Mikrohistorian näkökulma puhuttelee

Ison-Britannian ulkoministeri Anthony Edenin nimissä kulkeva lausahdus: "Yhden ihmisen kuolema on murhenäytelmä, mutta miljoonan kuolema tilasto", pitää paikkansa käytäessä läpi holokaustin historiaa. Suuret luvut ja laajat tapahtumasarjat ovat vailla kosketuskohtaa nuoren elämään. Henkilöhistoriat ja kokijoiden omakohtaiset kertomukset avaavat oman (emotionaalisen) kokemisen mahdollisuuden. Ihmisjoukkojen sijaan on syytä pyrkiä nostamaan tarkasteluun yksittäisiä kasvoja ja kohtaloita. Lisäarvoa tuo se, että käsiteltävä asiakokonaisuus ei (vielä) ole irrallaan meidän omasta ajastamme, vaan monet heistä, jotka näkivät ja kokivat, ovat yhä keskuudessamme kertomassa.

Suomenkielisellä koulujen käyttöön suunnatulla holocaustinfo-sivustolla on luettavana kaikkien kolmen Suomessa asuvan keskitysleireiltä eloonjääneen tarinat. Yksilön kokemusten näkökulma on keskeisesti esillä myös "Kertokaa siitä lapsillenne" -kirjan nettiversiossa (pdf) sekä kouluun toimitettavana Oph:n julkaisuna.

Yksilönäkökulman hakemista eri tavoin opetustilanteessa on pidettävä erittäin tärkeänä siksikin, että se on harvoja käytössä olevia teitä antaa suomalaiselle nuorelle oppimisprosessin kannalta oleellisia omia kokemuksia, kun käynnit keskitysleirialueilla tai eloonjääneiden kohtaaminen eivät yleensä ole mahdollisia. Holokaustiopetuksen tuottamista oppimistuloksista on esitetty hyvinkin pessimistisiä arvioita (mm. Peter Sichrowsky). Pyrkimykset johdatella oppilaan omatuntoa natsismin moraaliseen tuomitsemiseen ovat tuomittuja epäonnistumaan, ellei hänellä ole mahdollisuutta päästä osalliseksi eläytyjäksi ja aktiiviseksi inhimillisten ratkaisujen moraaliseksi arvioijaksi. Ylipäätään oppilaiden on todettu reagoivan kriittisesti sellaiseen opetukseen, joka yleistäen tuomitsee natsiajan antamatta tarkempia perusteluja. (ks. R.E. Heinonen: "Taistelu juutalaisvainojen historiasta" teoksessa Ikkuna juutalaisuuteen, toim. Jouni Turtiainen. Yliopistopaino. 2.p., 2003.)

Teksti: Pekka Lindqvist ja Christiane Jukka