Esiopetus

Tehtävä 1: Jokapäiväinen ruisleipämme

Tehtävässä tutkitaan ruista ja sen historiaa sekä erityisesti suomalaisten suosimaa ruisleipää.

A: Tehkää eri leipälajien makutesti. Opettaja tarjoaa pieninä annospaloina erilaisia ruisleipiä: perinteisiä, maustettuja, makeutettuja ja siemenillä ryyditettyjä sekä näkkileipää. Maistelkaa myös ohraleipää, sekaleipää, grahamleipää, ranskanleipää. Mikä on ruisleipä, mistä viljasta muut on tehty? Verratkaa ruisleivän ja vaalean leivän makua. Mikä maistuu parhaalta? Mitä lapset kotona useimmiten syövät? Mitä he pistävät mieluiten leivän päälle? Pohtikaa, mikä on terveellistä leipää ja leivänpäällistä. 

B: Katselkaa kuvia rukiintähkästä ja verratkaa sitä muihin tähkiin. Opettaja kertoo, kuinka ruis muuttuu jauhoksi ja edelleen leiväksi. Missä leipää leivottiin ennen, missä nykyään? Kokeilkaa eri jauholajeja ja arvuutelkaa, mikä on ruisjauhoa. Miettikää, mitä tarvikkeita ja aineksia leivän tekoon tarvitaan. Lukekaa yhdessä ohjeet, tehkää taikina ja seuratkaa sen kohoamista. Milloin taikina kuplii? Mitä se tarkoittaa? Jokainen oppilas saa tehdä, nostattaa ja paistaa oman ruisleivän. Tämän jälkeen haistetaan ja maistetaan leipiä ja viedään osa kotiin lämpimäisiksi. Muutama leipä voidaan laittaa länsisuomalaiseen tapaan orrelle kuivumaan. Myöhemmin maistetaan, miltä kuivattu leipä maistuu.

Ruokapöydässä aterian yhteydessä syödään itse tehtyä leipää. Miettikää, mitkä ovat hyvät ruokailutavat. Opettaja voi kertoa entisajan suhtautumisesta leipään.

Kun leivottiin leipää, jokaisen leivän päälle painettiin ennen paistamista kämmenen syrjällä risti, joka siunasi leivän. Lapsia opetettiin pienestä pitäen kunnioittamaan leipää. Sitä ei saanut panna pöydälle nurinpäin eikä veistä saanut jättää leivän päälle. Voileipä kädessä ei saanut juosta eikä leipä suussa saanut puhua. Leipää sai pyytää vain sen verran kuin kerralla jaksoi syödä.

Mitkä entisajan säännöistä ovat tuttuja lapsille? Pohtikaa, miksi leipää – ja muuta ruokaa – tulee pitää arvossa myös nykyään.

Hanna Lämsä