Peruskäsitteistö haltuun

Käsiteltäessä aihetta syventävästi olisi hyvä määritellä tarkemmin siihen liittyvä käsitteistö. Helsingin Sanomien vuonna 1998 15–16-vuotiaiden parissa tekemässä kyselyssä 6 % vastaajista arveli Auschwitzin olevan juutalainen vastarintaliike, lisäksi yhteensä 10 % ehdotti selitykseksi joko natsi-Saksan salaista poliisia tai kaupunkia, jossa käytiin Saksan ja Neuvostoliiton välinen ratkaisutaistelu. Näin siis hieman nuorempien keskuudessa, mutta onko peruskäsitteiden hallinta tyydyttävällä tasolla lukiokurssin jälkeenkään vai peittääkö yksityiskohtien määrä alleen peruskäsitteistön, joka sittenkin kuuluu oleellisena yleissivistyksen työkalupakkiin?

Suomalaisille nuorille käsitteet holocaust, holokausti tai shoah, joita käytetään yleisesti kuvaamaan toisen maailmansodan aikaista juutalaisten joukkotuhoa, ovat suhteellisen vieraita. Termi holocaust juontuu kreikan polttouhria merkitsevästä sanasta ja se vakiintui alun perin vierasperäisenä sanana englannin kieleen kuvaamaan joukkomurhaa ja joukkotuhoa. Erityisesti 1970-luvulta alkaen holocaust-sanaa alettiin käyttää juutalaisten joukkotuhoa kuvaavana sanana ja se vakiintui yleiseen kielenkäyttöön kaikissa läntisissä kielissä. Holocaust-käsitteeseen liitetään joissakin yhteyksissä myös muut natsien vainoamat ryhmät kuten romanit, homoseksuaalit, Jehovan todistajat ja kehitysvammaiset. Viime aikoina suomen kieleen on vakiintunut muoto holokausti. Ruotsinkielisen vakiintuneen termin ”Förintelsen” lähin suomalainen vastine ”(juutalaisten) joukkotuhonta” sen sijaan ei ole vakiintunut em. käyttöön ja suomalaiseen kielikorvaan istumattomana tuskin tulee sitä tekemäänkään muutoin kuin yleisnimenä asiatekstissä.

Monet, erityisesti juutalaiset, käyttävät kuitenkin mieluummin katastrofia merkitsevää heprean sanaa shoah ja tähän termiin törmääkin enenevässä määrin esimerkiksi internetissä. Shoah tarkoittaa natsien ja heidän liittolaistensa toimeenpanemaa juutalaisten joukkotuhoamista ja pyrkimystä juutalaisen kulttuurin täydelliseen tuhoamiseen. Israelissa vuosittain vietettävä holokaustin uhrien muistopäivä on nimeltään Jom ha-Shoah.

Venäläistä alkuperää olevan pogromi –sanan erottaminen holokaustista on myös syytä varmistaa. Pogromi on joukkoväkivallan aalto, joita puhkesi sekä spontaanisti ympäri itäistä Eurooppa jo holokaustia edeltäneinä vuosikymmeninä että yllytettynä (esim. Kristalliyö). Pogromit eivät myöskään päättyneet sodan myötä. Vielä 1946 Puolassa sai 46 juutalaista surmansa ja noin sata haavoittui Kielcen kylässä puhjenneessa pogromissa. Kyläläiset uskoivat juutalaisten rituaalimurhanneen hetkeksi kadoksiin joutuneen pikkupojan. Vuosina 1944-47 arvioidaan Puolassa surmatun kaikkiaan 1500-2000 juutalaista.

Peruskäsitteistöön voidaan perustellusti liittää myös Auschwitz (saks. muoto paikannimestä Oswiecim). Aiheellista on painottaa sen lähes synonyymista käyttöä holokaustin rinnalla, etteivät lausahdukset kuten ”historian kehityskulku Auschwitziin”, ”mikä mahdollisti Auschwitzin” tai ”maailma Auschwitzin jälkeen” jätä nuorta keskustelijaa hämmennyksiin. On syytä tuoda myös esille, että yleiseurooppalaiseksi Vainojen uhrien muistopäiväksi (27. tammikuuta) on valittu nimenomaan Auschwitzin vapauttamisen päivä. Auschwitz on siis paitsi paikka, myös mitä suurimmassa määrin vertauskuva. Samoin sen vapauttaminen symbolisoi alkua ajalle holokaustin jälkeen ja sen muistopäivän kunnioittaminen halua työskennellä sen puolesta, etteivät vastaavat teot enää voisi toistua.

Edelleen hallittavaan perustyökalupakkiin kuuluvat käsitteet keskitysleiri ja tuhoamisleiri, joiden välinen ero jää helposti hämäräksi. Keskitysleiri on  nimensä mukaisesti vihollisainesten keskitettyyn internointiin tarkoitettu leiri. Tuhoamisleirejä oli kuusi: Auschwitz, Belzec, Chelmno, Majdanek, Sobibor ja Treblinka – kaikki valloitetussa Puolassa. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö muissakin leireissä olisi tapahtunut joukkoteloituksia ja mm. ollut kaasukammioita. Näitä oli esim. Sachsenhausenissa, Ravensbrückissa, Natzweiler-Struthofissa, Mauthausenissa ja Stutthoffissa, samoin Dachaussa, joskaan sitä ei tiettävästi otettu koskaan käyttöön. Ko. leirien koneistoa ei kuitenkaan ollut viritetty toimimaan nimenomaan ihmisjoukkojen tuhoamista silmällä pitäen. Tuhoamisleirien toiminta-aika ylipäätään jäi koko holokaustin mittakaavassa hyvin lyhyeksi, vuodesta 1942 (Chelmno käyttöön jo joulukuussa 1941) vuoden 1945 alkuun, mikä samalla terävöittää kuvaa saksalaisen tuhotyön tehokkuudesta.

Syytä on ottaa esille myös sanan keskitysleiri laajempi käyttö. Termiä on paitsi käytetty yleisesti maailman kriisipesäkkeiden internointijärjestelmistä puhuttaessa, toisinaan myös tietyllä arvolatauksella kohdistettaessa arvostelua esim. USA:n sotavankien kohteluun viimeaikaisten sotien yhteydessä – niin myös suomalaisten ylläpitämistä internointileireistä (Koveri, Kangasjärvi) Itä-Karjalassa. Termin rajattu käyttö on kuitenkin suositeltavaa sekaannuksen välttämiseksi.

Teksti: Pekka Lindqvist ja Christiane Jukka