Harjoitusprosessi 2. Esiintyminen ja esiintymisjännitys (esim. kurssille 2)

Esiintyminen mielletään usein vain yksilön toiminnaksi, mutta esiintyminen on luonteeltaan vuorovaikutusta, kuten viestintä yleensäkin. Sekä esiintyjällä että yleisöllä on keskeinen rooli koko esiintymisprosessin kannalta, sillä esiintyminen on aina yhteistyötä. Voidaan puhua myös ns. yleisötaidoista, joilla viitataan ennen kaikkea esiintymiseen vuorovaikutuksellisena prosessina ja yhteistyönä, jolloin esimerkiksi yleisön reagoinnilla ja toiminnalla on merkitystä. Kuten esiintyjän viestintä heijastuu yleisöön ja yleisöstä, myös yleisön vuorovaikutuskäyttäytyminen (esimerkiksi kuunteleminen) heijastuu esiintyjään ja vaikuttaa muun muassa siihen, miten vapautuneeksi tai jännittyneeksi esiintyjä itsensä kokee.
Esiintymiseen liitetään esiintymisjännitys, jota voidaan pitää luonnollisena osana monenlaisia esiintymistilanteita. Koska kyseessä on lähes kaikkia koskeva, esiintymiseen liittyvä, hallittavissa oleva ilmiö, voidaankin oikeastaan puhua eräänlaisesta vireystilasta sen sijaan, että käytettäisiin sanaa esiintymisjännitys. Vireystila viittaa siihen, että esiintyjä valmistautuu ja keskittyy suoritukseensa, ja tämä ilmenee yksilöllisesti esimerkiksi sydämensykkeen tihentymisenä, suun kuivumisena, käsien tärinänä jne. Vireytyminen on luonnollinen osa esiintymistä, mutta sitä pidetään turhaan usein kielteisenä ilmiönä.

Virikemateriaalia

Harjoitusprosessin tavoitteena on

  • harjoitella esiintymistä että lisätä ymmärrystä esiintymisjännityksestä ja pyrkiä vaikuttamaan sen kohtaamiseen tietoisella tarkastelulla
  • harjoitella sekä oman esiintymisen arviointia että palautteen vastaanottamista ja antamista
  • Harjoitusta voi soveltaa erilaisiin aineen sisäisiin ja miksei aineiden välisiinkin oppimiskokonaisuuksiin. Samanaikaisesti harjoitellaan myös monilukutaitoa ja harjaannutaan tunnistamaan erilaisia tekstilajeja.

Sisältö

  • Vaihtoehto a. Tehtävä on yksin työstettävä, ja siinä perehdytään erilaisiin asiatekstilajeihin ja kootaan omat havainnot suulliseksi esitykseksi, jonka kautta myös ”opetetaan” muita. Tekstilajeja voidaan lähestyä monin eri tavoin: havainnoiden tekstilajille tyypillisiä ja epätyypillisiä piirteitä, vertaillaan samasta aiheesta kirjoitettuja, eri tekstilajien edustajia (esim. pääkirjoitus ja uutinen) tai vertaillaan samaa tekstilajia eri medioissa. On myös mahdollista käsitellä tyypillisiä (multimodaalisia) tekstikokonaisuuksia eri medioissa: millaisista osista eri medioissa olevat tekstikokonaisuudet rakentuvat jne.
  • Vaihtoehto b. Tehtävänä voi olla myös esimerkiksi vaikuttamaan pyrkivä puhe (ohjelmapuhe) tai jonkinlainen juhlapuhe (esim. puhe itsenäisyyspäivän juhlassa koko koulun väelle tms.). Esiintymiseen ja esiintymisjännitykseen kohdentuvia alustustehtäviä voidaan hyödyntää soveltavasti.

Valmistautuminen

Koska tehtävän toinen keskeinen harjoittelukohde on esiintyminen ja esiintymisjännityksen mielekäs kohtaaminen ja hallinta, työskentely alkaa tarkastelemalla esiintymistä.

Jokainen pohtii seuraavia kysymyksiä ensin yksin (ja kirjaa ajatuksiaan ylös). Sen jälkeen niistä kannattaa keskustella joko pareittain tai yhdessä pienryhmissä ja tämän jälkeen kaikki yhdessä opettajajohtoisesti. Voitte myös laatia esiintyjän ABC-listan huomionarvoisista seikoista ja keinoista esiintymisjännityksen kokemusta helpottamaan.

Alustus

Mietiskelkää muun muassa seuraavia seikkoja:

Esiintyminen:

  • Millaista on HYVÄ esiintyminen?
  • Mitä esiintyjän tulee huomioida?
  • Esiintyjän nonverbaalit viestit?
  • Millainen on hyvä yleisö?

