Esiopetus

Tehtävä 1: Kevät ja syksy – voikukka ja pihlaja

Etsikää lasten kanssa ympäristöstä keväällä voikukkia tai muita kevään kukkia ja syksyllä pihlajia.

A: Pihlaja – esi-isiemme pyhä puu
Vertailkaa pihlajan lehtiä ja marjoja muihin lehtiin ja marjoihin. Minkälaiset lehdet ovat muodoltaan? Pohtikaa yhdessä, missä puu sijaitsee. Kerätkää pihlajan marjoja, kuivattakaa ja jauhakaa mausteeksi. Valmistakaa myös pihlajanmarjahyytelöä.
Pohtikaa yhdessä, mitä tarkoittaa sanonta ”Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista”. 
Mitä muita luontoon tai kasveihin liittyviä sananlaskuja olette kuulleet?

B: Keskustelkaa siitä, missä voikukka viihtyy. Minkälainen voikukka on? Vertailkaa kasvupaikkoja ja voikukkien lehtien kokoja ja esiintymismäärää. Kasvaako voikukka ryhmässä vai yksinään? Minkälainen se on eri vuodenaikoina? Miltä se haisee ja maistuu?
Kerätkää voikukkia ja tehkää simaa!

Voikukkasima

2, 5 l voikukan kukkia
5 l vettä
50 g fariinisokeria
350 g sokeria
1–2 sitruunaa
0,25 tl hiivaa
rusinoita

Kerätkää voikukan mykeröt puhtaalta kasvupaikalta aurinkoisella säällä. Ravistakaa kukista hyönteiset pois. Aikuinen kaataa kiehuvan veden kukista revittyjen terälehtien päälle kattilaan, ja keitoksen annetaan kiehua hiljaa noin kymmenen minuuttia. Pankaa sokerit sankoon ja siivilöikää liemi päälle. Lisätkää pestyt, kuoritut ja viipaloidut sitruunat. Kun liemi on huoneenlämpöistä, lisätkää hiiva.

Antakaa käydä seuraavaan päivään. Siivilöikää juoma ja pullottakaa se. Pulloihin voi lisätä pari kolme rusinaa. Sima on valmista kun rusinat ovat nousseet pintaan. Pienellä hiivamäärällä käytettynä ja riittävän kylmässä säilytettynä sima on hyvää vielä kahden viikon jälkeenkin.
Vertailkaa tavallisen siman ja voikukkasiman makua.
(Marttaliitto)

Tutustukaa voikukkaan myös hyötykasvina – sitä on käytetty aikoinaan mauste- ja lääkekasvina. Miettikää, miten muuten sitä voidaan käyttää. Rohkaiskaa lapsia esittämään ideoitaan vapaasti.

Jo noin 1000-luvulla jKr. arabit ovat käyttäneet voikukkaa rohdoskasvina, ja 1500-luvulla sitä käyttivät apteekkarit virallisesti hyväksyttynä rohtona, josta käytettiin nimiä Herba Taraxacon ja Herba Urinaria. Sitä on käytetty nesteenpoistolääkkeenä, koska kasvin lehdet lisäävät virtsan eritystä. Kasvin juuren käyttöalueita ovat sappirakon toiminnalliset häiriöt, mahan ja suoliston vaivat sekä ruokahaluttomuus. Voikukkaa käytetään edelleen myös kosmeettisissa tuotteissa ja kylvyissä.

Voikukkaa on viljelty salaattikasvina 1800-luvun puolivälistä alkaen. Lehtien lisäksi voikukasta käytetään juuret: niistä tehdään keittoa ja muhennosta sekä paahdetaan kahvin korvikkeeksi. Voikukassa on enemmän tai vähemmän kitkeryyttä, mikä rajoittaa sen käyttöä. Voikukkia voi myös kasvattaa, jolloin kitkeryys vähenee. Toisaalta juuri näillä kitkerillä aineilla on terveyttä edistäviä vaikutuksia, ja esimerkiksi juomien valmistuksessa kitkeryydestä on etua, sillä se parantaa juoman janonsammutuskykyä. Voikukan lehdet sisältävät noin kolminkertaisen määrän miltei kaikkia ravinteita muihin salaattikasveihin verrattuna. 
(Kuusi, Taina 1986. Voikukka: monikäyttökasvi.)

Hanna Lämsä