Hyvän kartan ominaisuudet

Paikkatieto-ohjelmistojen avulla voidaan tuottaa teemakarttoja muutamalla hiiren näpäytyksellä. Tietokoneohjelmistojen avulla ei kuitenkaan voida tuottaa automaattisesti laadukkaita ja havainnollisia karttoja ellei ohjelmistojen käyttäjä tunne kartografian perusteita. Teemakarttojen tuottaminen tietokoneohjelmistojen avulla on nopeampaa ja vaivattomampaa kuin manuaalisesti tuotettavien teemakarttojen valmistaminen. Digitaalisten teemakarttojen virheet on myös helpompi korjata kuin paperikarttojen virheet.

Kartografian perusteiden opetuksessa tulisi painottaa hyvän kartan ominaisuuksia eli sitä kuinka hyvin tuotettu kartta välittää informaatiota käyttäjälleen. K. E. Footen ja S. Crumin (2000) The Geographer’s Craft hankkeelle (Department of Geography, University of Colorado at Boulder) laatimat ohjeet kartografisesta viestinnästä antavat hyviä vinkkejä ja ajattelemisen aiheita karttojen laatijoille.

Ohjeita värien käytöstä ja niiden ominaisuuksista löytyy Laurie A. B. Garon (1998) Virtual Geography Departmentille tuottamasta aineistosta Color Theory.

Teemakartografiassa tulee kiinnittää huomiota visuaalisten seikkojen lisäksi aineiston luokittelutapaan. Luokkien minimi- ja maksimilukumäärä riippuu havaintojen lukumäärästä. Luokkien minimimäärä on kuutiojuuri havaintojen lukumäärästä. Luokkien maksimimäärä on 5log havaintojen lukumäärästä. Luokittelutavan valinnan ratkaisee havaintoaineiston jakautuma. Tilastokeskuksen verkkokoulun sivuilla on esitetty eri luokittelutapoja.

Arvo Peltosen (1989). Peruskartografia. Kartografian harjoitustyökurssin moniste. Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen opetusmonisteita 32 sisältää monia ohjeita ja esimerkkejä hyvän kartan laatimiseksi. Peltonen (s. 73-74) siteeraa Eduard Imhoffia ja Arthur Robinsonia esittäessään seuraavat yleiset kriteerit hyvälle teemakartalle:

  • selkeys ja helppolukuisuus (symbolit selkeitä ja yksiselitteisiä)
  • visuaalinen kontrasti (symbolien pitää erottua taustasta)
  • teemakartan tasapaino (eri väripintojen ja kuvioiden yhteisvaikutus)
  • kuvioiden hahmottaminen (pääkohteiden erottaminen taustasta)
  • teema-aineksen hierarkkisuus (pisteteemat korostuvat koropleettipohjalla)
Tino Johansson