-> Tutustukaa esiintymistaitojen arviointikriteereihin ja tasokuvauksiin ja keskustelkaa niistä. Oletteko jostakin eri mieltä?

Esiintymisjännitys:

  • Millaisia tuntemuksia ajatus tulevasta esityksestä yksin synnyttää?
  • Millaisia esiintymiseen liittyviä onnistumisen kokemuksia sinulla on?
  • Millaisena esiintyjänä näet itsesi? Mitä pidät vahvuuksinasi? Mitä kehitettävää sinulla mielestäsi on? Mistä niin päättelet?
  • Jännitätkö? Miksi? Mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua? Miten siitä voisi selvitä?
  • Ketkä jännittävät? Vai kuuluuko jännittäminen jokaisen esiintyjän arkeen?
  • Mistä tunnistat muiden esiintyjien jännityksen? Mitä ajattelet siitä?
  • Miten jännittämiseen voi vaikuttaa? Millä tavoin jännittämistä voisi hallita tai miten jännittämisen tunteen kanssa voisi tulla toimeen?
  • Mikä on itsellesi ”pahaa” jännitystä ja mikä ”hyvää”?
  • Miten yleisö voi helpottaa esiintyjän urakkaa?
  • Miten sinä voit myötävaikuttaa siihen, että esiintyjä onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla?

Valmistautuminen

  • Sopikaa yhdessä, mitä tehdään (tai opettaja jakaa ryhmäläisille tehtävät): Mihin/millaisiin tekstilajeihin (jne.) kukin perehtyy? Millaisia sisällön vaatimuksia asetetaan? Mitä tavoitteita työlle on? Mistä hankitaan materiaalia? Määritelkää myös esityksen kesto.
  • Sopikaa työn/esityksen arviointikriteereistä. Mitä arvioidaan ja miten? Kuka arvioi ja mitä? Halutessaan ryhmäläiset/parityöskentelijät voivat sopia keskenään, miten oma ”tukiryhmä” esityksen aikana mahdollisimman paljon tukee esiintyjää ja jälkikäteen kannustaa häntä palautteellaan.
  • Työskennelkää yksin ja valmistelkaa havainnollinen esitys, joka on tarkoitus suullisesti esittää muulle ryhmälle opetustilan edessä. Millaisia apuvälineitä on tarkoituksenmukaista hyödyntää? Millaisia teknisiä sovelluksia olisi mahdollista ottaa käyttöön?
  • Yksin työskentelyn sijaan/rinnalla työn voi toteuttaa myös siten, että pienryhmä/pari työstää esityksiä myös yhdessä: opiskelija valmistelee ensin yksin esitystä ja pyytää sen jälkeen ryhmäläistensä/parinsa kommentteja ja apua esim. esityksen jäsentämisestä, sisältövalinnoista, tms.

Esityksen jälkeen (jälkipuinti)

  • Jokainen esiintyjä kirjaa ylös tuntemuksiaan ja ajatuksiaan esityksen jälkeen. Niitä voidaan käsitellä yhdessä parin kanssa, pienryhmissä tai jättää ne vain esiintyjän itsensä tietoon.
  • Tavoitteena on se, että jokainen voi pohdiskella sitä, mitä esiintyessä tapahtui: mihin on tyytyväinen, mihin ei, mitä aikoo tehdä toisin seuraavalla kerralla, jännittikö, miltä se tuntui, mistä se johtui jne.

Arviointi ja palaute

  • Toteuttakaa palaute- ja arviointikeskustelu yhdessä aiemmin sopimallanne tavalla.
  • Tärkeää on, että myös esitysten jälkeen käydään keskustelu, jossa pohditaan em. harjoittelun kohteita (esiintymistä ja siihen liittyvää jännittämistä).
  • Opettaja voi antaa palautteen joko suullisesti tai kirjallisesti.
  • Arvioinnissa ja palautteessa voidaan hyödyntää esimerkiksi PUHVI-koetta varten laadittuja kriteereitä.
  • Ryhmissä voidaan myös hyödyntää soveltuvilta osin em. kriteereitä.
  • -> Opettaja voi halutessaan yksinkertaistaa PUHVI-kriteereitä opiskelijakäyttöön tai ohjata opiskelijat käyttämään PUHVI:ssa eriteltyjä esiintymisen osa-alueita palautteenannon ”otsakkeina”.
  • Ryhmissä voidaan myös yhdessä sopia erilaisia tapoja arvioida (esim. suullinen/kirjallinen palaute, itsearviointi, vertaispalaute, opettajapalaute, ryhmäpalaute, tarkkailijapalaute, ryhmävertaispalaute jne.) ja arvioinnin ja palautteen kohdentamista sen mukaan, mitä ryhmä tai esiintyjä itse pitää keskeisinä.