Teollistumisen ympäristövaikutukset

Teollinen vallankumous alkoi Englannissa 1700-luvun puolivälin jälkeen. Englannissa oli kestämättömän metsien käytön takia pula poltto- ja rakennusaineena käytetystä puusta. Puupulan takia alettiin polttaa maan pinnassa olevia runsaita hiilikerrostumia. Teollisen vallankumouksen eteneminen merkitsi siirtymistä uusiutuvien energialähteiden, puun ja vesivoiman käytöstä uusiutumattomien hiilen, öljyn ja maakaasun käyttöön. Lisäksi energiankulutus henkeä kohti alkoi kasvaa nopeasti. Uusien koneiden myötä siirryttiin paikallisesta usein pienimuotoisesta käsityötuotannosta keskitettyyn tehdastuotantoon.

Varhaisten teollisuuskaupunkien ilma oli hyvin saastunutta, koska kaupunkialueella sijaitsevien tehtaiden savukaasuja ei puhdistettu. Useissa kaupungeissa esiintyi savusumua, joka muodostui erityisesti rikkidioksidista ja aiheutti hengitysvaikeuksia ja muita terveyshaittoja. Vuonna 1880 Lontoossa savusumu aiheutti noin tuhannen ihmisen kuoleman. Puhdasta ilma oli vain höyrykoneen rikkoutuessa tai satunnaisten lakkojen aikana. Varhaisen teollistumisen ajan kaupungeissa ei myöskään ollut jätevedenpuhdistusta tai jätehuoltoa. Jätteet laskettiin paikkoihin, joissa ne pilasivat juomaveden. Myös tehtaat laskivat likavetensä suoraan jokiin.

Aluksi ympäristön likaamiseen ei puututtu, koska ei ollut varaa ja koska nokinen taivas ja tehtaan myllertämä maisema nähtiin uuden vaurauden merkkinä. Kun saastumisen yhteys ongelmiin havaittiin, ongelmiin tartuttiin. Euroopan ja Yhdysvaltain kaupungeissa toteutettiin 1900-luvun taitteessa suuret hygieniaohjelmat. Ne ja kaupunkien uudet rakennusmääräykset vaikuttivat myös rakennettuun ympäristöön. Asemakaavat ja paloturvallisuusmääräykset säätelivät rakentamista, kadut kivettiin, rakennettiin puistoja ja asuinalueet erotettiin teollisuusalueista.

Teksti: Kimmo Jalonen