Vuosiluokat 1-5

Tehtävä 2: Jumalat ja haltijat

Tehtävässä käsitellään lasten omia käsityksiä Jumalasta ja verrataan niitä entisajan ihmisten jumalasuhteeseen. Tutustutaan myös haltijauskoon ja sen taustoihin.

A: Keskustelkaa lasten Jumalaa koskevista käsityksistä. Lapset piirtävät kuvan Jumalasta ja kertovat, mistä kuva on omaksuttu. Jutelkaa siitä, onko Jumala pelottava. Jos on, niin miksi? Opettaja voi kertoa, miten entisajan ihmiset suhtautuivat Jumalaan. Pohtikaa jumalasuhteen muutoksen syitä.

Ihmiset olivat luonnosta riippuvaisia eläessään metsästäjinä, kalastajina ja maanviljelijöinä. Jos kala- ja metsästysonni ei suosinut, tai kylmyys ja myrskyt tuhosivat viljasadon, ihmiset uskoivat, että he olivat toimineet jumalia kohden väärin ja jumalat kostivat. Esihistorialliset ihmiset lepyttivät jumalia uhraamalla, jotta nämä pitäisivät onnettomuudet loitolla. Luonnonilmiöissä, kuten ukkosessa, konkretisoitui jumalan voima. Nykyään ei luonnonilmiöitä enää pelätä samalla tavoin, kun niille on saatu tieteellisiä selityksiä.

B: Tutustukaa suomalaisiin haltijoihin, joiden suosiollisuus toi kotiin, perheelle ja elinkeinoihin onnea. Käyttäkää lähteenä esimerkiksi Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjoja. Keskustelkaa haltijoista ja niiden tehtävistä.

Muinaissuomalaiset puhuivat haltijoista, mutta myöhemmin yleistyi ruotsalaisperäinen tonttu-nimitys. Uskottiin, että kaikella oli oma haltijansa: ihmisillä, eläimillä, puilla, kasveilla, kivillä, lähteillä. Myös rakennuksilla, kuten aitoilla, navetoilla ja riihillä, oli oma haltijansa, joka huolehti rakennuksesta ja vartioi sitä. Haltijat olivat luonnon sielu, hengenkipinä kaikissa sen osasissa. Haltijoilla oli paitsi tarvittavat taidot isännöidä hallitsemaansa osasta, myös kyky esimerkiksi auttaa vaikkapa eksynyttä ihmistä – tai eksyttää hänet pahemmin. On otaksuttavissa, että haltijat olivat esivanhemmillemme merkittävämpiä kuin varsinaiset jumalat, tai joka tapauksessa yleisempiä ja arkeen kiinteästi liittyviä. Haltijat kun olivat läsnä aivan kaikessa. Niinpä muinaissuomalainen ihminen koki luontevaksi kommunikoinnin haltijoiden kanssa; hän tavallaan eli symbioosissa niiden kanssa. Me voimme vain ihmetellä sitä haltijakansan runsautta, jonka yhteydessä esivanhempamme elivät.

Miettikää, miksi haltijoihin uskottiin. Uskotaanko niihin vielä nykyisin? Uskovatko lapset kotitonttuihin, saunatonttuihin tai joulutonttuihin? Tehkää muinaissuomalaisten haltijoista kertova satunäytelmä koulun joulu- tai kevätjuhlaan.

Tehtävä 3: Uskonto arjessa

Tehtävässä tutustutaan kirkolliseen elämään luterilaisen yhtenäiskulttuurin aikana ja mietitään, miten uskonto näkyi arjessa. Menneisyyden tapoja vertaillaan nykykäytäntöihin.

1600-luvulta alkaen luterilaisuuden opit hallitsivat Suomessa. Kirkon ihanteet ja normit näkyivät sekä yksityiselämässä että yhteiskunnan lainsäädännössä. Kirkon tehtävänä oli opettaa kansalle puhdasoppisia aatteita ja vastustaa samalla muita uskontokuntia. Kinkereillä eli lukusilla kuulusteltiin jokaisen katekismuksen tuntemus ja sisälukutaito. Osaamattoman häpeä oli suuri.

