Suomi eurooppalaisin silmin 1799–1800

Cambridgen yliopiston mineralogian professori Edward Daniel Clarke (1769–1822 ) teki vuosina 1799 ja 1800 matkan Pohjoismaihin ja kävi Suomessa ja Lapissa. Hän teki havaintoja kaikesta näkemästään. Suomalaisia hän piti melko sivistymättöminä ja raakoina, mutta maassa oli asioita, jotka herättivät kiinnostusta.

Antiikin temppeli erämaassa

"Pian sen jälkeen saimme näkyviimme Kemin kirkon, yhden noita mahtavia rakennuksia, joita hurskaat talonpojat eri puolille Ruotsia ja Suomea ovat pystyttäneet.

Se oli hyvin vaikuttava nähtävyys. Etupuolella oli doorilaisen pylväikön kannattama kupoli, hyvällä maulla suunniteltu, mutta kehnosti rakennettu. Se oli kokonaan puuta, vaikka näyttikin kivestä tehdyltä. Kupolia kannatti joonilaisten pylväskaarien muodostama kehä, minkä luomaa yleisilmettä eivät kömpelöt kellotaulut suinkaan kohentaneet. Vielä enemmän rakennusta rumensi suunnattoman suuri kukko, joka oli asetettu kullatun pallon päällä seisovan ristin huippuun ikään kuin sen korkeimmaksi kruunuksi. Jos joku antiikin temppeleistä, esimerkiksi Loreton kappeli lentäisi ilmojen halki niin, että matkustavainen löytäisi sen keskeltä Amerikan erämaita, ei kysymyksessä olisi sen merkillisempi juttu kuin tämäkään, missä kulkija törmää Lapin rajoilla upeaan kreikkalaiseen rakennukseen."

Ranskaa ja kasvitiedettä Torniossa ja Oulussa

"Kävimme vierailulla eräässä perheessä jonkun matkan päässä [Tornion] kaupungista. Meidät esiteltiin muutamille nuorille naisille, jotka kirjailivat hyvin kauniisti kukkia ja maisemia ompelukehykseen kiinnittämälleen kankaalle. He puhuivat sujuvasti ranskaa. Yksi heistä oli par'aikaa lukemassa ruotsalaista runoteosta."
---
"Mitä Ruotsin luonnonhistoriaan muuten tulee, ei maasta puutu oikeaa tietoa, sillä juuri tätä tieteenalaa on tutkittu enemmän kuin mitään muuta. Tuskin löytyy apteekkaria tai lääkäriä, jolla ei olisi kokoelmassaan hyönteisiä, täytettyjä lintuja tai muita eläimiä joko elävänä tai säilöttynä, riippuen siitä, miten laajat ovat hänen tietonsa ja taitonsa niitä säilöä ja pyydystää. Tämän ihmisryhmän poikkeuksellisesta luonnontieteen harrastuksesta kertova tapaus.

Olimme lähettäneet hakemaan paikkakunnan apteekkarilta muutaman pytyn Rubus arcticusta, mesimarjaa. Hänen kerrottiin säilövän niitä paremmin kuin kukaan muu. Aikomuksemme oli nimittäin lähettää niitä ystävillemme Englantiin. Niitä tuli tuomaan poika, jolla ei ollut sen koomin kenkiä kuin sukkiakaan ja joka isäntänsä käskyt toimitettuaan alkoi heitellä uteliaita silmäyksiä kasvitieteellisiin kirjoihimme, joita parastaikaa olimme selailemassa pannessamme kovalla kiireellä kuntoon kasvinäytteitämme. Suureksi hämmästykseksemme hän mainitsi jokaisen nimen sitä mukaa kun sellainen pilkahti esiin, ilmoittaen jokaisen näytteen kohdalla aivan tarkkaan sen tieteellisen nimen Linnén mukaan. Tämä erikoislaatuinen nuorukainen, jonka tulimme pian tuntemaan lähemmin, oli erään oululaisen Pipon -nimisen lesken poika. Koulutetuaan poikansa niin hyvin kuin niissä oloissa kykeni, hän oli laittanut tämän oppipojaksi mainittuun apteekkiin."

