Kulttuurin muutos ja naisten kouluttaminen Tansaniassa


Magdalenan kertomus

Kun olin ehkä kahdentoista, isän käytös minua ja kaksosia kohtaan muuttui. Olin viidennellä luokalla. ---  ---Isä alkoi selvästi odottaa minulta, että tiskaisin, laittaisin useammin ruokaa ja opettelisin pitelemään vasikoita, kun niiden emää lypsettiin. Alkuun hän saattoi vedota nuorempien sisarusten olemassaoloon, mutta sitten hän alkoi vaatia samoja asioita myös kaksoissisariltani. Hän opetti pikkuveljille miesten töitä, jotka edellyttivät poissaoloa keittiöstä. Lopulta he eivät enää edes istuneet kanssamme iltatulilla. Seuraavat neljä vuotta tekivät meille selväksi, että miesten työt olivat myös helpompia.

Naisten töihin kuului tulen teko, aterioista huolehtiminen, ja teen keitto vähän väliä. ---  ---- Kaikista naisten töistä inhosin eniten juuri näitä maitohommia. Miksi emme voineet hankkia alumiinitonkkaa, joka oli niin paljon helppohoitoisempi? Isän mielestä kunniallisessa taloudessa perinteestä ei saanut tinkiä. Mutta kenen selkänahasta se kunnia jälleen revittiin? Tavallinen maitotalous - pelkästään yksi ihminen lypsämässä, vain satunnaisia lehmän potkuja ja käytännölliset astiat - näytti niin paljon vaivattomammalta. Vihjailin, että voisimme vaihtaa työtehtäviä poikien kanssa, mutta sain aina kuulla, ettei tabuihin sopinut kajota.

Työt olivat vain iltavuoroja, päivät olimme onneksi koulussa. Äiti tarjoutui tekemään myös iltatyöt yksin, jotta olisimme rauhassa saaneet tehdä läksyt. Hän olisi todella ollut siihen valmis, vaikka meitä isoja tyttöjä olikin nyt vain kaksi käytettävissä, sillä toinen kaksosista, Helen, oli päässyt Kashashaan sisäoppilaitokseen. Mutta isän mielestä meidän tuli hoitaa "oma pieni osuutemme" läksystä huolimatta. Ajattelin kauhulla päivää, jolloin en menisikään enää kouluun vaan pellolle, ja sen jälkeen taas iltalypsylle.

Hildan kertomus

Lapsuudessani eri sukupolvilla oli hyvin erilaiset ajatukset opinkäynnin päämääristä. Isovanhempieni lapsuudessa koulu oli jo olemassa, mutta heille se ei merkinnyt mitään: Heille perinteinen kasvatus oli kaikki kaikessa. Koulu oli vieraitten tapa kasvattaa. Noidutuksi tulemisen pelossa monet pelkäsivät kouluttaa lapsiaan. Käsitys, että lapset voitiin noitua, jos he menivät kouluun, lisäsi koulun vastustamista. Ei myöskään voitu ajatella, että tytöt voisivat olla missään tekemisissä koulun kanssa. Kypsyttyään tyttö tulisi olemaan äiti kodissaan, mutta hän voisi saada miehen vain, jos hänet tunnettaisiin hyvänä työihmisenä.

Koululaisia pidettiin laiskoina ja heistä sepitettiin pilkkalauluja, joita muut lapset sitten lauloivat kylän raitilla. Jokaisen nuoren tytön taitavuutta mitattiin sillä, miten hän sai kokoon astiallisen puuron tai oluen valmistamiseen käytettyä hirssiä. Tytöllä, joka keräsi mainetta ahertajana, oli monia kilpakosijoita.

Äitini puolestaan kuului jo sukupolveen, joka korosti koulunkäynnin tärkeyttä. Hänen sukupolvensa oli jo valistuneempi kuin edellinen, josta kukaan ei ollut käynyt koulua. Äitini oli käynyt kaksi vuotta.

Lähde: Swantz, Marja- Liisa  (koonnut) 1998. Kasva, tyttäreni. Tansanian naiset kertovat. Helsinki: Suomen Lähetysseura.