Inkeristä karkotetut: Jääskeläisen perheen tarina

Antti ja Pietari Jääskeläisen perhe vainon uhreina

Inkerinsuomalaiset joutuivat Neuvostoliitossa vuodesta 1929 lähtien vainon kohteeksi. Tässä aineistossa kerrotaan, mitä vainon uhreiksi joutuminen merkitsi inkerinsuomalaisille Antti ja Pietari Jääskeläiselle ja heidän perheilleen.

Pietari (synt. 1879) ja Antti (synt. 1884) kuuluvat Helena ja Simo Jääskeläisen kahdeksanhenkiseen poikasarjaan. Ennen kuin vaino muuttaa Pietarin ja Antin elämän heidän kotitalonsa sijaitsevat Inkerin Keltossa vain parikymmentä kilometriä Pietarista itään. Perhe on identiteetiltään ja kieleltään suomalainen, uskonnoltaan luterilainen ja heidän toimeentulonsa lähde on maa.

Pietari, veljessarjan toinen, annetaan jo pienenä ottopojaksi lapsettomalle ja varakkaalle Jaakko Multiaiselle, joka on hänen isänsä hyvä ystävä. Pietari säilyttää vahvat siteet sukulaisiinsa ja hänestä tulee vauraan maatilan isäntä. Hän menee naimisiin Katarina Mutkarin kanssa vuonna 1902. Heille syntyy yksitoista lasta vuosina 1903 – 1928.

Myös Antin, veljessarjan neljännen, vaimo on nimeltään Katarina. Antista tulee yhteiskunnallinen vaikuttaja, kirkkovaltuuston puheenjohtaja ja maanviljelijä. Kirkonkirjat jättävät epäselväksi, saavatko Antti ja Katarina 14 vai 16 lasta. Aikuisiksi lapsista selviää vain kaksi.

 Jääskeläisen perheen esivanhemmat olivat muuttaneet Inkeriin 1600-luvulla Viipurin pohjoispuolella Karjalan kannaksella sijainneesta Jääsken pitäjästä, kun Ruotsi-Suomi tarjosi muuttajille verovapauden.  Vapaus vaihtuu maaorjuuteen, kun Inkeri liitetään takaisin Venäjään ja Pietarin kaupunki perustetaan. Jääskeläisen perheestä tulee ruhtinas Potemkinin omaisuutta, ”varsinaisia vallanomia”. Maaorjuus lakkautetaan Venäjällä vasta 1861. Maaorjat saavat lunastaa maata, kukin miespuolinen 2,5 desjatiinaa eli noin 1,1 hehtaaria. Alkaa elämänvaihe, jota vanhimmat karkotetut myöhemmin muistelevat onnen aikana.

 

Suku edelleen koossa Keltossa vuonna 1921. Kuvaan on merkitty tämän tarinan keskeisimmät henkilöt.

Onnen aikaan – maaorjuuden ja pakkokollektivisoinnin väliseen aikaan - kuuluvat vahvat perhe- ja sukusiteet, koti, kotipellot, maaomenat ja puuomenat, suomalaisuus, kuorolaulu, laulujuhlat, torvisoitto, vapaapalokunta, perinteiset juhlapyhät, kirkko ja seurakunta, suomenkielinen koulu ja sanomalehdet, yhteydet Suomeen. Perhe saavuttaa taloudellisesti turvallisen aseman lähinnä perunanviljelyllä ja kovalla työllä.  Vuodelta 1913 on säilynyt valokuva. Siinä on nuoripari Antti ja Katarina Jääskeläinen. Onnen aikaakin varjostaa poliittinen epävakaus, jopa väkivalta. Keltto on lähellä Pietaria, jossa vallankumous puristelee tsaarin Venäjästä neuvostojen valtiota.

Teksti: Liisa Jääskeläinen