Harjoitusprosesseja puheviestinnän opetukseen

Puhvi-koe kuvituskuvaPuheviestinnän harjoitusprosesseilla pyritään tukemaan opiskelijoiden vuorovaikutusosaamisen kehittymistä ja painottamaan puheviestinnän merkityksellisyyttä opiskelijan arjessa, niin opiskelussa ja työtehtävissä kuin muussakin elämässä. Vuorovaikutusosaamisella (= puheviestintäosaaminen) tarkoitetaan ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, puhumiseen ja kuunteluun, sanalliseen ja sanattomaan viestintään, erilaisissa viestintätilanteissa toimimiseen ja vuorovaikutussuhteiden rakentamiseen ja ylläpitämiseen liittyvää osaamista. Vuorovaikutusosaaminen muodostuu

  1. vuorovaikutukseen liittyvistä tiedoista
  2. metakognitiivisista vuorovaikutustaidoista eli kyvystä ennakoida, säädellä ja arvioida viestintäkäyttäytymistä
  3. motivaatiosta ja rohkeudesta osallistua vuorovaikutukseen
  4. vuorovaikutustaidoista
  5. vuorovaikutuseettisten periaatteiden noudattamisesta.

Harjoitusprosesseissa puheviestintää tarkastellaan muutaman keskeisen osa-alueen kautta. Harjoitusmateriaali koostuu erilaisista teemoista, ja osaan on lisätty oheen tiivistetysti teoreettista tietoa ja linkkejä virikemateriaaleihin. Tavoitteena on pidetty sitä, että tehtävistöt sekä tarjoavat harjoituksen että myös lisäävät tietoa siitä, mitä harjoitellaan. Osassa tehtävistä on myös hyödynnetty toisen asteen puheviestintätaitojen päättökokeen (PUHVI-kokeen) arviointikriteereitä. Arviointikriteereitä voidaan käyttää sellaisenaan tai sovelletusti esimerkiksi harjoituksiin liittyvän arvioinnin ja palautteen tukena. Toisaalta arviointikriteerit voidaan myös mieltää taidollisiksi tavoitteiksi, joihin harjoitusten avulla pyritään.

Harjoitusprosessien tehtävissä on osassa viitattu tietyn sisällön opiskeluun, mutta ne ovat sovellettavissa monenlaisten sisältöjen tarkasteluun, sillä tehtävät kohdistuvat integroivasti sekä puheviestinnälliseen teemaan että muuhun äidinkielen ja kirjallisuuden oppisisältöön. Koska harjoitukset on rakennettu ilmiöiden näkökulmasta, niitä ei sinällään ole suunniteltu yksinomaan vastaamaan jonkin yksittäisen kurssin tarpeisiin. Harjoitusprosesseja voidaankin käyttää sellaisenaan millä tahansa kurssilla, mutta niitä voidaan hyödyntää myös jakamalla niitä pienempiin osakokonaisuuksiin, hyödyntämällä vain jotakin osaa tai yhdistämällä eri osia toisiinsa laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Kuitenkin esiintymiseen, esiintymisjännittämiseen ja ryhmäviestintään niveltyvät tehtävät voitaisiin ajatella ensisijaisesti lukion ykkösluokan opiskelijoille tarkoituksenmukaisiksi harjoituksiksi. Vaikuttamiseen ja dialogiin liittyvät tehtävät puolestaan soveltunevat parhaiten lukion kakkos- ja kolmosluokkalaisten opiskeluun. Olennaisinta tehtävien käytössä, soveltamisessa ja ajoittamisessa on kuitenkin se, mitä opettaja itse katsoo hyödyllisimmäksi opiskelijoiden tarpeiden ja tavoitteiden näkökulmista.

Kaiken kaikkiaan puheviestinnän opetus soveltuu hyvin integroitavaksi äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineen muihin aihealueisiin, sillä erilaiset oppiaineessa toteutettavat ryhmätyöt, projektit ja esitykset tarjoavat antoisan mahdollisuuden puheviestinnän opiskeluun. Integroinnin onnistumisen kannalta on kuitenkin tärkeää se, ettei esimerkiksi erilaisten esiintymistilanteiden tai ryhmätöiden mielletä sellaisenaan kehittävän riittävästi vuorovaikutusosaamista. Jotta vuorovaikutusosaaminen erilaisissa harjoitustilanteissa todella kehittyisi, oppimisen tueksi tulisi tarjota riittävästi tietoainesta kulloinkin harjoiteltavina olevista vuorovaikutustaidoista tai havainnoitavista vuorovaikutusilmiöistä. Kulloisellekin harjoitukselle olisi hyvä ohjeistaa selkeät vuorovaikutuksen oppimiseen liittyvät tavoitteet ja harjoitukseen tulisi liittää mahdollisuus vuorovaikutusosaamista koskevaan palautteeseen tai itsearviointiin.

Antoisia hetkiä puheviestinnän parissa!

Suvi-Tuuli Murumäki ja Kati Timonen