Ops käytäntöön

Perusopetuksen puolella opiskellaan maantietoa. Aivan alimmilla luokilla 1–4 maantieto on sisällytetty ympäristö- ja luonnontieto -oppiaineeseen, 5. ja 6. luokalla biologia ja maantieto muodostavat yhteisen oppiainekokonaisuuden ja luokilla 7–9 maantietoa opiskellaan omana oppiaineenaan. Lukiossa aineen nimi on muuttunut maantieteeksi. Maantiede-nimi korostaa sitä, että kyseessä on oma tieteenalansa, aivan kuten historia, biologia tai matematiikka. Maantiede pitää sisällään varsinaisen maantieteellisen tiedon lisäksi tieteelle tyypillistä syiden ja seurausten pohdintaa, alueellisen vuorovaikutuksen hahmottamista, arvottamista ja myös tieteenalalle tyypillisten kysymysten eettistä pohdintaa.

Alueellinen silta luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden välille

Maantieteelle on luonteenomaista tarkastella asioita hyvin kokonaisvaltaisesti ja monialaisesti. Toisaalta tämä on rikkaus, sillä vain harvoin maailman asioita ja ilmiöitä voi tutkia vain yhdestä näkökulmasta. Toisaalta maantieteen monitieteinen luonne ja laaja-alaisuus tekevät siitä joskus vaikeasti rajattavan. Se, mikä on kuitenkin kaikkein tyypillisintä maantieteelle, on alueellinen lähestymistapa. Olipa tutkimusaihe miten laaja-alainen tahansa, sitä tarkastellaan aina johonkin alueeseen liittyen. Toinen maantieteelle ominainen seikka on ihmisen ja luonnon toiminnan vuorovaikutuksen tarkastelu. Maantieteilijä ei koe mielekkääksi tutkia pelkästään luontoa tai pelkästään ihmisen toimintaa, vaan ottaa tutkimuksissaan huomioon ainakin jossain määrin molemmat.    

Mielipiteitä maailmasta, toimintaa yhteisen maapallon puolesta

Maantieteen opiskelu perustuu monipuoliseen tietoon maapallon eri alueista, ja tavoitteena on hyödyntää näitä tietoja oppilaiden oman maantieteellisen maailmankuvan ja identiteetin vahvistumisessa. Pelkkä tieto ei ole valtaa, jos sitä ei käytetä. Siksi maantieteen opetuksessa edistetään sellaisia työtapoja, joissa opiskelijat oppivat muodostamaan mielipiteitään, perustelemaan niitä ja käyttämään näkemyksiään hyväksi alueiden suunnittelemisessa. Maantiede linkittyy vahvasti moniin aihekokonaisuuksiin, erityisesti kestävän kehityksen,aktiivisen kansalaisuuden,kulttuuri-identiteetin ja teknologiaosaamisen kehittymisen edistämiseen.

Kulttuuri- mielipide- ja tiedelehtien liiton jäsenlehdet tarjoavat sivukaupalla sisältöä ja silmäniloa. Sivuilta löytyy juttuja muun muassa kulttuurin ilmiöistä, tieteistä ja taiteista, politiikasta ja yhteiskunnasta, enemmistöistä ja vähemmistöistä ja ympäristöstä.

Alueellisuus, tila ja paikka

Alueellinen lähestymistapa on maantieteelle ominainen tapa tarkastella asioita. Alueellisuus tarkoittaa sitä, että asioita ja ilmiöitä tutkitaan aina johonkin alueeseen tai alueisiin liittyen. Aluetaso voidaan valita paikallisesta globaaliin. Alueellisuuteen liittyy usein myös erilaisten alueiden välinen vertailu ja alueiden välinen vuorovaikutus.

Paikka voidaan määritellä hyvin eri tavoin. Paikalle voidaan antaa tarkat sijaintikoordinaatit ja kertoa paikan fyysisistä piirteistä, luonnonmaantieteestä ja kulttuurimaantieteestä. Kuitenkin myös paikkaan liittyy jokaisella ihmisillä erilaisia henkilökohtaisia kokemuksia, muistoja, mielikuvia ja käsityksiä.

Tila, paikka ja maisema -kirjassa (Haarni, Karvinen, Koskela & Tani 1997) todetaan, että paikkakokemus on aina sidoksissa tilan sosiaaliseen olemukseen, sen poliittisuuteen ja valtaan. Tila on erilainen miehille ja naisille, enemmistöille ja vähemmistöille. Tila on toisille avoin ja täynnä mahdollisuuksia, mutta toisille se tarjoaa pakkoja ja rajoituksia.

Hannele Cantell | Lähde: Haarni, T. , Karvinen, M., Koskela, H. & Tani, S. 1997. Tila, paikka ja maisema. Tutkimusretkiä uuteen maantieteeseen. Tampere: Vastapaino.