Lukio

Tehtävä 8: Aika, aate ja taide

Historiallisen tiedon lähteenä voivat tietokirjallisuuden lisäksi toimia taiteen eri muodot: arkkitehtuuri, kuvataide, proosakirjallisuus, musiikki, teatteri ja elokuvat. Myös kaupallinen populaarikulttuuri, kuten muoti, mainokset, julisteet, televisio-ohjelmat ja popmusiikki, kertovat paljon omasta ajastaan. Taide ei ole vain itseilmaisua tai viihdettä – se on myös vahva vaikuttamisen keino. Historia tunteekin lukuisia esimerkkejä taiteen valjastamisesta aatteen tai politiikan käyttöön. Tällöin taiteilijan luomisprosessia ja teoksen sisältöä ohjaa ”aatteen palo”.

Tehtävässä lähestytään 1900-luvun historiaa taiteen ja ideologian linkittymisen näkökulmasta. Tavoitteena on nähdä maailma aikalaisten silmin ja suhteuttaa se jälkikuvaan, joka meille on muodostunut. Kukin työpari tai -ryhmä valitsee tutkittavakseen tietyn historiallisen ajankohdan ja keskittyy tarkastelemaan tuolloin vaikuttaneita aatteita ja taidemuotoja ja niiden välisiä kytköksiä. Ideologiat ovat näyttäytyneet voimakkaimpina tietyissä taiteen lajeissa, mutta oppilaat voivat valita lajin tai lajit myös oman kiinnostuksensa perusteella.

Ehdotuksia aiheiksi:

  • 1800–1900-luvun vaihteen kansallisuusaate kuvataiteessa, musiikissa ja arkkitehtuurissa: esimerkiksi Jean Sibelius
  • 1920-luvun modernismi kirjallisuudessa ja arkkitehtuurissa: esimerkiksi Tulenkantajat
  • 1930–40-luvun oikeistolaisuus kuvataiteessa, kirjallisuudessa ja musiikissa: esimerkiksi V. A. Koskenniemi
  • 1950-luvun koti-ideologia ja rationalismi elokuvissa, lehdistössä, muodissa, muotoilussa: esimerkiksi Suomisen perhe -elokuvat
  • 1960–70-luvun vasemmistoradikalismi teatterissa, popmusiikissa ja televisiossa: esimerkiksi Agit-Prop

Kerätkää tietoa aikakauden yhteiskunnallisista oloista ja ideologioista. Perehtykää toisaalta myös ajan taiteeseen, sen sisältöihin ja viesteihin sekä itse taiteilijoihin ja heidän elämäänsä. Pohtikaa aatteen ja taiteen kytköksiä. Miten taide ilmentää yhteiskunnallisia oloja, asenteita ja arvoja? Miten sen voi nähdä sekä peilaavan että luovan ajan henkeä? Selvittäkää, keitä olivat aatteellisen taiteen kannattajat ja mitä olivat heidän pyrkimyksensä ja ketkä puolestaan olivat aatteellisen taiteen vastustajia. Oliko kyseessä protestiliike vai palveltiinko virallista totuutta? Kartoittakaa suuntauksen elinkaari: esikuvat, nousu, kukoistus, hiipuminen ja jälkiseuraukset. Onko siitä jäänyt jonkinlaisia traumoja? Oliko sillä kansainvälisiä rinnakkaisilmiöitä?

Tarkastelkaa aiheesta käytyä julkista keskustelua sen omana aikana ja nykypäivänä. Millaisen leiman jälkimaailma on sille myöhemmin antanut? Hallitseeko jonkinlainen stereotypia mielikuvaamme koko aikakaudesta (esimerkiksi ”oikeistolainen 1930-luku”)? Keskustelkaa aatteen ja taiteen yhdistelmästä yleisellä tasolla: onko se mielestänne huono liitto vai toimiva symbioosi?

Laatikaa aiheistanne esitelmät parityöskentelynä. Esittäkää ne luokalle käyttäen tukena monipuolisesti musiikkia, valokuvia, dioja, videomateriaalia ja performanssia.

Lisätehtävä: Iltamat

Valitkaa yhdessä jokin edellisen tehtävän esitelmäaiheista ja perehtykää sen ajankohtaan tarkemmin. Järjestäkää juhlat eli iltamat ajan tyyliin. Ottakaa selvää iltamien sisällöstä esimerkiksi kirjallisuuden avulla ja suunnitelkaa iltamista aatteellisen yhdistyksen, kuten nuorisoseuran, työväenyhdistyksen tai poliittisen puolueen, tapahtuma, jossa on ideologian mukaista ohjelmaa. Pukeutuminen ja käytöstavat noudattavat tietysti ajan henkeä. Voitte myös omaksua historialliset roolihahmot.

Iltamat tulivat suosituiksi 1800-luvun lopulla, kun tehdasyhteisöjen säätyläiset alkoivat järjestää kansanvalistushenkisiä juhlia rahvaalle. Nuorisoseurat, urheiluseurat ja työväenyhdistykset jatkoivat myöhemmin perinnettä. Ohjelmanumerot seurasivat toisiaan hyvin vakiintuneessa järjestyksessä.

