Vuosiluokat 3–5 ja 6–9

Tehtävä 2: Hyvä ympäristö

Tehtävässä tutustutaan lähiympäristöön ja arvioidaan, mikä ympäristössä on hyvää. Erotelkaa myös huonoja puolia ja pohtikaa sitä, miten ympäristö voi olla sekä hyvä että huono sen mukaan, kenen näkökulmasta ympäristöä tarkastellaan.

A: Valitkaa oppilaiden lähiympäristöstä muutama tuttu kohde, esimerkiksi jokin rakennus (koulu, uimahalli, kirjasto), puisto, nuorisotila tai kahvila. Miettikää pareittain tai pienissä ryhmissä, mikä valituissa kohteissa on hyvää ja mitä muutoksia ehkä haluaisitte kyseiseen ympäristöön tehdä. Tehtävän voi toteuttaa keskustelemalla ja pieniä muistiinpanoja kirjoittamalla, piirtämällä, muovailemalla ja rakentamalla, jolloin voidaan toteuttaa ennen–jälkeen-tyyppiset kuvat. Millainen paikka on nyt ja millainen se olisi muutosten jälkeen?

B: Käsitelkää tehtävä yhdessä ja vertailkaa eri ryhmien tuloksia: poikkeavatko ne toisistaan? Miksi? Pohtikaa, kenen kannalta ympäristö on hyvä: esimerkiksi uimahallissa käy nuorten lisäksi myös pieniä lapsia ja vanhuksia. Pitäisikö hyvässä puistossa ottaa ihmisten lisäksi huomioon kasvit ja eläimet hyönteisiä myöten?

C: Pohtikaa hyvän käsitettä yleisemminkin. Mitä muuta ”hyvä” voi tarkoittaa – esimerkiksi kun puhutaan hyvästä elämästä, hyvästä ihmisestä tai hyvästä teosta?

Jatkotehtävä

Pohtikaa myös arvon käsitettä yhdessä, opettajan johdolla. Mitä arvon käsitteellä oikein tarkoitetaan? Miettikää myös, miten arvoja voisi jaotella. Koettakaa jakaa kohteista löytyneitä hyviä ominaisuuksia esimerkiksi esteettisiin arvoihin, käyttöarvoihin, tunnearvoihin, luonnonarvoihin ja taloudellisiin arvoihin. Mitkä arvoista ovat pysyviä ja mitkä hetkellisiä? Mitkä niistä ovat yleisiä ja mitkä henkilökohtaisia? Mitä arvojen yhteydessä tarkoitetaan objektiivisella ja subjektiivisella? Tekevätkö kohteeseen liittyvät arvot siitä arvokkaan myös tulevaisuudessa, ja tulisiko kohde näiden arvojen perusteella säilyttää kulttuuriperintönä tuleville sukupolville?

Tehtävä 3: Arvot ja normit

Erilaiset yhteisöt laativat usein kirjalliseen muotoon normistoja tai säännöstöjä, joilla säädellään yhteisön toimintaa. Normisto saattaa sisältää suoria toimintaohjeita tai kuvauksia kunkin yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Normisto heijastaa aina yhteisön arvoja ja uskomuksia. Normistot ovat myös osa yhteisön kulttuuriperintöä, sillä ne säätelevät yhteisön elämää ja välittävät sen arvoja eteenpäin. Normisto saattaa kuitenkin pysyä muuttumattomana, vaikka sen taustalla olevat arvot olisivatkin muuttuneet tai menettäneet merkityksensä yhteisössä.

A: Arvon ja normin käsitteet
Tutustukaa normin käsitteeseen: yksinkertaisinta on esitellä normi sääntönä. Miettikää, millaisiin normeihin oppilaat törmäävät jokapäiväisessä elämässään (esimerkiksi koulun järjestyssäännöt, liikennesäännöt, kotona noudatettavat kirjoittamattomat säännöt) ja keksikää omia normeja. Normit eivät kuitenkaan ole pelkkiä tyhjiä käskyjä, vaan normilla pyritään aina jonkin arvon, hyväksi ja arvokkaaksi koetun asian saavuttamiseen. Erotelkaa äsken listaamienne tuttujen normien taustalla olevia arvoja.

B: Erilaiset normistot
Listatkaa erilaisia normistoja, sääntökokoelmia, joita tiedätte. Pohtikaa, millaisia arvoja listaamienne (tai alla olevien) normistojen taustalla voisi olla, ja vertailkaa niitä keskenään. Pohtikaa, mikä vaikuttaa arvojen ja normien syntymiseen ja säilymiseen yhteisössä. Miksi jotkin normit (esimerkiksi uskontoihin liittyvät ruoka- tai vaatetussäännöt tai hyviin tapoihin liittyvät säännöt) ovat tärkeitä yhteisölle, vaikka niiden taustalla olevat arvot tai käytännön seikat olisivatkin muuttuneet?

Esimerkkejä:

  • Suomen perustuslaki 11.6.1999/731
  • YK:n ihmisoikeuksien julistus
  • Vanhan testamentin kymmenen käskyä (2. Moos 20:1–26)
  • Buddhalaisuuden neljä jaloa totuutta ja jalo kahdeksanosainen tie
  • Islamin ja hindulaisuuden normit ja arvoperusta
  • Suomen puolueiden puolueohjelmat
  • Erilaisten järjestöjen säännöt
  • Käytösoppaat
Hanna Lämsä