittaminen muistiin ja kirjaksi on tapahtunut olennaisesti myöhemmin. Tärkein esimerkki suomalaisen suullisen perimätiedon kokoamisesta eepokseksi on Kalevala.

Myös nykyajan vanhemmat välittävät tietoaan lapsille suullisena perimätietona, mutta vähemmän kuin ennen. Kertomisen perinne on jollain tavalla hukkunut painettuun materiaalitulvaan, ja tieto saadaan nykyään muista lähteistä. Opettaminenkaan ei välttämättä aina ole niin kertovaa kuin se voisi olla, vaan pyrkimys välittää tietoa on ehkä enemmänkin raportoivaa, referoivaa tai selittämään pyrkivää. Seuraavan tehtävän tarkoituksena on herättää kertomisen perinnettä, jossa lapset, vanhemmat ja isovanhemmat ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja kommunikointi tapahtuu nimenomaan kertomalla, kuuntelemalla ja kyselemällä. Aiheeksi on esimerkissä valittu leikkiperinne, mutta aiheena voivat olla myös sadut, lorut, kansanviisaudet tai arvoitukset. Tehtävässä kannattaa tehdä yhteistyötä esimerkiksi vanhainkotien tai paikallisten yhdistysten kanssa.

A: Kertominen ja kuunteleminen

Lapsi miettii, keneltä haluaisi kysellä entisajan leikeistä. Hän voi valita esimerkiksi omat vanhempansa tai isovanhempansa. Lähistöltä voi löytyä myös vanhainkoti ja hyväkuntoisia vanhuksia, jotka voivat kertoa lapsuudestaan. Haastattelu voidaan tehdä yksin, pareittain tai opettajan tuella.
Miettikää yhdessä etukäteen, mitä asioita kannattaa ottaa esille leikkiperinteestä keskusteltaessa. Kirjoittakaa muistiin muutamia kysymyksiä keskustelun tueksi. Ohjatkaa lapsia ottamaan huomioon, kenen kanssa keskustellaan. Ohjatkaa heitä kysymään, missä keskustelukumppani on viettänyt lapsuutensa, mitä hän ja hänen ystävänsä ovat leikkineet lapsena, minkälaisissa paikoissa he leikkivät, kenen kanssa, kuinka usein ja milloin. Olennaista keskustelun aikana on, että lapsi oppii uuden, perinteisen leikin, jonka hän vuorostaan voi opettaa muille. Keskustelun aikana tai sen jälkeen oppija voi kirjoittaa muistiin kuvauksen oppimastaan leikistä, esimerkiksi leikin säännöt ja jotain muuta kuulemaansa, minkä hän haluaa kertoa myös muille.

B: Yhteenveto ryhmässä

Kerätkää keskustelujen perusteella saatu tieto perinteisistä leikeistä yhteen. Antakaa kaikkien ensin kertoa oppimansa perinteinen leikki muille. Kertominen voi tapahtua luokassa selittämällä ja piirtämällä tai esimerkiksi ulkona näyttämällä, miten leikkiä leikitään. Kokeilkaa perinteisiä leikkejä myös käytännössä. Leikkejä voidaan harjoitella siten, että parit tai pienryhmät opettelevat kukin ensin yhden leikin ja opettavat sen sitten muille.

C: Tehtävän purkaminen

Miettikää yhdessä, miten itse tehtävä onnistui ja miltä se tuntui. Jännittikö lapsia puhuminen ja kuunteleminen, ja mikä oli hankalaa? Tuliko kyselemisen ja kuuntelemisen avulla uutta tietoa esille? Tulivatko tärkeimmät asiat esille? Pohtikaa myös, miten tiedot eroavat toisistaan. Olivatko leikit oppijalle jo ennestään tuttuja vai tuntemattomia? Miksi ennen leikittiin erilaisia leikkejä?

D: Leikkiperinne kirjallisuudessa

Hakekaa tietoa Suomen leikkiperinteestä myös kirjallisuudesta, Internetistä ja museoista. Myös opettaja voi kertoa vanhoista leikeistä. Pohtikaa, minkälainen on perinteinen leikki ja miten se eroaa nykyisestä leikistä, jos lainkaan.

E: Dokumentointi

Kirjoittakaa opittujen, käytännössä hyviksi koettujen ja lasten mielestä mukavien perinneleikkien ohjeet muistiin. Tehkää portfolio, perinneleikkivihko tai -lehti materiaalista, jota on kerätty keskustelemalla, kirjallisuudesta, Internetistä ja museoista. Voitte koota leikeistä myös näyttelyn tai nettisivut. Lapset voivat laatia keskustelukumppanistaan oman posterin tai esittelysivun, jossa on lyhyt kuvaus kumppanin taustasta ja opitun leikin kuvaus.

Jatkotehtävä

Pohtikaa, mitä suullinen perimätieto tarkoittaa ja mikä merkitys sillä on kulttuuriperinnön säilymisessä.
Kirjoittakaa fiktiivinen tarina, jossa esiintyy leikki/leikkejä, joita leikitte nyt.

Hanna Lämsä