Liikematkalla Japanissa


Käyntikortti ja esittäytymisrituaali

Käyntikorteitta, meishi, ei Japanissa selviä. Käyntikortit eivät ole pelkästään liike-elämän ilmiö, vaan lähestulkoon kaikki aikuiset kuljettavat kortteja mukanaan. Uuden tuttavuuden hierarkkista asemaa ei nimittäin japanilainenkaan voi välttämättä päältä arvata ja korttien vaihto poistaa ongelman. Toisen aseman tunteminen on tärkeätä siinäkin mielessä, että se ratkaisee puhuttelutavan ja kumartelukulman. Väärä kohteliaisuustason valinta on todella paha virhe. Ulkomaalaisen toimiva meishi on yksinkertainen ja selkeä, toisella puolen korttia info englanniksi, toisella japaniksi. Oman tittelin japanintamisessa suositellaan huolellista harkintaa, jotta oikea kuva omasta asemasta ja päätösvallasta siirtyisi heti myös vastaanottajalle. Vaikka japanilaiset itse neuvottelevat ja tekevät päätökset ryhmissä, ei kaiken aikaa neuvoa ja lupaa kotikonttorilta kysyvää ulkomaista liikeneuvottelijaa japanilaisyrityksissä kauan hyvällä katsota.

Itse esittäytymisrituaalin peruskuvio on seuraava: meishi ojennetaan molemmin käsin niin, että japanilainen tekstipuoli on vastaanottajan luettavissa, ja vastaanotetaan samalla kevyesti kumartaen. Koskettelu ei kuulu japanilaisiin tapoihin, mutta nykyisin ulkomaalaisia kätellään kevyesti meishien vaihdon yhteydessä. Kun kortit on vaihdettu, niitä tutkitaan huolellisesti, kommentoidaan kohteliaasti ja kumarretaan uudelleen. Pahimpia munauksia on vastaanottaa  japanilainen nimikortti ja tunkea se saman tien tutkimatta taskuunsa. Meishit vaihdetaan arvojärjestyksessä ylimmästä alimpaan. Isännät ojentavat korttinsa ensin, mikä vapauttaa miettimästä heidän arvojärjestystään.

Lähde: Pukkila, Jaana 2002. Bisneskohteena Japani. Helsinki: Multikustannus/ Multiprint Oy.