Erittelytavan valinta

Mitään yleispätevää mediakuvien lukemistapaa ei ole. Erittelytapa valitaan joko tutkijan mielenkiinnon tai mediakuvien tekijän oletetun tarkoituksen eli intention mukaan.

Semioottinen erittelytapa etsii kuvien merkityksiä ja merkitystasoja. Paradigmaattisessa erittelyssä tutkitaan kuvan sisältöjä. Erittelijä voi pohtia esimerkiksi sitä, miksi kuvan tekijä on valinnut kuvaan juuri tietynlaisen rakennuksen tai esineen. Tutkimuksessa voidaan vertailla kuvan esineitä muihin samankaltaisiin esineisiin. Valinnan tarkoitus voi paljastua tässä vertailussa. Syntagman erittelyssä pohditaan sitä tapaa, jolla sisällön ainekset on liitetty yhteen – esimerkiksi elokuvan leikkausta tai kuvan sommittelua.

Aatekriittinen tarkastelu sopii esimerkiksi julisteiden tai mainosten erittelyyn. Kuva ilmentää tekijänsä intentiota. Tämän intention löytäminen on tutkimuksen lähtökohta. Tutkija erittelee niitä keinoja, joilla kuvan tekijä tarkoitukseensa pyrkii.

Formaalinen analyysi pohtii kuvailmaisun keinojen käyttöä kuvassa. Analyysissä pohditaan esimerkiksi sommittelua ja värien käyttöä.

Reseptioanalyysi keskittyy kuvan kokijaan. Kuvan tutkija pohtii kokemuksiaan kuvan äärellä ja kertoo niistä. Elokuvasta voi tehdä esimerkiksi veistoksen. Tällöin ei ole tarkoitus toistaa elokuvan visuaalisia virikkeitä vaan kertoa elokuvan herättämästä tunnekokemuksesta veistotaiteen keinoin.

Teksti: Minna Eskola ja Seppo Töyssy