Kirja – visuaalinen esine ja graafinen esitys

      

Kirjojen tekemiseen on osallistunut runsas joukko Oriveden yhteiskoulun opettajia ja viestintäluokan oppilaita.
Opettaja Seppo Töyssy, Oriveden lukio.

Media on muoto. Se on tapa tehdä ajatus ymmärrettäväksi ja vaikuttavaksi.

Lähtökohta

Paikkakuntalaiset ovat kiinnostuneita oman paikkakuntansa historiasta. Monet kulttuuritekstit, kuten rakennukset, tiet, pihat ja paikat, ovat osa jokapäiväistä visuaalista maailmaa, mutta niiden muotoutuminen ja muu historia ovat tuntemattomia.

Lukion opiskelijat (luokat, oppilaskunta) tarvitsivat projekteihinsa rahaa. He voisivat kirjoittaa kirjan, joka kertoo ihmisiä kiinnostavista asioista. Kirjaa myymällä oppilaat saisivat rahaa. Projekti sopisi hyvin kuvataiteen 3. kurssin sisällöksi.

Toteutus

Lukion kuvataiteen 2. kurssilla oli vuosikausia tutkittu paikkakunnan rakennushistoriaa. Hyllyissä oli kuvitettuja kansioita, joissa oli paljon tietoa. Kansiot järjestettiin. Tekstejä kirjoitettiin uudelleen. Äidinkielen opettajat toimivat yhteistyössä; tekstien tekeminen on hyvää harjoitusmateriaalia sopiviin kursseihin. Tekstit tallennettiin omaan kansioonsa koulun verkkoon.

Kymmenkunta oppilasta otti projektikseen kirjan typografian, taiton, kuvituksen ja muun ulkoasun tekemisen. Aineistosta printattiin raakavedos. Seuraavaksi tehtiin kuvitussuunnitelma. Osa kohteista oli kuvattava uudelleen. Joitakin kuvia oli retusoitava tietokoneen kuvankäsittelyohjelmilla. Lisää kuvia löytyi paikallislehden arkistosta ja yksityisiltä ihmisiltä. Kuvien käyttöön pyydettiin lupa.

Kirja päätettiin tehdä saksitaittona, vaikka kaikki tiesivät tekniikan vanhentuneeksi. Sillä on kuitenkin tiettyjä etuja kouluolosuhteissa. Materiaali on aina konkreettisesti käsillä. Häiriöt koneissa tai tietoverkossa eivät tuhoa koulussa niin yleisiä lyhyitä työskentelyjaksoja.

Paikallisesta kirjapainosta haettiin vanhanaikaisia taittopohjia. Kirjaan valittiin fontit ja kirjasinkoot. Teksti palstoitettiin taittopohjaan sopivaksi, otsikoitiin koneessa ja printattiin ulos. Aineisto leikattiin jutuiksi ja taitettiin aukeama kerrallaan: tulostettu teksti liimattiin valopöydällä (tai piirtoheittimellä) siististi taittopohjaan. Kirjapainon kanssa oli sovittu, että kuvat rasteroidaan siellä. Taittoon skaalattiin kuville sopivat tyhjät tilat ja kuvatekstit liimattiin paikoilleen. Lopuksi sivuihin liimattiin numerot ja kirjoitettiin sisällysluettelo ja nimiösivut.

Kirjan kansi tehtiin kuvankäsittelyohjelmalla ja tallennettiin sellaisenaan CD-levylle. Kuvat sijoitettiin muovitaskuihin, numeroitiin ja vastaavat numerot kirjoitettiin taittoon lyijykynällä. Kuvakansioon liitettiin vielä kuvaluettelo. Aineisto vietiin kirjapainoon.

Kokemuksia

Kirja on suhteellisen helppo myydä. Sopiva painosmäärä on 1 000 kpl paikkakunnan 10 000 ostajiksi oletettua asukasta kohti. Kirjan hinnaksi kannattaa määritellä painatuskulut kerrottuna kahdella. Kirjan kuvitus, typografia ja taitto sopivat hyvin kuvataiteen 3. kurssin tehtäviksi. Koko prosessi ajatuksesta valmiiksi kirjaksi on käytännössä monimutkainen ja opettavainen. Julkaisujen ulkoasun analysointi on prosessiin osallistuneiden opiskelijoiden kanssa kokemuksen syventämää. Keskustelussa ja analyysissä on mukana koko prosessi ja siihen vaikuttavat tekijät.

Projekti voidaan toteuttaa myös ilman saksitaiton konkreettisuutta. Varsinaiset taitto-ohjelmat voivat syödä kurssin rajoitettua aikaa liikaa, mutta yksinkertainen Word-taitto on helppo oppia. Taitto kannattaa tällöin tehdä aukeama kerrallaan siten, että joka aukeamasta on oma tiedosto. Tiedostot voi  yhdistää kokonaisuudeksi siinä vaiheessa, kun kaikki mahdolliset korjaukset on tehty.