LOPS 2016: Puhe- ja vuorovaikutustaidot äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa

Puhvi-koe kuvituskuvaÄidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineeseen sisältyvällä puheviestinnän opetuksella pyritään tukemaan laaja-alaisesti opiskelijan vuorovaikutusosaamisen kehittymistä. Vuorovaikutusosaamisella (=puheviestintäosaaminen) tarkoitetaan ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, puhumiseen ja kuunteluun, sanalliseen ja sanattomaan viestintään, erilaisissa viestintätilanteissa toimimiseen ja vuorovaikutussuhteiden rakentamiseen ja ylläpitämiseen liittyvää osaamista. Vuorovaikutusosaamista voi pitää keskeisenä osana opiskelu- ja työelämävalmiuksia sekä yhteiskunnallista osallisuutta ja merkittävänä elämänhallinnan sekä hyvinvoinnin osatekijänä.

Uusissa lukion opetussuunnitelman perusteissa vuorovaikutusosaamisen profiilia on nostettu niin, että jokaisella äidinkielen ja kirjallisuuden kurssilla on vuorovaikutusosaamisen kehittämiseen tähtääviä tavoitteita ja sisältöjä. Vuorovaikutusosaamista tulisi siis kehittää kurssilta toiselle systemaattisena jatkumona. Vuorovaikutusosaaminen on keskeisessä roolissa eri oppiaineita läpäisevissä aihekokonaisuuksissa niin, että äidinkieli ja kirjallisuus-oppiaineessa omaksuttuja vuorovaikutustaitoja, -tietoja ja viestintämotivaatiota voi hyödyntää ja soveltaa muiden oppiaineiden sekä oppiaineiden yhteisten opintokokonaisuuksien opiskelussa.

Puheviestinnän opetus soveltuu hyvin integroitavaksi äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineen muihin aihealueisiin. Esimerkiksi kieleen, kirjallisuuteen tai mediaan kytkeytyvät keskustelut, ryhmätyöt, puheenvuorot ja esitelmät tarjoavat mahdollisuuden vuorovaikutuksen dynamiikan ja vuorovaikutusilmiöiden havainnointiin sekä vuorovaikutustaitojen harjoitteluun. Integroinnin onnistumisen kannalta olennaista on kuitenkin se, ettei esimerkiksi erilaisten esiintymistilanteiden tai ryhmätöiden mielletä sellaisenaan kehittävän riittävästi vuorovaikutusosaamista. Jotta vuorovaikutusosaaminen erilaisissa harjoitustilanteissa todella kehittyisi, oppimisen tueksi tulisi tarjota riittävästi tietoainesta kulloinkin harjoiteltavina olevista vuorovaikutustaidoista tai havainnoitavista vuorovaikutusilmiöistä. Kulloisellekin harjoitukselle olisi hyvä ohjeistaa selkeät vuorovaikutuksen oppimiseen liittyvät tavoitteet ja harjoitukseen tulisi liittää mahdollisuus vuorovaikutusosaamista koskevaan palautteeseen ja/tai itsearviointiin. Opiskelija voi myös halutessaan osoittaa vuorovaikutusosaamistaan osallistumalla puheviestintätaitojen päättökokeeseen eli Puhvi-kokeeseen.

Vuorovaikutusosaaminen muodostuu 1) vuorovaikutukseen liittyvistä tiedoista 2) metakognitiivisista vuorovaikutustaidoista eli kyvystä ennakoida, säädellä ja arvioida viestintäkäyttäytymistä 3) motivaatiosta ja rohkeudesta osallistua vuorovaikutukseen 4) vuorovaikutustaidoista sekä 5) vuorovaikutuseettisten periaatteiden noudattamisesta.

