Oikeus muistaa

Suomessa inkerinsuomalaisten vainoista vaiettiin aina 1980-luvulle asti. Hyvä esimerkki itsesensuurista on se, että kun Juhani Jääskeläinen saarnaa 70-luvulla kaksi kertaa radion sunnuntaijumalanpalveluksessa, hän saa molemmilla kerroilla Yleisradiosta kirjallisen kiellon olla puhumatta Inkeristä tai inkeriläisistä. Hiljaisuuden murtaa vuonna 1987 Karjalan tasavallassa ilmestyneen Punalippu-lehden Inkeristä kertova teemanumero.

Oikeus muistaa, muistella ja kertoa sävyttää inkerinsuomalaisen Jääskeläisen perheen perhehistoriaa. Tiedot Antti ja Pietari Jääskeläisen perheiden elämästä perustuvat pääosin yksityisiin kirjeisiin, Pietari Jääskeläisen päiväkirjaan, haastatteluihin, muistelmiin ja myöhemmin myös tutkimuksiin. Päälähteenä tätä kirjoitettaessa on ollut edellisiin perustuva Anni Jääskeläisen (nyk. Reuter) sosiologian pro gradu ”Karkotetut – Stalinin ajan karkotuksien merkitykset ja myyttinen historia inkerinsuomalaisen suvun kertomana” vuodelta 2001. Kertomuksen Pietari Jääskeläinen on Anni Jääskeläisen isoisoisä ja tämän tekstin laatija Annin äiti.

Totalitaristisissa maissa yksityinen historiankirjoitus kertoo, mitä tavallisille ihmisille todella tapahtui. Muistaminen on myös todistamista, usein valtion väkivaltakoneistoa vastaan.