Lukio

Tehtävä 3: Kieli ja mielikuvarakenteet

Tämä tehtävä on suunniteltu toteutettavaksi psykologian ja äidinkielen yhteisenä tehtävänä.

1960-luvun lopulla Suomessa Frode J. Strømnes havaitsi, että suomen kieltä oli hankalampi oppia kuin esimerkiksi englantia. Hän tutki, millaisia rakenteita löytyisi suomen kielen sijamuotojen ja ruotsin kielen prepositioiden takaa. Strømnesin tutkimuksiin nojautuen psykologi Antero Johansson esittää, että kielen mielikuvarakenteita selvittämällä olisikin mahdollista hahmottaa eri kulttuureihin kuuluvien ihmisten käyttäytymismalleja (Johansson, A. 2004. Kulttuurierojen taustalla erilaiset mielikuvarakenteet. Helsingin Sanomat: Vieraskynä 30.7.2004).

Pohtikaa Johanssonin ajatusta siitä, että eri kieliryhmiin kuuluvilla ihmisillä on erilaiset mielikuvien muodostustavat. Pyrkikää hahmottamaan suomen kielen mielikuvarakenteita. Pohtikaa, miten kieli vaikuttaa meidän mielikuviimme ja ajatteluumme.

  • Minkälaisia kielellisiä erityispiirteitä suomen kielessä on, ja miten ne poikkeavat esimerkiksi ruotsin kielestä tai muista indoeurooppalaisista kielistä?
  • Minkälaisia kulttuurisidonnaisia ja historian kuluessa kehittyneitä mielikuvarakenteita meillä on?
  • Miten kulttuuri laajemmin ja ympäristö vaikuttavat meidän persoonallisuutemme kehittymiseen?
  • Minkälaisessa ympäristössä ja kulttuurissa voimme hyvin?

Tehtävä 4: Kansallistunne ja kansainvälisyys

Peter von Bagh kirjoittaa italialaisesta elokuvaohjaajasta Federico Fellinistä (1920–1993) seuraavasti:

Fellinin elokuvien tyyli ja olemus on jonkinlaista vangitsevaa liikettä syvimpien kansallisten tunteiden ominaisuuksissa, sukupolvien aikana kouliintuneiden silmän ja korvan, yleensä ihmisen aistien ja tunne-elämän kerrostumien omimmassa, syvimmässä tuntumassa asumista ja elämistä. Siksi Fellinin kommunikaatio yleisönsä kanssa on jotain aivan poikkeuksellista: ohi […] tarinan, ohi esiintyjien ”tähteyden” hän tuntuu tarjoavan etuoikeutettuja, harvinaisia välähdyksiä italialaisuudesta ja sen sydämenlyönneistä. Koin tämän väkevästi elokuussa 1970 todistaessani Venetsiassa ”Klovnien” ensiesitystä. […] Tuo esitys ja sitä säestäneet suosionosoitukset ja osallistumisen signaalit tuottivat todellisen peruselämyksen, koska ne olivat silta vanhaan aapiskirjatotuuteen: että todellinen kansainvälisyys voi syntyä vain syvästi ymmärretystä kansallisuudesta.

(von Bagh, P. 1999. Esipuhe teoksessa Fellini, Federico: Fellini. Lasipalatsi. Helsinki 1999.) 

A: Perehtykää suomalaisuuteen ja monikulttuurisuuteen kulttuuripsykologian näkökulmasta: miten oma kulttuurinne on vaikuttanut ja vaikuttaa tunteisiinne ja niiden ilmaisuun? Miten tunteet ja niiden ilmaisu eroavat kulttuureiden välillä? Nostakaa esille esimerkkejä. Mikä on kulttuurin ja yhteisön merkitys motivaation suuntautumisessa ja ylläpitämisessä? Entä mikä on ympäröivän yhteiskunnan ja kulttuurin merkitys yksilön kehityksen kontekstina? Pohtikaa myös, miten persoonallisuus ja sosiaalinen identiteetti ovat vuorovaikutuksessa. Millä eri tavoin kulttuuriset ja sosiaaliset käytännöt ovat muovanneet persoonallisuuttamme? Onko siinä erotettavissa jotain ”ylikulttuurista” tai jotain, minkä voi selittää myös muuten kuin kulttuurin näkökulmasta?

