Tekniikka – työkalu, ei isäntä

Nykytekniikka on kuitenkin haurasta, ainakin arkipäivän koulutyön näkökulmasta. Se voi olla myös monimutkaista ja huonosti suunniteltua. Siksi mitään perinteistä tai "vanhaa" hyväksi havaittua  kuvantuottamisen tapaa ei ole syytä hylätä vain sen teknisen iän perusteella.

Mustavalkokuvan hahmottuminen kehitysnesteessä syvän hämärän ympäröimänä on mieleenpainuva kokemus. Neulanreikäkameran toiminta on suoranainen ihme. Kopiokoneet jättävät harvoin pulaan eikä niiden käyttöön tarvita sen kummempaa opastusta.

Tekniikan valintaan vaikuttaakin moni seikka: tehtävän sisällölliset vaatimukset, koulun ja opetuksen resurssit, opettajan suuntautuneisuus ja opiskelijan omat taidot. Kaikki nämä vaikuttavat itse työskentelyprosessiin ja lopputulokseen.

Tekniikka tai sen puute eivät viime kädessä saisi olla este viestintäilmaisun harjoittelulle eikä varsinkaan työn loppuunsaattamiselle. Liian monimutkainen ja laaja hanke saattaa kaatua esimerkiksi videoeditointiin käytettävän tietokoneen rajalliseen kapasiteettiin tai ajan puutteeseen. Viestintäprojektien oikea mitoitus on tärkeä osa opettajan ja opiskelijoiden yhteistyötä.

Sisältöjen ja tekniikoiden välille voidaan rakentaa erilaisia polkuja, joita pitkin voidaan kulkea ristiin rastiin. Saman idean voi toteuttaa monella eri tavalla sisällön siitä kärsimättä.

 Teksti: Minna Eskola ja Seppo Töyssy I Piirrokset: Anniina Heikkinen, Helsingin kuvataidelukio