Työtä entisajan lapsen oli opittava tekemään jo varhain, koska perheet olivat isoja ja luontaiselinkeinot vaativat jokaisen perheenjäsenen työpanosta elannon saamiseksi. Lapset kasvatettiin kunniallisuuteen, ahkeruuteen ja nöyryyteen. ”Ei laiskoja Jumala elätä!” Vanhempia ja esi-isiä tuli kunnioittaa, Jumalaa pelätä ja rakastaa. Kurittamalla ja pelottelemalla lapsi koulittiin kovaan maailmaan. ”Joca witzata (eli pelwota) caswa, se cunniata cuole!”  Jos vanhemmat eivät rankaisseet lapsiaan kepposista, 1600–1700-luvulla kirkko luki lasten rikkomukset vanhempien synneiksi. Kirkko saattoi tällöin puuttua perheen elämään antamalla sakkoja tai asettamalla vanhemmalle häpeärangaistuksen.

A: Tutustukaa entisajan perhe-elämään kirjallisuuden avulla. Pohtikaa, miten kirkon pitkä koura ulottui koteihin. Miten uskonto vaikutti perhe-elämään? Kenellä on nykypäivänä kasvatusvastuu, joka kuului kirkolle? Keskustelkaa entisajan asenteista lapsia kohtaan ja kasvatusmenetelmistä. Miltä ne teistä tuntuvat? Miten ne eroavat nykyisistä?

B: Selvittäkää, millaisia uskonnollisia tapoja ja juhlaperinteitä ennen oli. Kyselkää omilta vanhemmiltanne heidän lapsuutensa uskonnollisesta elämästä. Jos mahdollista, haastatelkaa myös isovanhempia tai muita iäkkäämpiä ihmisiä. Tehkää yhdessä valmis kyselylomake, joka täytetään haastattelutilanteessa. Kysykää esimerkiksi seuraavista aiheista: ristiäiset, rippikoulu, häät, hautajaiset, kirkossakäynti sunnuntaisin, iltarukous, joulu, pääsiäinen, kekri, annanpäivä, tuomaanpäivä, pyhäinpäivä. Mitkä päivät olivat tärkeitä ja miten niitä vietettiin? Kootkaa työnne tulokset ja keskustelkaa niistä. Vertailkaa kirkon vaikutusvaltaa ennen ja nyt. Mitä tapoja ja perinteitä on säilynyt entisellään, mitkä ovat muuttuneet tai kokonaan hävinneet? Miettikää, mitkä perinteet ovat teille itsellenne tärkeimpiä. Miksi?

C: Valitkaa jokin vanha juhlapäivä, jota ei enää juurikaan vietetä. Viettäkää juhlaa luokan kesken. Ottakaa selvää juhlan perinteistä ja kehittäkää niiden pohjalta omia tapoja. Valmistakaa yhdessä sopivaa tarjoilua, järjestäkää ohjelmaa, tehkää teemaretki tms. Tehkää juhlasta vuosittainen tapahtuma, luokkanne oma perinne. Päivä voi olla myös jokin luokkaanne liittyvä nimipäivä.

Tehtävä 4: Kirkonmäellä ennen ja nyt

Tehtävässä tutustutaan kirkossakäyntiin liittyviin tapoihin ja seurakunnan toimintoihin eri aikoina.

Entisaikaan kirkon tienoo oli pyhäisin keskeinen kokoontumispaikka. Kaikki kokoontuivat kirkkoon jumalanpalveluksiin. 1600-luvulla kirkossakäynti oli määrätty pakolliseksi, ja sinne kokoontuminen antoi samalla tilaisuuden tavata tuttavia ja kertoa kuulumisia. Kirkonmenojen yhteydessä luettiin monenlaisia tiedotteita ja ilmoituksia, jotka koskivat yhteistä elämää. Muita tiedotusvälineitä ei ollut. Naimattomalle nuorisolle olivat kirkonmenot tärkeät, sillä siellä näki muiden kylien nuoria. Nuoret miehet katsoivat samalla, kenet ehkä haluaisivat tulevaksi puolisoksi, ja moni kosinta tapahtuikin kirkonmäellä. Ajan tapaan kuului laittaa kirkkoon pyhävaatteet päälle. Kirkkomatka oli usein myös markkinamatka: samalla reissulla ostettiin ja myytiin esimerkiksi voita, viljaa, hevosia, viinaa, sokeria ja suolaa. Järjestyshäiriöt kirkonmäellä olivat yleisiä.

Vuonna 1660 säädettiin seuraavaa:

Joka tulee juovuksis kirkkoon, että hän itsens siellä pahoin käyttää, puheel eli käyttäytymisel taikka muutoin, ja ei kuitenkaan estä jumalanpalvelust, hän sakotetaan 2 taalaria hopia rahaa ja seisoo kirkon oves. Jos hän estää messun eli saarnan, maksaa kaksinkertaisen sakon.

