Paikkatietojärjestelmät lukio-opetuksessa

Paikkatietojärjestelmät ovat nyt ensimmäistä kertaa mukana Suomen lukioiden opetussuunnitelmissa. Lukioasteen opetuskäytössä paikkatietojärjestelmät ovat myös Yhdysvalloissa, Ranskassa, Tanskassa, Itävallassa, Saksassa ja
Iso-Britanniassa, vaikkei niitä vielä olekaan kirjattu näiden maiden opetussuunnitelmiin.

Paikkatietojärjestelmien tuomia hyötyjä lukio-opetukseen on perusteltu muun muassa sillä, että ne ovat erinomaisia tutkivan oppimisen välineitä, ne tukevat opiskelijoiden alueellisen ajattelun syventämistä ja niiden hallitseminen voi innostaa hakeutumista luonnontieteellisen tai tekniikan alan koulutukseen lukion jälkeen. Paikkatietojärjestelmien hallitseminen on myös osa informaatioyhteiskunnan työelämävalmiuksia, joka voi edesauttaa opiskelijoiden sijoittumista työelämään. Nykyään paikkatieto-osaamista tarvitaan monilla eri yhteiskunnan toiminnoissa, kuten yhdyskuntatekniikassa, puolustusvoimissa, maa- ja metsätaloudessa, liikenteessä, maanmittauksessa ja kartografiassa, kaupan- ja hallinnonalalla ja ympäristöä koskevassa tutkimuksessa.

Paikkatietojärjestelmien avulla voidaan tukea oppiainerajoja ylittävää opetusta ja kehittää opiskelijoiden tietotekniikkataitoja. Paikkatietojärjestelmät eivät ole pelkästään maantieteilijöiden työkaluja. Ne soveltuvat yhtälailla biologian, historian, kielten ja kulttuurien sekä matematiikan opetuksen välineiksi.

Ilkka Blomqvistin ja Tino Johanssonin (2004) Opetushallitukselle tuottamassa Paikkatiedon tukimateriaalissa lukion maantieteen opettajille käsitellään yksityiskohtaisesti paikkatiedon perusteita, paikkatieto-ohjelmistojen toimintoja ja sovellusmahdollisuuksia.

Paikkatiedon tukimateriaali lukion maantieteen opettajille (pdf, Edu.fi)

Tino Johansson