Ihminen, ympäristö ja kulttuuri (HI1)

Ihminen, ympäristö ja kulttuuri -kurssi luo pitkittäiskatsauksen talous-, sosiaali- ja ympäristöhistoriaan. Ympäristöhistoria on monille vierain lähestymistapa, osittain siksi, että se on menneisyyden jäsennystapana uusi. Modernin ympäristöhistorian nousuun 1970-luvulta ovat vaikuttaneet kasvava tietoisuus maapallon tilasta ja erilaisista uhkista, joita ihminen on elinympäristölleen omalla tietoisella tai tiedostamattomalla toiminnallaan aiheuttanut. Ympäristökriisit ja keskustelu kasvun rajoista ovat olleet nostamassa ympäristöhistoriaa yleisön tietoisuuteen. Ihminen muuttaa ympäristöään jatkuvasti. Varmasti ei voida tietää, mitkä muutoksista aiheuttavat tulevaisuudessa ympäristöongelmia: monet harmittomilta tuntuneet muutokset ovat aikojen saatossa aiheuttaneet vakavia ongelmia.

Luonnon ”armoilla” elänyt keräilijä-metsästäjä eli ja hankki elantonsa ympäristön kulloinkin tarjoamien resurssien mukaisesti samoin kuin 2000-luvun teknologia-ihminenkin. Ihminen on muokannut ympäristöänsä, luonut uusia resursseja ja laajentanut tekniikan kehityksen edetessä entisiä. Perusasetelma ihmisestä ympäröivien resurssien käyttäjänä – säästäjänä tai tuhlaajana – on elänyt halki vuosituhansien. Miksi ihminen on suhtautunut ympäristöönsä eri aikoina tietyillä tavoilla, ja miten suhtautuminen on esimerkiksi arkipäivän valinnoissa näkynyt? Ympäristöhistorioitsijalle tärkeitä teemoja ovat myös ympäristösuhteesta aiheutuneiden poliittisten ja taloudellisten ratkaisujen, ympäristöresurssien käytön ja ihmisen valintojen seurausten tutkiminen.

Yksi ympäristökeskustelun oleellinen piirre on, että se koskee usein tulevaisuutta. Joudutaan arvioimaan riskejä: mitä tapahtuu huomenna, jos tänään teemme näin? Perinteisessä riskien arvioinnissa riski koostuu vaikutuksen toteutumisen todennäköisyydestä ja suuruudesta. Ei kuitenkaan ole olemassa yleisesti hyväksyttyä suuretta 'vaikutuksen suuruus'. Miten verrata ilmastonmuutoksen suuruutta luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen suuruuteen? Ajattelun ongelmallisuutta voi konkretisoida pohtimalla oppitunnilla esimerkiksi ydinvoiman hyväksyttävyyttä ympäristönsuojelun kannalta.

Teksti: Kimmo Jalonen