Jolla on itkeväinen lapsi, ja ei vie ulos, mutta estää sen kautta Jumalan sanan kuulon, sakotetaan 4 ööre hopia rahaa.

Jotka penkisäns jumalanpalvelukses keskenäns puhuvat, sakotetaan 2 mk hopia rahaa.

Jotka tappelevat kirkos ja lyövät sinimarjan eli verisieks, taikka tukustelevat, sakotetaan 4 taalaria hopia rahaa.


A: Tutustukaa seurakunnan nykyisiin tehtäviin vierailemalla kotiseurakunnassanne ja haastattelemalla sen työntekijöitä. Jakautukaa ryhmiin, joista yksi haastattelee pappia, toinen nuorisotyöntekijää, kolmas diakonia jne. Ryhmät voivat tarvittaessa vierailla myös myöhemmin itsenäisesti. Kyselkää henkilön työympäristöstä ja -tavoista, työn mielekkyydestä, nuorison roolista seurakunnan toiminnassa ym. Tehkää valmiit kysymykset, joihin haette käynnillänne vastaukset. Tutkikaa myös kirkkosalia. Tarkastelkaa esineitä ja kalusteita (saarnastuoli, alttari, kastemalja, tekstiilit, kirkkotaide jne.). Keskustelkaa niiden käyttötarkoituksista, symboliikasta ja historiasta.

Tutustukaa toisaalta vanhaan kirkkoperinteeseen käymällä museossa katselemassa aiheeseen liittyvää esineistöä (pyhimyksenkuvat, jalkapuut, vaivaisukot). Mikä niiden merkitys oli? Perehtykää entisajan kirkossakäyntiin myös kirjallisuuden avulla. Selvittäkää, mitä työntekijöitä kirkossa ennen oli ja mitkä olivat heidän tehtävänsä. Kootkaa tieto yhdessä.

Vertailkaa entisajan kirkkoa nykykirkkoon sekä ulkoisten puitteiden että tehtävien osalta.

Miettikää, mitkä kirkon tehtävistä jatkavat jo kauan sitten luotua traditiota, ja mitkä ovat tulleet nykypäivän kirkon uusiksi velvollisuuksiksi. Pohtikaa kirkkoa ja uskontoa yhteisöllisyyden näkökulmasta: mikä merkitys kirkolla on ollut ja on yhä yhteisöllisyyden kannalta? (Vrt. nykyisin yleensä kirkossa käynti, perhetapahtumat ja siirtymäriitit.) Mitkä tahot ovat ottaneet entisajan kirkon tehtäviä?

B: Järjestäkää näytelmällinen entisajan jumalanpalvelus. Jakautukaa etukäteen työryhmiin, jotka huolehtivat tapahtuman eri osa-alueista.

Esimerkiksi:

  • jumalanpalveluksen toteuttaminen vanhan kirkkokaavan mukaan
  • markkinarinkeleiden valmistaminen ja kauppaaminen
  • jalkapuurangaistukseen liittyvä näytelmäepisodi
  • tuppikosinnasta kertova episodi jne.

Tuppikosinta on yksi monista vanhoista esikosintatavoista. Naimaikäisillä tytöillä, jotka mielivät miehelään, oli kirkonmäellä liikkuessaan tyhjä puukontuppi vyöllään. Poika sujautti oman puukkonsa mieleisensä tytön tuppeen. Myöhemmin poika vieraili tytön kotona. Mikäli puukko oli tupessa tai tuvan peräseinässä, kosintaan tultaisiin suhtautumaan myönteisesti. Jos puukko taas oli ovenpielessä, tiesi sulhaskandidaatti olla kosimatta, sillä tiedossa olisivat rukkaset.

Jos mahdollista, tapahtumapaikkana voi olla oikea kirkko, mutta myös muu tila sopii tarkoitukseen. Pukeutukaa vanhahtavaan tyyliin ja omaksukaa omat roolihahmot: pappi, lukkari, kartanonherra, renki, piika, ison talon isäntä, torppari jne. Harjoitelkaa myös vanhoja virsiä etukäteen. Vaatteet ja muut tarvikkeet näytelmää varten löytyvät kotoa, ullakoilta ja kirpputoreilta. Niitä voidaan myös tehdä itse käsityötunneilla tai lainata.

Hanna Lämsä