Harjoitusprosessi 3: Dialogiin pyrkivä, kutsuretoriikan periaatteita hyödyntävä ryhmäkeskustelu ja esiintymistehtäviä (esim. kursseille 4, 6 ja 7)

Puhvi-koe kuvituskuvaTaustaa vaikuttamisesta ja dialogista

Vaikuttaminen on vuorovaikutusprosessi, jossa pyritään tavoitteellisesti luomaan, muokkaamaan, muuttamaan tai vahvistamaan vuorovaikutusosapuolten arvoja, asenteita, uskomuksia, mielipiteitä tai käyttäytymistä. Perinteisessä vaikuttamisen tutkimuksessa vaikuttamista on tarkasteltu prosessina, jossa vaikuttajan tavoitteena on muuttaa vaikutuksen kohteen asenteita ja/tai käyttäytymistä ja hän pyrkii tavoitteeseensa strategisesti luodun viestin avulla. Vaikutuksen kohteen rooli on lähinnä reagoida, joko vastustaa tai myöntyä, vaikuttajan viestiin.

Uudemmassa, sosiaalista merkityksentämistä korostavassa vaikuttamistutkimuksen lähestymistavassa vaikuttaminen ja vaikUttuminen nähdään prosessina, jonka merkityksen osapuolet neuvottelevat. Vaikuttamisprosessia ja sen merkityksen tulkintaa ohjaavat vuorovaikutussuhteen kulttuuriset säännöt ja odotukset. Toisaalta sekä vaikuttaja että vaikutuksen kohde määrittävät vaikuttamistilanteessa uudelleen vuorovaikutussuhteen ehtoja sekä vuorovaikutusosapuolten identiteettejä, velvollisuuksia ja oikeuksia. Vaikuttamisen kohdetta ei nähdä passiivisena vastaanottajana vaan aktiivisena vaikuttamistilanteen merkitysten, sääntöjen ja roolien neuvottelijana. Tämä lähestymistapa avaa mielenkiintoisia näkökulmia sekä vaikuttajan että vaikutuksen kohteen toiminnan eettisyyden tarkasteluun.

Dialogisen viestinnän näkökulma hylkää perinteiset vaikuttajan ja vaikutuksen kohteen roolit ja keskittyy tarkastelemaan vuorovaikutusta, jossa osapuolet voivat yhteisesti muuttaa toinen toisiaan ilman aikomusta tehdä niin. Dialogista vuorovaikutusta voidaan tarkastella ja pyrkiä toteuttamaan esimerkiksi kutsuretoriikan näkökulmasta. Kutsuretoriikka (Invitational rhetoric) on Karen A. Fossin & Cindy L. Griffinin (1995) luoma jäsennys viestintätavasta, jonka peruslähtökohtana on käsitys vuorovaikutusosapuolten a) tasavertaisuudesta, b) ihmisarvon jakamattomuudesta ja c) itsemääräämisoikeudesta.

Kutsuretoriikassa tavoitteena ei ole muuttaa vuorovaikutuskumppania tai vaikuttaa häneen, vaan luoda vuorovaikutustilanteita ja -suhteita, joissa toteutuvat 1) turvallisuus 2) arvostus ja 3) vapaus. Kutsuretoriikassa kuulijalle esitetään kutsu astua puhujan maailmaan ja tarkastella sitä puhujan tavoin. Kutsuun vastataan aktiivisella, ennakkoasenteista mahdollisimman vapaalla kuuntelulla. Vuorovaikutusprosessissa jommankumman tai kummankin vuorovaikutusosapuolen näkemykset saattavat muuttua yhteisen ymmärryksen lisääntyessä, mutta muutos ei ole itseisarvo tai tavoite.

