Teemakartat

Teemakarttatyypit

Pistekartat

Kvalitatiiviset pistekartat kuvaavat pistemäisten kohteiden sijainnin, mutta eivät kohteessa sijaitsevan ilmiön voimakkuutta tai määrää lukuarvona. Esimerkkinä pistekartta Nicaraguan tulivuorista.

Kvantitatiiviset pistekartat kuvaavat kohteen sijainnin lisäksi myös siinä esiintyvän ilmiön voimakkuuden tai määrän absoluuttisena lukuarvona. Esimerkkinä pistekartta viimeaikaisista maanjäristyksistä voimakkuuksineen.

Viivakartat

Kvalitatiivisia viivakarttoja ovat esimerkiksi sellaiset hallintoaluekartat, joissa viivoilla ei kuvata määrällisiä tietoja tai hierarkiaa eri viivaluokin, kuten Suomen aluejaot.

Kvantitatiivisia viivakarttoja ovat määrällisiä tietoja tai hierarkia astetta kuvaavat kartat. Määrälliset tiedot ja hierarkia osoitetaan erilaisin viivaluokin, kuten Suomen tiekartassa. Isopleetti – ja isaritmikartat ovat myös kvantitatiivisia
viivakarttoja. Sääkarttojen lämpötiloja ja ilmanpaineita kuvaavat isotermi- ja isobaarikartat ovat esimerkkejä näistä teemakarttatyypeistä. Maastokarttojen korkeuskäyrät ovat myös interpoloituja isaritmeja.

Virtauskartat

Virtauskartoilla kuvataan ilmiöiden virtausmääriä, -suuntia ja reittejä.

Kvalitatiiviset virtauskartat kuvaavat ainoastaan ilmiön virtauksen suunnan, ei sen voimakkuutta tai määrää. Esimerkkinä virtauskartta Serengetin eläimien liikkeistä.

Kvantitatiiviset virtauskartat kuvaavat ilmiön virtauksen suunnan lisäksi myös sen voimakkuuden ja määrän kullakin alueella. Esimerkkinä Euroopan maiden välistä puhelinliikennettä kuvaava virtauskartta.

Alueluokituskartat

Alueluokituskartat kuvaavat alueellisten ilmiöiden esiintymistä ja ne perustuvat usein hallinnollisiin alueisiin tai homogeenisiin aluejakoihin. Alueiden täyteväri tai rasterointi ilmaisee kullakin alueella esiintyvän ilmiön tyypin tai määrän.

Kvalitatiivinen alueluokituskartta, kuten esimerkiksi kasvillisuusvyöhykekartta tai luonnonsuojelualueita kuvaava kartta, kuvaa alueellisten ilmiöiden esiintymistä siten ettei niihin ole sisällytetty määrällisiä tietoja. Kvantitatiivinen alueluokituskartta kuvaa alueellisten ilmiöiden määräsuhteita ja perustuu yleensä alueeseen suhteutettuun tietoon. Alueiden täytevärin tummuusasteilla tai rasterikuvion tiheyden muutoksella osoitetaan eri alueilla esiintyvän ilmiön vaihtelua. Yleissääntönä on, että mitä tummempi alueen täyteväri on sitä voimakkaammin ilmiö alueella esiintyy.

Yleisimpiä kvantitatiivisia alueluokituskarttoja ovat koropleettikartat. Ne laaditaan aina valmista aluejakoa, kuten esimerkiksi hallinnollista aluejakoa käyttäen. Koropleettikartat ovat dasymetrisiä karttoja, joissa sama rasteripinta tai värisävy
kuvaa alueiden kuulumista samaan luokkaan. Esimerkiksi elintasoindeksiä kuvaava teemakartta kuuluu tähän luokkaan. Koropleettikartalla siis kuvataan vain ja ainoastaan suhdelukuja, kuten asukastiheyttä tai prosenttilukuja. Absoluuttisia määriä, kuten alueen kokonaisväkilukua, ei koropleettikartoilla pidä esittää.

Yhdistelmäteemakartat

Yhdistelmäteemakartoissa voidaan esittää sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia teemoja yhtä aikaa. Tavallisin esitystapa on sijoittaa piste- tai viivakartta alueluokituskartan päälle. Näiden karttojen laadinnassa kannattaa harkita montako
teemaa voidaan esittää päällekkäin ilman, että informaation välittyminen ja havainnollisuus kärsivät. Esitettävien ilmiöiden tulisi liittyä loogisesti toisiinsa, jolloin kartan avulla voidaan esittää eri ilmiöiden välisiä alueellisia syy-seuraussuhteita.   Esimerkkinä yhdistelmäteemakartta teollisuudessa työskentelevien määrän muutoksesta kunnittain.

Yhdistelmäteemakartoissa voidaan myös yhdistää diagrammeja alueluokituskarttoihin.

Tino Johansson