Clarken arvio Turun Akatemiasta

"Varsin pian olin tullut vakuuttuneeksi siitä, että suuremmasta maineestaan huolimatta Upsalan yliopisto ei ollut Turun Akatemian veroinen. Arvostellessaan Ruotsin yliopistoja joutuu ulkomaalainen paljolti turvautumaan Tukholmasta saamiinsa tietoihin, ja siellähän Turku on lähes yhtä tuntematon kuin Lontoossakin. Jos muukalainen Tukholmassa puhuu sanankaan Turun Akatemiasta, luulevat ruotsalaiset hänen olevan kokonaan tietämätön Upsalasta. Upsalan yliopiston ylpeys ja itserakkaus ovat vailla vertaa ja sen paljon mainostettu paremmuus perustuukin pelkkiin kuvitelmiin. Tieteellisessä mielessä Turku menee Upsalan edelle yhtä paljon kuin Upsala Lundin. Mutta, jos tämän ajatuksen menee sanomaan ruotsalaisille heidän pääkaupungissaan, syntyisi siitä aikamoinen kina ja riita. Turun Akatemiaan suhtaudutaan Tukholmassa vähän samaan tapaan kuin Dublinin yliopistoon Englannissa. Siellähän Dublinia, Oxfordia ja Cambridgeä ei saisi verrata keskenään edes samalla mittapuulla. Ulkopuolinen selviää onneksi pian paikallisista ennakkoluuloista. Arvostellessaan puuta hedelmiensä mukaan hän antaa kunnian sille, jolle se kuuluu.

Siihen aikaan Turun Akatemia tosiaankin oli parempi. Upsalassa tieteestä vain lörpöteltiin, Turussa se oli uutteran tutkimuksen kohteena. Upsalalta ei puuttunut keinoja hankkia itselleen mainetta miten vähäpätöisestä asiasta tahansa, jos se vain jotenkin liittyi tieteeseen. Turulta taas puuttuivat miltei kokonaan yhteydet muuhun tieteelliseen maailmaan: Upsala tosin saattoi esittää sellaiset nimet kuin Thunberg, Alfzeliuksen veljekset ja nyt vielä kuuluisan kemisti Berzeliuksen, mutta Turun maine perustui historioitsija Porthanin, runoilija  Franzénin, kemisti Gadolinin ja botanisti Helleniuksen saavutuksiin. Sellaiset miehet olisivat saavuttaneet suurta mainetta missä muussa yliopistossa tahansa.

Näiden kahden yliopistokaupungin yleiset tavatkin poikkesivat silmiinpistävästi toisistaan. Upsalan kadut tulvivat juopuneita ja häirikköjä. Irstaisuus ja jakobinismi olivat ottaneet valtaansa kellarikapakat, joissa sen ylioppilaat öisin oleilivat. Muuta yhteistä olopaikkaa heillä ei tosiaankaan ollut. Vaikka Turku olikin suurempi ja väkirikkaampi, vallitsi sen kaduilla rauha ja hyvä järjestys. Turussa emme myöskään nähneet merkkiäkään tuosta Upsalalle niin tyypillisestä tapojen höltymisestä, vaan kaupunkilaiset näyttivät elävän siivosti vanhaan ja koettuun ruotsalaiseen tapaan. Siinä näiden kahden kaupungin  välinen ero pääosin piileekin. Turkulaiset eivät ole omaksuneet noita uusia ja turmiollisia ranskalaisia periaatteita, jotka niin perin pohjin ovat pääseet myrkyttämään ja villiinnyttämään Upsalan professorit, ylioppilaat ja monet tukholmalaisetkin."

Lähteet

Clarke, Edward Daniel 1990. Matka Suomen halki Pietariin. Edward Daniel Clarken matka Suomessa talvella 1799–1800. Suomentanut sekä johdannolla ja selityksin varustanut Jorma Ojala. Porvoo:WSOY.

Clarke, Edward Daniel 2000. Napapiirin takaa alas Pohjanmaalle 1799. Suomentanut sekä johdannolla ja selityksillä varustanut Jorma Ojala. Jyväskylä: IdeaNova.