Vuosiluokat 5-9

Tehtävä 6: Muinaispuvut

Oppilaat perehtyvät rautakautisiin muinaispukuihin ja -tekstiileihin sekä kokeilevat itse muinaisia työtapoja ja -materiaaleja.

A: Tutustukaa museossa muinaispukuun. Vaihtoehtoisesti voitte tutkia pukuja kirjojen värikuvista tai Internetissä. Merkitkää muistiin puvun käyttötarkoitus, värit, rakenne, pinta, koristelu, omistaja, erikoispiirteet ja muita tietoja.

Keskustelkaa huomioistanne myöhemmin luokassa. Mitä puku kertoo siitä ajasta, jolloin sitä käytettiin? Miettikää, mitä rajoituksia nykyiseen verrattuna vähäinen työväline- ja materiaalivalikoima asetti sen teolle. Laatikaa lista taidoista, joita tuotteen tekijän on pitänyt hallita. Tarkastelkaa puvun käytännöllisiä yksityiskohtia. Oliko puku hyvä siihen tarkoitukseen, johon se oli suunniteltu? Pohtikaa, mikä oli tuotteen arvo entisaikaan ja nykypäivänä. Onko tuote vielä käyttökelpoinen? Onko se mielestänne kaunis?

Tehtävä 7: Perinteisiä työtapoja

Valmistakaa joku seuraavista käsitöistä perinteisellä työtavalla. Kuvitettuja ohjeita löytyy alan kirjallisuudesta sekä Internetistä.

A: Suunnitelkaa ja valmistakaa rautakautinen lautanauha. Tehkää siitä itsellenne aito käyttöesine, esimerkiksi vyö, laukunhihna, avainnauha tai koriste esimerkiksi puseron kaulukseen tai hihansuihin. Ottakaa selvää perinteisistä, luonnonväreihin perustuvista lankojen värjäystavoista. Mikäli mahdollista, värjätkää itse villalangat, joita käytätte.

Lautanauhat ovat yksi- tai monivärisiä, usein kauniisti kuvioituja nauhoja, jotka kudotaan 3-, 4-, 5- tai 6-kulmaisten lautojen avulla. Laudoilla kudonta on vanhimpia tunnettuja käsityötapoja. Vanhin tunnettu lautanauhalöytö Suomesta on Huittisista 500-luvulta. Pohjoismaissa laudoilla kudonta eli kukoistuskauttaan rautakaudella. Lautanauhaa on käytetty mm. kankaiden aloitus- ja reunusnauhoina, vöinä, päähineen kiinnityksessä ja hevosenohjaksina.

B: Kutokaa neulakintaat rautakautisella neulakinnastekniikalla. Vaihtoehtoisesti voitte tehdä tossut tai patalapun. Huomioikaa, että tekniikalla syntyy huomattavasti kovempaa neuletta kuin puikoilla kutoen, eikä neulos juurikaan jousta.

Neulakintaita on tehty Suomessa viimeistään 1300-luvulla. Ruotsista on löydetty 200–300-luvulle ajoitettu neulakinnas. Neulominen oli sukkien ja käsineiden ainoa valmistustapa ennen kuin puikoilla neulominen levisi Suomeen 1600-luvulla. Yleisimmin neulakinnastekniikalla on tehty lapasia, mutta myös sukat, myssyt, siivilät ja hevosen loimet syntyivät kinnasneulalla. Jotta kintaista on saatu tiiviit, on ne yleensä vanutettu. Neulakintaita on tehty myös juhlakäsineiksi, jolloin ne valmistettiin valkoisesta langasta ja kirjailtiin koristeellisiksi. Vielä 1800-luvulla neulakintaiden valmistaminen oli melko yleistä Itä-Suomessa.

C: Valmistakaa tuohityö perinteisellä tekniikalla. Tehkää tuohilevyistä astia eli tuokkonen tai rove. Voitte myös punoa suikaleista korin tai yksinkertaiset tossut eli löttöset. Muistakaa, että tuohen kiskomiseen puista tarvitaan metsänomistajan lupa. Ohjeita tuohityön tekoon löytyy alan kirjallisuudesta sekä Internetistä.

Tuohen monikäyttöisyys on havaittu varhain. Siitä sai veden pitäviä tuokkosia, ja siitä on punottu leilejä ja kontteja. Myös kaislat, pajut, varvut ja männynjuuret toimivat korien raaka-aineena. Tuohesta valmistetut jalkineet eli virsut olivat hyödylliset kaskiviljelijän kovassa kulutuksessa, kun metsää kaadettiin ja poltettiin. Ne kasteltiin, jotta jalat säästyisivät tulen vihoilta. Uudet tuohivirsut loppuun kuluneiden tilalle syntyivät nopeasti vaikka paikan päällä.

Tehtävä 8: Samaanirumpu

Suunnitelkaa ja valmistakaa samaanin rumpu. Voitte rakentaa sen kokonaan itse tai käyttää rakennussarjaa, joita on saatavana. Ottakaa selvää rummun uskonnollisista symboleista ja maalatkaa ne säilyneiden rumpujen esikuvien perusteella. Tutustukaa myös samanismiin riittikäytäntönä sekä suomalaiseen muinaisuskoon. Samaanien on arveltu esiintyvän Suomen kalliomaalauksissa sarvipäisinä hahmoina. Uskottiin, että he välittivät viestejä ihmisten ja henkimaailman välillä. Monotonisen laulun, tanssin ja rummutuksen seurauksena samaani vaipui transsiin eli lankesi loveen, tuli haltioihinsa. Vaarallisen matkansa vainajien maailmaan samaani suoritti eläimen hahmossa. Transsissa hän esimerkiksi haki sairastuneen ihmisen sielun vainajien maailmasta, jolloin sairas parani. Pyydystämällä saaliseläimen sielun tuonpuoleisesta hän varmisti metsästysonnen. Hän saattoi myös käydä pyytämässä vainajilta neuvoja yhteisöä uhkaaviin kriiseihin. Samaanin varusteisiin kuului koristeellinen, eläinhahmoa symboloiva puku sekä rumpu, kannus. Samaanin rumpu oli maailmankaikkeuden symboli, ja sen kuvat esittivät maailmankaikkeuden rakennetta. Alhaalla oli vainajien maailma, keskellä ihmisten, ylhäällä jumalahenkien ja haltioiden asuinsijat. Keskustasta kohosi maailmanpatsas tai puu, joka piti maailmankaikkeuden koossa.

 Hanna Lämsä