Suomen historian käännekohtia (HI4)

Jatkuvuuden ja murroksen läsnäolo

Suomen historia on perinteisesti jaoteltu vallanpitäjien ja vallankäytön mukaan: on puhuttu Ruotsin vallan ajasta, Venäjän vallan ajasta ja itsenäisyyden ajasta. Poliittisen vallan käyttöä on käytetty perinteisen poliittisen historian aikarajauksen ulkopuolellakin. Esimerkiksi vakiintuneiden käsitteiden itsevaltiuden aika 1600-luvun lopussa tai kustavilainen aika 1700-luvulla ja 1800-luvun alkuvuosina taustalla olivat aikansa poliittiset tapahtumat ja poliittisen vallan käyttö. Talouden pitkän keston muutokset ja vuosisatainen jatkuvuus eivät välttämättä seuraa poliittisia muutoksia, ja jos seuraavat, muutokset saattavat näkyä vasta paljon myöhemmin.

Lukion pakollinen Suomen historian kurssi painottuu 1900-lukuun; 1800-luvun opettamiseen jää aikaa niukasti. Tässä kirjoituksessa painopiste on päinvastainen: kirjoitus keskittyy enemmän autonomian aikaan ja esittää ideoita, mitä talous- ja sosiaalihistoriallisesti oleellista sieltä voi nostaa esille.

Vuodet 1809 ja 1899 tai 1860-luku on Suomessa nähty merkittävinä murroksen aikoina. Tämä on kiistatta totta, mutta kyseisinä ajanjaksoina oli läsnä myös vahva jatkuvuus. Lisäksi yhteiskunnassa tapahtui muutoksia, jotka korkeintaan osittain kytkeytyivät poliittisiin tapahtumiin. Taloudellisten ja sosiaalisten rakenteiden hidas muuttuminen törmäsi politiikan nopeaan tapahtumiseen myös 1900-luvulla.

Teksti: Kimmo Jalonen