Vuorovaikutusosaamista voidaan tarkastella toisaalta tehokkuuden ja tuloksellisuuden, toisaalta tarkoituksenmukaisuuden ja sopivuuden kriteereillä. Tehokkuuden kriteerillä kuvataan sitä, miten hyvin vuorovaikutusosapuolet saavuttavat vuorovaikutukselle asettamiaan tavoitteita. Tarkoituksenmukaisuudella viitataan puolestaan siihen, miten sopivaa ja sosiaalisesti hyväksyttävää vuorovaikutuskäyttäytyminen kussakin tilanteessa on. Tärkeä vuorovaikutusosaamisen kriteeri on myös vuorovaikutusetiikka – vuorovaikutusosapuolten kyky ja halu moraaliseen vastuuseen sekä vuorovaikutuksen eettisten ongelmien ratkaisuun. Jotta viestintäkäyttäytyminen olisi taitavaa ja laadukasta, sekä tehokkuuden että tarkoituksenmukaisuuden ja eettisyyden kriteereiden tulisi täyttyä.

Suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärän yhtenä tavoitteena mainitaan, että opiskelija

”monipuolistaa vuorovaikutusosaamistaan siten, että osaa eritellä ja arvioida erilaisia vuorovaikutustilanteita ja -suhteita tietoisena niiden konteksteista, niihin liittyvistä vuorovaikutusilmiöistä ja -taidoista sekä vuorovaikutusetiikasta”.

Tämä tarkoittaa sitä, että vuorovaikutustaitojen lisäksi oppimisen kohteena ovat myös vuorovaikutukseen liittyvät tiedot ja ymmärrys sekä metakognitiiviset valmiudet. Oppiaineen sisäistä integrointia olisi hyvä toteuttaa siten myös niin päin, että esimerkiksi aineistopohjaisen kirjoitelman virikemateriaalina olisi vuorovaikutuksen analysointitehtävä tai vuorovaikutukseen liittyvää tietopohjaa ja ymmärrystä kasvattava tekstiaineisto.
Vuorovaikutus ja siihen liittyvät ilmiöt voisivat olla myös esimerkiksi (pienois)tutkielman, blogin tai ryhmätyön aiheena ja siten lisätä tiedollista osaamista.

Tärkeää on, että opetus auttaa opiskelijaa vahvistamaan viestijäkuvaansa sekä lisäämään viestintärohkeutta ja myönteisiä vuorovaikutusasenteita. Keskeistä on myös vuorovaikutusetiikan kehittäminen.

Kurssit 1–3

Tavoitteet ja keskeiset sisällöt:

  • opiskelija lisää tietojaan ja taitojaan puhumisesta ja ryhmäviestinnästä
  • opiskelijan oma viestijäkuva kehittyy
  • opiskelijan ryhmätaidot kehittyvät ja syventyvät, ja hän harjaantuu erittelemään keskustelua sekä arvioimaan sitä ryhmätaitojen näkökulmasta
  • opiskelijan ymmärrys ryhmädynamiikasta ja tavoitteellisesta keskustelusta ryhmässä lisääntyy
  • opiskelija oppii suunnittelemaan ja toteuttamaan suullista asiatekstiä sekä laatimaan ja esittämään informatiivisen puheenvuoron (suullisesti)
  • opiskelija oppii arvioimaan sekä omia että toisten esiintymis- ja ryhmätaitoja sekä antamaan ja vastaanottamaan niihin liittyvää palautetta.

Tavoitteita voidaan lähestyä pohtimalla keskeisiä sisältöjä seuraavasti, esimerkiksi viestijäkuvaa voidaan tarkastella muun muassa seuraavien kysymysten/ näkökulmien kautta:

  • Mitä tarkoitetaan viestijäkuvalla?
  • Millaisena viestijänä opiskelija näkee itsensä?
  • Millaisia kokemuksia hänellä on erilaisista vuorovaikutustilanteista ja -suhteista?
  • Mitä hän arvostaa itsessään viestijänä?
  • Mikä tai millaiset vuorovaikutustilanteet tuottavat hänelle vaikeuksia?
  • Millaiset vuorovaikutustilanteet ovat hänelle luontevia?
  • Millaisia kokemuksia hänellä on esiintymisestä ja julkisesta puhumisesta?
  • Millainen käsitys hänellä on itsestään kuuntelijana?
  • Millaisena ryhmätyöskentelijänä ja ryhmän jäsenenä hän näkee itsensä?
  • Millaisia vahvuuksia hänellä on ryhmäviestijänä?
  • Millaisia haasteita hän kokee ryhmän vuorovaikutustilanteissa?
  • Millaisia tavoitteita hän asettaa itselleen ryhmäviestijänä?
  • Millaisia käsityksiä hänellä on itsestään palautteenantajana ja -vastaanottajana?
  • Millaisia kehittämistavoitteita hän asettaa itselleen viestijänä?

