Löytöretket ja valistuksen aika

Keski- ja uuden ajan taitteessa eurooppalaisia yhteiskuntia hallitsi lisääntyvässä määrin eliitti, jonka varallisuus perustui kauppaan eikä enää maaomaisuuteen. "Ajan henkenä" ei ollut vain halu tutkia, vaan myös tarve hyödyntää yhä suurempaa osaa maan pinta-alasta. Voidaan olettaa, että tällainen asenne edellytti aikaisempaa persoonattomampaa luontokuvaa, jossa eläviä olentoja pidettiin pelkästään hyödynnettävinä esineinä. 1500-luvulla usko siihen, että luonto oli kokonaisuudessaan tarkoitettu ihmiskunnan hyväksi, vahvistui edelleen.

Firenzeläinen maantieteilijä Paolo Toscanelli esitti mahdollisuutta kulkea Aasiaan purjehtimalla suoraan Atlantin yli länteen hieman aikaisemmin kuin Kristoffer Kolumbus teki asiaa koskevan kokeensa. Maa tiedettiin pyöreäksi, mutta vakavaa keskustelua käytiin sen kehän pituudesta. Ellei Amerikkaa olisi ollut, Kolumbus olisi kuollut kauan ennen Aasian rannoille saapumistaan. Oppineet eivät reagoineet heti merenkulkijoiden tuomiin tietoihin uusista eläimistä ja kasveista, mutta he eivät voineet jättää huomiotta eksoottisten lajien tuloa kotinurkilleen.

1600-luvun lopulla ja 1700-luvulla alettiin yhä selvemmin tunnistaa mahdollisuus, että maa ei olekaan tasaisen vakaa ympäristö. Tänä aikana tehtiin ensimmäiset vakavat yritykset kyseenalaistaa Raamatun luomiskertomukseen perustuva elämän syntyteoria. Renessanssikaudella uudelleen virinnyt, tieteellisyyttä tavoitteleva luonnontutkimus oli saavuttanut komeita tutkimustuloksia. Antiikin ajalta peräisin oleva käsitys ’luonnonoikeudesta’, jonka normit ovat ikuiset ja järkähtämättömät, saavutti yleistä kannatusta, ja 1700-luvun puolivälissä fysiokraatit julistivat talouden lait luonnonlaeiksi, joita ei sopinut loukata. Heidän mukaansa ainoat todella tuottavat elinkeinot olivat luonnonläheiset kalastus, maanviljely, karjanhoito sekä vuorityö. Luonto ei ollut 1700-luvun ihmiselle vain älyllisen uteliaisuuden kohde, vaan myös materiaalisen vaurauden lähde. Ihminen, joka ilmoitti haluavansa elää sopusoinnussa luonnon kanssa, pyrki alistamaan sen palvelijakseen.

Teksti: Kimmo Jalonen