Martti Luther

Martti Lutherin ajatuksia.

Jumalan sana riittää

Jumalan sanasta puhui Luther näin: "Kristus on kerran näkyvällä tavalla tullut maailmaan, asunut meidän keskuudessamme ja antanut meidän nähdä kunniansa. Hän on iankaikkisen armopäätöksen mukaisesti toimittanut ihmissuvun lunastustyön. En pyydä, että hän tekisi vielä kerran tai että hän lähettäisi enkelin luokseni. Ja vaikka enkeli tulisikin ja asettuisi näkyvässä muodossa silmäini eteen, niin en minä kuitenkaan tahtoisi häntä uskoa, sillä minulla on Herrani Kristuksen kirje ja sinetti, hänen sanansa ja sakramenttinsa. Siitä minä pidän kiinni, enkä halua mitään uusia ilmoituksia."

Luther pysyi Jumalan sanassa ja piti yksin siitä kiinni eikä tahtonut uskoa mihinkään näkyihin. Niinpä hän itse kertoi, miten hän kerran oli huoneessaan innokkaasti rukoillut ja ajatellut, kuinka Kristus oli riippunut ristillä, kärsinyt ja kuollut meidän synteimme tähden. Silloin oli ilmestynyt seinälle kirkas valo ja siinä oli Kristus kirkastetussa muodossa, viisi haavaa ruumiissaan. Ilmestys oli katsonut häneen, aivan kuin siinä olisi ollut Herra Jeesus itse ruumiillisessa muodossa. Kun Luther sen näki, niin hän ensin arveli, että tämä merkitsi jotain hyvää. Mutta pian hän tuli siihen päätökseen, että se olikin paholaisen työtä, sillä Kristus näyttäytyy meille sanassansa ja alhaisessa, nöyrässä muodossa, sellaisena kuin hän oli ristillä riippuessaan ja koko alennuksensa aikana. Sen tähden Luther sanoi ilmestykselle. "Mene tiehesi sinä ilkeä paholainen! Minä en tiedä mistään muusta Kristuksesta, kuin siitä, joka on ristiinnaulittu ja jonka Jumalan sana kuvaa ja julistaa."

Lähde: Luther, Martti 1967. Tohtori Martti Lutherin pöytäpuheita. Valikoiden suomennettu. Esipuhe Eino Sormunen. Forssa: Suomen Lähetysseura.

Teksti: Kimmo Jalonen