Kutsuretoriikan tavoitteena voi olla

  • tarkastella asiaa moniäänisesti ja rikkaasti
  • esittää, hakea, koota, muotoilla ja luoda erilaisia näkemyksiä, ratkaisuvaihtoehtoja, vahvuuksia, mahdollisuuksia ja reunaehtoja
  • kasvattaa/syventää omaa ja yhteistä ymmärrystä
  • rakentaa tasavertaisuuteen, ihmisarvon jakamattomuuteen ja itsemääräämisoikeuteen perustuvia vuorovaikutussuhteita
  • luoda ja ylläpitää vuorovaikutusta, jossa toteutuu turvallisuus, arvostus ja vapaus.

Kutsuretoriikan huoneentaulu

  1. Tarjoa oma näkemys, sen taustat ja perustelut vuorovaikutuskumppanien vapaasti tarkasteltavaksi.
  2. Kuuntele ja pyri ymmärtämään vuorovaikutuskumppanien näkemys, osoita kuuntelua.
  3. Rakenna turvallisuuden, vapauden ja arvostuksen ilmapiiriä.
  4. Auta kaikkien vuorovaikutusosapuolten näkökulmia näkyviksi ja tasapuolisesti arvostetuksi keskustelussa.
  5. Auta kaikkia vuorovaikutusosapuolia tuntemaan itsensä kuulluksi ja kunnioitetuksi.

Lähteet

Baxter, L. A. & Bylund, C. L. 2004. Social influence in close relationships. Teoksessa J. S. Seiter & R. H. Gass (toim.) Perspectives on social influence, and compliance gaining. Boston: Allyn & Bacon, 317–336.
Foss, S. K. 2015. Invitational rhetoric. Teoksessa S. W. Littlejohn & S. K. Foss (toim.) Encyclopedia of communication theory. Los Angeles: Sage, 569–571.
Foss, S. & Foss, K. 2012. Inviting transformation. Presentational speaking for a changing word. 3d ed. Long Grove: Waveland.
Foss, S. K. & Griffin, C. L. 1995. Beyond persuasion. A proposal for an invitational rhetoric. Communication Monographs 62, 2–18.
Murumäki, S.-T. & Valkonen T. 2016. Kutsuretoriikan näkökulma vaikuttamiseen. Esitelmä Vuorovaikutuksen tutkimuksen päivillä.


Harjoitusprosessin tavoitteena on

  • kasvattaa ymmärrystä vaikuttamisesta ja dialogisesta vuorovaikutuksesta
  • lisätä kykyä arvioida vuorovaikutukseen kytkeytyviä eettisiä kysymyksiä ja motivoida toiminaan eettisesti eri vuorovaikutustilanteissa
  • kehittää ryhmäviestintätaitoja (ja jatkotehtävissä esiintymistaitoja).

Alustus ja valmistautuminen

Tunti 1.

Opiskelijoille esitellään edellä kuvattuja näkökulmia vaikuttamiseen. Opiskelijoille esitellään myös kutsuretoriikkaa ja heitä pyydetään pohtimaan pienryhmissä/pareittain

  • millaisiin vuorovaikutustilanteisiin kutsuretoriikka soveltuu, millaisiin ei
  • milloin tarvitaan perinteistä vaikuttamista, milloin kutsuretoriikkaa/dialogia.

Keskustelut puretaan opettajajohtoisesti. Yhteiskeskustelua voidaan johdattaa vaikuttamisen ja dialogin etiikan pohdintaan seuraavien kysymysten avulla:

  • Millaisia eettisiä ongelmia voi liittyä vaikuttamiseen?
  • Millaisia eettisiä ongelmia voi liittyä dialogiseen vuorovaikutukseen/kutsuretoriikkaan?
  • Millaisia eettisiä kysymyksiä kytkeytyy vaikuttajan toimintaan?
  • Entä kuulijan/vaikuttamisen kohteen?

Opiskelijoille annetaan tehtäväksi valita seuraavaa tuntia varten jokin heille aidosti tärkeä, mahdollisesti tunteitakin herättävä näkemys, mielipide tai kannanotto. Opiskelijat valmistautuvat kertomaan näkemyksensä ja sen perustelut pienryhmässä. Mitä ajattelen valitsemastani asiasta? Miksi ajattelen näin? Tehtävänä ei ole pyrkiä vaikuttamaan muihin ryhmäläisiin tai taivuttelemaan heitä ajattelemaan samoin, ainoastaan kutsua muut tarkastelemaan asiaa puhujan tavoin.