Ryhmätaitoja voidaan tarkastella muun muassa seuraavien kysymysten/ näkökulmien kautta:

  • Millaisia tehtävä- ja suhdekeskeisiä taitoja ryhmissä hyödynnetään ja edellytetään?
  • Mitä sisältyy kuuntelutaitoon? Millaisia taitoja on aktiivisella ja hyvällä kuuntelijalla?
  • Millaisia puheenvuoron rakentamiseen ja esittämiseen liittyvät taitoja ryhmätilanteissa tarvitaan?
  • Millaista on tavoitteellinen ja monipuolinen osallistuminen ryhmän toimintaan?
  • Millaisia taitoja yhteinen päätöksenteko ja ristiriitatilanteiden ratkaiseminen rakentavasti edellyttää?

Ryhmää voidaan tarkastella muun muassa pohtimalla seuraavia näkökulmia:

  • Miten ryhmät muotoutuvat ja kehittyvät?
  • Millaisia eri ryhmiä on?
  • Millaisia eri rooleja ja normeja ryhmiin saattaa muodostua?
  • Miten erilaiset roolit ja normit ryhmissä vaikuttavat ryhmän työskentelyyn?
  • Mistä syntyy ryhmädynamiikka?
  • Mitkä ovat tuloksekkaan ja toimivan ryhmän kriteerit?
  • Miten erilaisista vaikeuksista ryhmätyöskentelyssä (esim. konfliktit, ryhmäajattelu, polarisoituminen, vetäytyminen) on mahdollista selviytyä?

Ryhmäviestinnän tavoitteellisuuden pohdintaan ohjaavia kysymyksiä:

  • Mitä tavoitteita keskustelulle asetetaan? Kuka ne asettaa?
  • Miten keskustelua voi organisoida etukäteen?
  • Miten keskustelua arvioidaan ja mihin kiinnitetään huomiota?
  • Millaisia (ryhmä)taitoja keskustelijoilta edellytetään, jotta tavoite saavutetaan hyvässä hengessä?
  • Miten jokainen ryhmän jäsen voi pyrkiä varmistamaan, että keskustelu etenee tarkoituksenmukaisesti?
  • Miten jokainen ryhmän jäsen voi vaikuttaa myönteisesti keskustelun ilmapiiriin?
  • Miten voisi olla järkevää toimia kielteisissä tilanteissa?

Esiintymistä ja esiintymistaitoja voidaan tarkastella muun muassa seuraavien kysymysten avulla:

  • Miten puheenvuoron sisältö suunnitellaan?
  • Miten puheenvuoro rakennetaan ja jäsennetään?
  • Miten puheenvuoro kohdennetaan kuulijoille ja miten esityksen aikana ollaan vuorovaikutuksessa kuulijoiden kanssa?
  • Miten havainnollistetaan?
  • Miten esiintymisjännitystä ja esiintymiseen liittyvää vireytymistä voi käsitellä ja hallita?
  • Millainen on vastuullinen ja hyvä yleisö?
  • Miten yleisö voi osallistua onnistuneen esiintymistilanteen rakentamiseen?
  • Mikä on esiintyjän, mikä yleisön vastuuta?

