Muukalaisena vieraassa maassa


Somalinaisen kokemuksia Suomesta

Arvaa, tänäänkin oon nähnyt yhden papan… Vanha suomalainen mies huusi minulle… Minä olin vähän ajatuksissani, kävelin vain. Minä säikähdin, kun hän sanoi yhtäkkiä, että kato, sinä syöt mun veroja! Hän huusi mulle! Minä sanoin, että turpa kiinni! Minä en halunnut sanoa niin, mutta minä sanoin, että turpa kiinni. Hän huusi kauheasti, ja sitten ihmiset katsoivat mua. Minä kysyin, että mitä sinä haluat? Hän halusi riidellä, mutta minä seisoin vain. Minä sanoin, että mitä sinä haluat? Sitten kun hän näkee, että minä vain seisoin… Hän ei ollut juoppo. Jos hän olisi ollut juoppo, minä voinut kävellä hänen ohitseen sanomatta mitään. Mutta hän oli ihan normaali, vanha mies. Mutta silti hän huusi, että sinä syöt mun veroja, paska, ja kaikea… Minä seisoin vain paikallani ja lopulta hän lähti pois… Minä en jaksa nyt vastata, kun joku puhuu. Minä haluan vain lopettaa! Minä en jaksa nyt! Ennen minä sain kävellä rauhassa…

Haastattelu julkaistaan kielellisesti muokattuna.
Lähde: Tiilikainen, Marja 2003. Arjen islam. Somalinaisten elämää Suomessa. Tampere: Vastapaino.

Ruotsiin muuttanut suomalainen sopeutuu - vai sopeutuuko?

Kun Hannu lähenee viittätoista on hänestä keittynyt taitava väärinpelaaja. Hän on oppinut että mitä enemmän hänen onnistuu itsestään kätkeä sitä paremmin hän sopeutuu ympäristöönsä. Valheellisuus käsitetään aitoudeksi koska se heijastaa ympäröivän maailman kasvot. Muut ihmiset ilmaisevat itseään hänen kauttaan, koska hän on oppinut niin hyvin matkimaan heitä ja on omaksunut heidän asenteensa; itse hän ei ilmaise itseään minkään kautta, koska kukaan ei kysy hänen peräänsä. Hän on kerran näyttänyt itsensä sellaisena kuin todella oli, mutta silloin häntä lyötiin ja syljettiin, hän oli suomalaispaska, älykääpiö ja tunkeilija. Sopeutuminen ei ollut molemminpuolista, häntä ei tultu puolitiehen vastaan, hänen oli itsensä kuljettava koko tie, taivuttava ja kestettävä se ettei saanut olla oma itsensä. Ja nyt on työ näennäisesti viety päätökseen: hänen puheensa kuulostaa samalta kuin heidän puheensa, hän tuntee heidän symbolinsa ja tapansa ja reagoi ilmiöihin niin kuin niihin odotetaan reagoivan. sitä mikä vielä häiritsee mallia hän varoo tai kätkee sen. Hän ei enää seurustele sisarustensa kanssa, hän varoo näyttäytymästä kadulla vanhempiensa seurassa, hän ei koskaan kenellekään kerro millaista heillä on kotona, ja ennen kaikkea, hän ei koskaan mainitse sanallakaan kymmenestä ensimmäisestä elinvuodestaan.

Lähde: Jalava, Antti 1982. Asfalttikukka.  Suom. Pentti Saarikoski. Juva: WSOY.