Valokuvan nykyrooleista

Eri viestintämuotojen lähestymisen ja sekoittumisen myötä myös valokuvan luonne on monessa mielessä muuttunut. Voidaan myös kysyä, ovatko valokuvan tarkastelutavat myös muuttuneet?

Visuaalisen kulttuurin tutkimuksessa kysytäänkin, olemmeko siirtyneet valokuvan jälkeiseen aikaan? Tällä viitataan valokuvan moniin muuttuneisiin rooleihin nykymediassa ja yhteiskunnassa yleensä. 

Estetiikasta vuorovaikutukseen

Perinteisesti valokuvaa on tarkasteltu kuvaaja- ja teoslähtöisesti paljolti esteettisten kriteerien kautta. Tarkastelutapa on korostanut valokuvan itsenäistä asemaa taiteessa ja mediassa.

Valokuvaa tutkitaan tällä hetkellä paljon myös sosiologian piirissä. Tällöin valokuvat nähdään enemmänkin osana vallitsevaa kulttuuria ja taloutta: sen tuotteena, heijastajana ja muokkaajana.

Valokuvalla on tässä yhteydessä myös merkittävä rooli tiedon hankkimisen välineenä niin yhteiskunnasta kuin yksilöstäkin. Valokuvan tutkimista sosiologian näkökulmasta perustelee seuraavassa Janne Seppänen:

Valokuva on myös visuaalisen todellisuuden tärkempiä representaatioita. Mainoskuvia tutkimalla on mahdollista pureutua vaikkapa sukupuolen, luonnon ja kulutuksen kulttuurisiin merkityksiin.

Erään sosiologisen tulkinnan mukaan “olemme koko tämän vuosisadan eläneet aikaa, jona erilaiset kulttuurituotteina välittyvät representaation (esittämisen ja ilmaisun) muodot laajentuvat valtaisasti, ja myös korvaavat kausittaisesti kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa tapahtuvaa presentaatiota (läsnäoloa ja käytettyjen merkitysten ilmaisuja)” .

Jos näkemys pitää paikkansa, sosiologia ei voi ohittaa visuaalista kulttuuria, mikäli se haluaa tutkia vuorovaikutusta. Valokuva on - ensimmäisessä ja toisessa kohdassa mainituista syistä - kelpo lähtökohta pureutua visuaalisen kulttuurin ilmiöihin. (Seppänen, 2001.)

Kuva kännykässä

Ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta yhteiskunnassa ja kulttuurissa painottava näkemys tuo valokuvan esteettisen tarkastelun rinnalle uusia mahdollisuuksia. Merkitykset muodostuvat kuvan esittämisen muissa yhteyksissä, olivatpa ne sitten henkilökohtaisia tai laajempia yhteiskunnallisia ilmiöitä.

Kamerakännykät ovat laajentaneet kuvallista viestintää jo mitä arkipäiväisimmälle tasolle. Stillkuvien lisäksi niillä voi tallentaa myös liikkuvaa kuvaa ja ääntä. Ja tämä on vasta alkua käynnissä olevassa mediafuusiossa.

Valokuvan taiteellista ulottuvuutta ei tarvitse pitää työskentelyn ainoana lähtökohtana vaan pohdinnan kohteeksi voi nousta myös valokuvan esiintyminen eri yhteyksissä:  Millaisena luonto näytetään perinteisissä luontokuvissa? Mitä albumikuvat kertovat perheestäni? Mikä on olennaista kaveripiirini kännykkäviestikuvissa?

Valokuvien narratiivisuus ja monet tulkinnan tasot houkuttelevat  toteuttamaan ja käyttämään valokuvaa mitä moninaisimmissa yhteyksissä. Samalla syntyy uusia tyylejä, uusia tulkintoja ja uusia merkityksiä.

Teksti: Minna Eskola ja Seppo Töyssy