Opiskelijat voivat valita esittelemänsä asian joko aivan vapaasti tai vaihtoehtoisesti opettajan nimeämästä teemasta. Teema voidaan linkittää kurssin muihin oppisisältöihin. Opiskelijoiden valitsemat näkemykset voidaan rajata käsittelemään myös esimerkiksi kurssilla luettavaa kaunokirjallista teosta/teoksia. (Esim. Ollikainen, A, Nälkävuosi: millaisia näkemyksiä opiskelijalla on teoksen henkilöhahmojen ratkaisujen ja toiminnan eettisyydestä? Kehen opiskelija samaistuu, miksi? Millaisia tunteita teoksen henkilöhahmojen teot ja kohtalot opiskelijassa herättävät?) Käsiteltävät teemat voivat nousta myös muista oppiaineista – harjoitusprosessi tarjoaa mahdollisuuden yhteistyöhön esim. filosofian, uskonnon, historian sekä maantieteen opetuksen kanssa ja sitä voidaan soveltaa myös teemaopinnoissa tai ilmiöpohjaisessa opetuksessa.

Tehtävä

Tunti 2.

Opettaja jakaa opiskelijat 3 hengen pienryhmiin.

Vaihe 1.

Keskustelkaa pienryhmässänne viime tunnilla esitellystä kutsuretoriikasta sekä siitä, miten sen periaatteita nähdäksenne voisi käytännössä pyrkiä toteuttamaan. Voitte pohtia yhdessä mm. seuraavia kysymyksiä:

  • Millaisia kokemuksia teillä on keskusteluista, jotka ovat tuntuneet turvallisilta ja joissa kaikkien näkemyksiä on voinut vapaasti esittää? Mitkä seikat tekivät keskusteluista turvallisia ja vapaita?
  • Millainen on turvallinen keskustelukumppani?
  • Millaisia kielellisiä valintoja ja nonverbaalista viestintää tarvitaan, kun pyritään rakentamaan kaikkia osallistujia kunnioittavaa, vapaata ja turvallista keskusteluilmapiiriä? Mitä edellytetään kuuntelemiselta ja kuuntelun osoittamiselta?

Sopikaa tämän jälkeen keskustelullenne kutsuretoriikan periaatteita mukailevat pelisäännöt, joita pyritte noudattamaan.

Vaihe 2.

Käykää pienryhmänne kanssa keskustelu, joka etenee seuraavasti:

  1. Kukin keskustelija esittelee kotona valitsemansa kannanoton ja pyrkii esittelemään oman ajattelunsa syitä ja perusteita. Muut pyrkivät aktiiviseen kuunteluun ja puhujan näkökulman mahdollisimman hyvään ymmärtämiseen, tekevät puhujalle tarkentavia kysymyksiä ja rohkaisevat puhujaa kertomaan myös sellaisia ajatuksia, joista kuulijat eivät välttämättä ole samaa mieltä. Kunkin keskustelijan oman kannanoton kuulemiseen käytetään riittävästi aikaa.
  2. Kun keskustelija on esitellyt oman kannanottonsa ja se on tullut kuulluksi ja ymmärretyksi, hän pyrkii aktiivisesti kyselemään, kuuntelemaan ja ymmärtämään, mitä muut keskustelijat ajattelevat ko. asiasta. Taas eriäviä näkemyksiä rohkaistaan ja ne pyritään näkemään keskustelun rikkautena.
  3. Kun kaikkien näkökulmat on kuultu ja niistä on keskusteltu, pohditaan yhdessä, millaista uutta tietoa ja ymmärrystä keskustelussa rakentui. Mitä keskustelusta saattoi oppia?