B: Laatikaa haastattelukaavio, jossa kysytte tunteisiin, niiden ilmaisuun, motivaatioon ja persoonallisuuden kehitykseen liittyviä kysymyksiä ihmisiltä, joilla on erilaiset kulttuuritaustat. Valmistelkaa kysymykset huolella opettajan ohjauksessa. Tehkää myös pieniä draamaharjoituksia, joissa esitätte tilanteita, jotka ovat hyvin vahvasti kulttuurisesti koodattuja: esimerkiksi juhlat ja muut tilaisuudet, joissa sosiaalinen kanssakäyminen korostuu.

C: Tässä osiossa voitte joko hyödyntää omia kokemuksianne muista kulttuureista tai käyttää mielikuvitustanne. Miten muihin kulttuureihin kuuluvien ihmisten toiminta- ja ajattelutavat eroavat oman kulttuurinne toimintatavoista? Miltä Suomi ja suomalaisuus tuntuvat, kun olette toisen kulttuurin ja kielen ympäröimiä? Mitä kaipasitte Suomesta ollessanne muualla?

Voitte myös kuvitella, miten suhteenne kotimaahanne ja mahdollisesti myös persoonallisuutenne muuttuisi, jos muuttaisitte ulkomaille. Kirjoittakaa teemasta esimerkiksi fiktiivinen kertomus.

D: Miten ymmärrät von Baghin ajatuksen siitä, että todellinen kansainvälisyys voi syntyä vain syvästi ymmärretystä kansallisuudesta?

Tehtävä 5: Elämänkaari, narraatio ja identiteetti

Ihmisen elämää voidaan hahmottaa jatkumona lapsuudesta vanhuuteen. Jatkumon eri vaiheissa olevat henkilöt käyttäytyvät, ajattelevat ja toimivat jossakin määrin samalla tavalla muiden samaa vaihetta läpikäyvien kanssa. Yksilön identiteetti ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti sidoksissa henkilön ikään tai kehitysvaiheeseen. Yhä enemmän esillä on käsitys persoonallisen identiteetin narratiivisesta rakentumisesta. Ranskalainen filosofi Paul Ricoeur (1913–2005) on keskeisin teoreetikko, joka on kehitellyt ajatusta narratiivisesta identiteetistä.

Historioitsijat kertovat tarinoita yhteisestä menneisyydestämme. Perinteisissä yhteisöissä suullista tarinaperinnettä käytettiin siirtämään yhteisön kollektiivinen historia sukupolvelta toiselle (ks. Alasuutari 1989, s. 79). Myös nykyisin ihmiset kertovat tarinoita omasta arjestaan. Kertomusten avulla tulkitsemme elämäämme ja itseämme, ja identiteettimme rakentuvat tässä tulkinnassa. Tarinat kertovat, keitä me olemme.

Oraalisessa kulttuurissa perimätietoa siirretään sukupolvelta toiselle tarinoina. Koska kulttuurit ovat ei-kirjallisia, tapahtuu niissä sanojen muistaminen viittauksena äänteisiin eikä kuviin, joita kirjaimet ovat. Tämän vuoksi perimätieto on puettava ajatuksiksi, jotka varmasti muistetaan, eli tarinoissa hyödynnetään muistamisen tekniikkana runomittaa tai laulua. Hyvä esimerkki tästä on tietysti meille kaikille tuttu kalevalainen runoperinne kulttuurissamme. Modernissa kulttuurissa runonlaulajat ovat kadonneet, mutta myös nykyään historian kertomisesta on tullut joidenkin siihen erikoistuneiden henkilöiden ammatti. Siinä missä kollektiivisen historian merkitys on vähentynyt, on elämäkerrasta tullut se historiallinen perspektiivi, jonka varassa yksilö elää ja suunnittelee tulevaisuuttaan. Elämäkerta osoittaa ihmisen erikoislaatuisuuden ja havainnollistaa hänen identiteettinsä.

(Saastamoinen, Mikko, 2000: Elämänkaari, elämäkerta ja muisteleminen.)

Pohtikaa elämänkaariajattelua ja narratiivisuutta identiteettimme kannalta. Ovatko ne ristiriidassa keskenään? Kehittyykö persoonallisuutemme ajan kuluessa vai onko kyse vain uusista kappaleista elämäkertaamme, uusista tulkinnoista? Pohtikaa tarinoiden ja muistin roolia omassa elämässänne. Pohtikaa muistin sekä kielen ja kulttuurin merkitystä narratiivisten identiteettien syntymisessä: mitä muistamme menneisyydestä ja mitä siitä jäsennämme tarinaksi? Minkälaisia mahdollisuuksia kieli tarjoaa menneisyytemme käsitteellistämiseen?

Hanna Lämsä