Palautteenantamiseen ja vastaanottamiseen ohjaavia kysymyksiä:

  • Mitä ja millaisin kriteerein vuorovaikutusta ja vuorovaikutustaitoja (esimerkiksi esiintymistaitoja, kuuntelutaitoja, ryhmäviestintätaitoja) voidaan arvioida?
  • Kuka vuorovaikutuskäyttäytymistä arvioi (itsearviointi, vertaisarviointi, opettajan arviointi) ja mitä tarkoitusta varten?
  • Millaista on rakentava ja hyvä palaute?
  • Mitä on hyödyllistä huomioida sekä palautetta annettaessa että vastaanotettaessa?
  • Millaisia palautteen ja arvioinnin muotoja ja keinoja milloinkin on tarkoituksenmukaista käyttää? (kirjallinen ja/tai suullinen palaute, itsearviointi ja sen ajankohta, pariarviointi, oppimispäiväkirjat, yhteiset arviointikeskustelut, erilaisten harjoitusten purku sekä yksin että yhdessä, kirjallisesti sekä suullisesti).
  • Millaisia näkökulmia voisi liittää palautteenantamisen ja vastaanottamisen etiikkaan?

Kurssit 4–6

Tavoitteet ja keskeiset sisällöt:

  • opiskelija oppii tarkastelemaan vuorovaikutusta vaikuttamisen näkökulmasta
  • opiskelija perehtyy vaikuttamisen ja argumentoinnin keinoihin ja kehittää niihin liittyviä tietojaan ja taitojaan
  • opiskelija osaa puhujana ja keskustelijana argumentoida monipuolisesti näkemyksiään sekä ymmärtää ja osaa arvioida toisten esittämiä argumentteja
  • opiskelija harjaantuu suulliseen kannanottoon ja argumentointiin erilaisissa puheenvuoroissa ja keskusteluissa, joita voivat olla esimerkiksi väittelyt, ongelmanratkaisukeskustelut, neuvottelut ja vaikuttavat puheet
  • opiskelija kehittää ja monipuolistaa suullisia ilmaisutapojaan ja harjaantuu kirjallisuusaiheisissa puhetehtävissä, joita voivat olla esimerkiksi erilaiset keskustelut ja puheenvuorot kirjallisuudesta sekä draamalliset tehtävät kurssin aihepiirin mukaisesti
  • opiskelija syventää tietojaan vuorovaikutusetiikasta ja rakentavasta vuorovaikutuksesta.

Tavoitteita voidaan lähestyä pohtimalla keskeisiä sisältöjä seuraavasti:

Vaikuttaminen ja argumentointi

  • Mitä vaikuttaminen on?
  • Millaisia vaikuttamiskeinoja on?
  • Mihin argumenteilla voidaan vedota (esim. järki, tunteet, etiikka)?
  • Millaista on laadukas argumentointi?
  • Miten erilaisissa vuorovaikutustilanteissa* vaikutetaan tai tavoitellaan vaikuttamista?
  • Miten viestijä/opiskelija itse pyrkii vaikuttamaan?
  • Mikä vaikuttaa viestijään/opiskelijaan erilaisissa vuorovaikutustilanteissa?
  • Miten vaikuttamispyrkimyksiä on mahdollista havaita? Miten niitä voidaan arvioida?
  • Mitä sisältää vaikuttamisen etiikka?
  • Miten argumentit kannattaa valita (esim. aiheen, tavoitteen, vuorovaikutuskumppanin, ja kontekstin huomioiminen)?
  • Millaista on yksipuolinen vs. kaksipuolinen argumentointi?

* Erilaisia vuorovaikutustilanteita ovat esimerkiksi esiintymistilanteet, erilaiset ryhmätilanteet, arkiset kohtaamiset ystävien ja perheen kanssa, verkkovuorovaikutustilanteet.

Dialogiin pyrkivä vuorovaikutus

Dialogilla viitataan vuorovaikutukseen, joka ei tähtää vaikuttamiseen tai oman näkökulman voittoon vaan yhteisen ymmärryksen lisääntymiseen, jolloin keskeistä on kuuntelu ja kaikkien vuorovaikutusosapuolten kunnioitus. Dialogia voidaan vertailla vaikuttamiseen esim. seuraavin kysymyksin:

  • Milloin tarvitaan vaikuttamista, milloin dialogia?
  • Mitkä voisivat olla dialogin hyödyt, mitkä vaikuttamisen?
  • Miten dialogia rakennetaan ja ylläpidetään?
  • Mitkä vuorovaikutustaidot ovat dialogissa keskeisiä?