Arviointi ja palaute

Käykää keskustelun jälkeen pienryhmänne kesken yhteiskeskustelu, jossa pohditte, kuinka hyvin laatimanne pelisäännöt toteutuivat keskustelussanne. Voitte myös pohtia seuraavia kysymyksiä:

  • Onnistuttiinko keskustelussa tukemaan ja rohkaisemaan osallistujia? Miksi/miksi ei?
  • Saatiinko keskusteluun vapaa, turvallinen ja kaikkia kunnioittava ilmapiiri? Miksi/miksi ei?
  • Saatiinko keskustelussa erilaisia näkemyksiä esiin? Miksi/miksi ei?
  • Millaisin verbaalisin ja nonverbaalisin keinoin keskustelua rakennettiin?
  • Millaisia tuntemuksia keskustelu herätti?
  • Millaiset ryhmäviestintätaidot nousevat mielestänne keskeiseksi, kun keskustelussa ei pyritä tiettyyn ratkaisuun vaan pyritään dialogiin ja erilaisten näkemysten ymmärtämiseen?

Jatkomahdollisuuksia ja sovellettavia esiintymistehtäviä

Tehtävää voi jatkaa niin, että ryhmät kokoavat havaintojaan keskustelusta, sen pelisäännöistä ja onnistumisesta puheenvuoroksi, jonka pitävät koko kurssiryhmälle. Esitelmien jälkeen voidaan käydä yhteiskeskustelua dialogisen vuorovaikutuksen merkityksestä ja sen onnistumisen edellytyksistä.Opiskelijat voidaan myös ohjata kirjoittamaan itsenäinen analyysi keskustelusta ja pohtimaan kirjoitelmassaan dialogista viestintää, sen ongelmia ja mahdollisuuksia.

Mikäli tehtävä on kytketty kurssilla käsiteltävään kaunokirjalliseen teokseen tai teoksiin, voidaan tehtävää jatkaa myös niin, että ryhmät koostavat teoksen herättämistä ajatuksista, tunteista ja eriävistä näkökulmista posteriesityksen, joita muut ryhmät kiertelevät kuuntelemassa. Esitys ohjataan tekemään niin, että se antaa tilaa kaikkien keskusteluun osallistuneiden näkemyksille ja nostaa mahdolliset näkemyserot kiinnostavina havaintoina esiin.

Kolmas jatkomahdollisuus harjoitusprosessille on, että jokainen opiskelija työstää omasta, pienryhmässä esittelemästään näkökulmasta kutsuretoriikan periaatteita hyödyntävän puhe-esityksen koko kurssiryhmälle. Esityksen peruslähtökohta on siis sama kuin pienryhmässä pidetyn oman mielipiteen esittelyn: yleisöä ei tarvitse pyrkiä suostuttelemaan samalle kannalle kuin itse asiasta on. Riittää, että kutsuu yleisön tarkastelemaan omaa näkökulmaa ja sen syitä sekä perusteita. Yleisö puolestaan vastaa kutsuun ja keskittyy jokaiseen esitykseen aktiivisesti kuunnellen. Puolin ja toisin pyritään rakentamaan esiintymistilanteista turvallisia, vapaita ja kaikkia arvostavia.

Kullekin esiintyjälle voidaan nimetä kaksi palautteenantajaa, joista toinen voidaan ohjata erittelemään ja arvioimaan esitystä esimerkiksi PUHVI-kokeen esiintymiskokeen kriteereitä soveltaen tai niitä palautteenannon otsakkeina käyttäen. Toinen puolestaan voidaan ohjata kertomaan vapaammin niistä ajatuksista, tuntemuksista ja mahdollisista ahaa-elämyksistä, joita esiintyjän puheenvuoro on herättänyt. Esiintyjä voi puolestaan kommentoida, miten yleisö onnistui vastaamaan esiintyjän kutsuun ja luomaan omalta osaltaan esiintymistilanteeseen turvan, vapauden ja arvostuksen ilmapiiriä.