  1. Musiikkia (alkusoitto, marssi tms.)
  2. Tervehdyspuhe
  3. Lavaohjelmaa (voimistelua, yksinlaulua, kuorolaulua, lausuntaa, joukkolausuntaa)
  4. Juhlapuhe

    väliaika
  5. Musiikkia (alkusoittoa keveämpää)
  6. Huumori-, voimistelu- tai taituriesitys
  7. Näytelmä (myöhemmin myös elokuva)
  8. Tanssia (1–1½ tuntia)

Tehtävä 9: Kulttuuriperintöä kotoa ja kaukaa

Tehtävässä kaivaudutaan kulttuuri-ilmiöiden alkujuurille. Oppilaat selvittävät itsenäisen salapoliisityön avulla tapojen, esineiden ja ilmiöiden monimutkaisia synty- ja kulkeutumisprosesseja. Tavoitteena on ymmärtää, ettei kulttuuri ilmiöineen ole koskaan valmis, vaan se on jatkuvan muuntelun kohde.

A: Tutustukaa kulttuuri-ilmiöiden leviämistä käsittelevään teoreettiseen kirjallisuuteen; vaihtoehtoisesti opettaja tai joku oppilaista voi pitää aiheesta alustuksen. Pohtikaa ajatusta ilmiöiden alkukodista. Voiko sitä koskaan sijoittaa tiettyyn aikaan ja paikkaan? Keskustelkaa kulkeutumiseen, muunteluun ja yleistymiseen vaikuttavista tekijöistä, kuten muuttoliikkeistä, sulautumisesta paikalliseen kulttuuriin ja torjuntareaktioista. Ottakaa huomioon kulkeutumisen eri tasot: perinne voi siirtyä seudulta, sukupolvelta ja sosiaaliryhmältä toiselle. Miettikää, miten omana pidetty kulttuuriperintö vaikuttaa kansakunnan, kaupungin tai pienryhmän, esimerkiksi oman koulunne, identiteettiin. Keksikää esimerkkejä kulttuuri-ilmiöistä, jotka ovat selvästi omia, ja toisaalta sellaisista, jotka on lainattu muualta. Mitä ilmiöitä pidämme virheellisesti kotoperäisinä? Mitkä tavat, esineet ja uskomukset ovat mielestänne tyypillisesti suomalaisia sekä omasta että myös muiden mielestä? Millaisia perinne-elementtejä halutaan nostaa ”kansakunnan kaapin päälle”? Miksi? Mitä ilmiöitä liitätte muihin kansallisuuksiin?

B: Valitkaa pareittain tai työryhmittäin kohde, jonka syntyhistorian selvitätte.
Esimerkiksi:

  • Esine: työkalu, tekninen laite
  • Tapa: erillinen ilmiö tai osa laajemmasta kokonaisuudesta
  • Perinnekokonaisuus: juhlan tai ammattiryhmän perinteet

Kiehtovia aiheita on loputtomiin aina esihistoriasta nykypäivään asti. Välttäkää ilmiöitä, jotka on jo kattavasti tutkittu. Kiinnostavampaa on löytää kyntämätön sarka, joka tarjoaa tutkijalleen haasteen.

Laatikaa selvitystyönne pohjalta sukupuu ilmiön kehityksestä. Lyhyenä esimerkkinä paljon tutkittu jouluperinteen elementti joulupukki, jolla on juuria monella taholla:             

Lähtökohta on Turkin alueella sijaitsevan Myran kaupungin piispa Nikolaus, joka eli 300-luvulla jKr. Varakas piispa ilahdutti vähäosaisia lapsia heittämällä näiden ikkunoista sisään lahjoja. Pyhästä Nikolauksesta tuli sittemmin lasten ja merenkulkijoiden suojeluspyhimys, ja hänen muistopäiväänsä vietetään 6.12. Protestanttisessa osassa Keski- ja Pohjois-Saksaa Pyhästä Nikolauksesta tuli Weihnachtsman, joka jakoi lahjoja nimikkopäivänään. Yhdysvaltoihin Joulupukki kulkeutui hollantilaisten siirtolaisten mukana ja hänestä alettiin käyttää nimeä Santa Claus. Tämän hyväntuulisen, pulskan ja punanuttuisen ”coca-cola-pukin” piirteet ja tavat ovat tulleet maailmalla tunnetuksi amerikkalaisen kaupallisen kulttuurin kylkiäisenä.

Suomessa keskieurooppalainen Nikolaus sekoittui kotoiseen sarvipäiseen hahmoon, joka kiersi taloissa joulunpyhinä ryyppyjä kerjäämässä ja lapsia pelottelemassa. Myöhemmin se sai piirteitä myös punanuttuisesta amerikkalaispukista.

Joulupukin rinnakkaisilmiönä lahjojen jakajana on ollut saksalaisalueilla Christkind, Jeesus-lapsi. Venäjällä tunnetaan Pakkasukko, Ruotsissa Tonttu (Tomte). Suomessa on kiertänyt joulupukkien ohella nuuttipukkeja.

Tehkää sukupuu karttapohjalle esimerkiksi tietokoneohjelman avulla. Merkitkää siihen kulkeutumisreitit, variaatiot, matkan varrelta saadut vaikutteet ja rinnakkaisilmiöt. Yhdistelkää kollaasitekniikan tapaan kuvia, tekstiä ja piirroksia. Esitelkää työnne tulokset luokalle. Työstäkää ne koulun nettisivuille tai lehteen, tai tehkää töistä näyttely. Saatte näyttelystä yhtenäisen keskittymällä yhteiseen aiheeseen, jonka osa-alueita kukin tutkii. Voitte valita ajankohtaan liittyvän teeman (pääsiäistavat, talviurheilulajit, kesälomamatkailu) tai kohdeyleisölle läheisen aiheen (kouluun liittyvät perinteet, jokin nuorten alakulttuuri, populaarikulttuurin ilmiö jne.).

Hanna Lämsä