Vuorovaikutusetiikka

  • Mitä tarkoitetaan vuorovaikutusetiikalla?
  • Miten toimitaan rakentavasti/ eettisesti erilaisissa vuorovaikutustilanteissa?
  • Millaisia voivat olla vuorovaikutukseen liittyvät eettiset ongelmat?
  • Miten vuorovaikutustilanteen ilmapiiriä voidaan tukea myönteisesti?
  • Miten toimitaan rakentavasti ristiriitatilanteissa?
  • Mitä tarkoittavat neuvottelutaidot?
  • Millaista on eettinen verkkovuorovaikutus?

Kurssi 7

Puheviestintään ja vuorovaikutukseen keskittyvällä kurssilla syvennetään ja monipuolistetaan kursseilla 1–6 opittuja vuorovaikutuksen taitoja ja tietoja. Kurssi myös tarjoaa mahdollisuuden perehtyä sellaisiin vuorovaikutuksen kysymyksiin, joita aiemmilla kursseilla ei ole vielä käsitelty. Keskeistä sisältöä ovat muun muassa vuorovaikutussuhteiden rakentuminen, ylläpitäminen ja jännitteet, vuorovaikutuksen analysointi eri näkökulmista sekä toisaalta esiintymis- ja ryhmätaitojen syventäminen.

Opiskelijalle voidaan tarjota mahdollisuus osallistua valtakunnalliseen puheviestintätaitojen päättökokeeseen. Koe antaa opiskelijalle mahdollisuuden osoittaa esiintymis- ja ryhmäviestintätaitojaan myös ulkopuolisia tahoja (esim. tulevia työnantajia ja työnhakuprosessia) varten. Koe tarjoaa myös opiskelijalle itselleen arvokasta arviointitietoa hänen esiintymis- ja ryhmäviestintätaidoistaan.

On kuitenkin tärkeää, ettei ÄI7-kurssia mielletä pelkästään päättökokeeseen valmistavaksi valmennuskurssiksi, koska 1) kurssilla on kokeeseen liittymättömiä keskeisiä sisältöjä, joille on varattava riittävästi aikaa ja 2) puheviestintätaitojen päättökoe on laadittu mittaamaan laaja-alaisesti kurssien 1–6 aikana kehittyvää vuorovaikutusosaamista. Opiskelija voi osallistua puheviestintätaitojen päättökokeeseen myös käymättä kurssia 7.

Tukimateriaalin laatijat

Tukimateriaalin ovat laatineet yliopisto-opettaja Suvi-Tuuli Murumäki (Helsingin yliopisto) ja lehtori Kati Timonen (Lahden yhteiskoulu)

Kirjallisuutta

Verkkomateriaaleja

Helsingin yliopiston sivusto, tietoa mm. esiintymisestä ja ryhmäviestinnästä

Jyväskylän yliopiston sivusto, koonti ryhmäviestintään liittyvistä peruskäsitteistä ja keskeisistä ilmiöistä.

Jyväskylän yliopiston sivusto vuorovaikutuksesta monikulttuurisessa maailmassa

Prologos (puheviestinnän tieteellinen yhdistys) julkaisee puheviestinnän vuosikirjaa, Prologia, jossa ajankohtaisia kotimaisia artikkeleita puheviestinnästä.

Muuta luettavaa

Almonkari, M. & R. Koskimies 2006 (toim.) Esiintymisjännittäjälle apua.
Galanes, G. J., Adams, K. & Brilhart, J. K. 2012: Effective group discussion. Theory and practice.

Greene, J. O. & B. R. Burleson 2003 (toim.) Handbook of Communication and Social Interaction Skills.
Johannesen, R. L, Valde, K. S. & K. E. Whedbee 2008. Ethics in Human Communication

Kinney, T & M. Pörhölä (toim) 2009. Anti- and pro-social communication. Theories, methods and applications.

Larson, C. U. 2013. Persuasion. Reception and Responsibility.

Trenholm, S. & A. Jensen 2013. Interpersonal Communication

Valkonen, T. 2003. Puheviestintätaitojen arviointi. Näkökulmia lukiolaisten esiintymis- ja ryhmätaitoihin