Teemavalintoja


Lapsuuden muisto, 2001. Materiaalikooste, Elli Pirnes, Kuusiluodon lukio
Anu Tuominen: Puolukoita (Survimen idea), 2001
Nykytaiteen työpajakurssille on ominaista valita jokin ajankohtainen teema, johon voidaan syventyä koko kurssin ajaksi. Kiinnostavia, kantaaottavia sekä tunteita ja ajatuksia herättäviä, jopa provokatiivisia aiheita riittää. Elämään liittyvät kysymykset, oman identiteetin tutkiminen, lapsuus, muistot ja kokemukset ovat aina ajankohtaisia aiheita. Seksuaalisuuteen eli naisena ja miehenä olemiseen liittyvät kysymykset ovat keskeisiä nykytaiteen teemoja. Lisäksi ajankohtaisia teemoja voivat olla yhteiskunnan tilaa heijastelevat aiheet sekä viittaukset taiteeseen. Jatkuvat muutokset taiteen tekemisessä, esimerkiksi materiaalikokeiluissa ovat myös hyviä tarkastelun kohteita.

Yksilö ja yhteiskunta

"Teollistumisen seurauksena nykyajan nuorten voidaan sanoa olevan uusavuttomia. He elävät maailmassa, missä työt on valmiiksi tehty ja kaikki tuotteet valmiiksi pakattu mukavan näköisiin paketteihin. Hyvä jos meidän lapsemme osaavat itse leikata leivästä viipaleen. On vaikea uskoa, että vain muutama vuosikymmen sitten kaikki tehtiin itse. Puolukkahillon valmistus kotona edustaa katoavaa kansanperinnettä siinä missä virkkaaminenkin. Anu Tuomisen teoksessa ”Puolukoita” on ”antiikkisen” pöydän päälle aseteltu tarjottimellinen punaisia lankakeriä. Keskellä lepää vedenjakajana puinen survin (juuri samanlainen kuin meillä kotona). Survimen vasemmalla puolella olevista keristä kiemurtelevat langat survimen ali oikealle puolelle, missä ne yhtyvät pyöreisiin litteisiin virkkauksiin. Kerät ovat esittävinään ehjiä puolukoita ja virkkaukset niiden survottuja lajitovereita. Käsillä tekemisen perinteen puolesta siis. Itse kannattaisin käsitöiden ja kotitalouden opettamista lukiossakin, koska niissä harjaantuvat taidot ovat tärkeitä elämän olennaisen seikan eli elämän itsensä kannalta..."

Kuusiluodon lukion opiskelijan ajatuksia taidemuseovierailun jälkeen, 2003 

Identiteetti ja seksuaalisuus

 Anja Pirnes, Kuusiluodon lukio: Yksityiskohtia sarjasta PunkBarbit, 2002. 'Pelekääkkö nää nykytaijetta?' -projekti

Taiteen katsoja törmää usein näyttelyihin, joissa keskeisenä teemana on oman identiteetin tutkiminen. Muistot ja kokemukset, oman elämän ruotiminen sekä identiteetin pohtiminen ovat keskeisiä nykytaiteen teemoja. Monet taiteilijat pohtivat naisena ja miehenä olemiseen liittyviä kysymyksiä tekemällä omaa kuvaansa. He tekevät taidetta omaan maailmaansa liittyvistä asioista, kuten omista kokemuksistaan tai arkipäiväisistä tapahtumista. Toiset taiteilijat käyttävät omaa kehoaan tutkimuskohteena ja ammentavat materiaalinsa siitä. Toiset taas tutkivat yhteiskuntaa ja ympäröivää maailmaa sekä peilaavat omaa ihmisyyttään ja identiteettiään ajalle ominaisiin ilmiöihin, kuten vaikkapa rasismiin, syrjäytymiseen tai ympäristön saastumiseen.

Nais- ja mieskuvan sekä ihanteiden muuttuminen näkyy taiteessa. Mainosmaailmassa ja taivaskanavilla vallalla olevaa nais- ja mieskuvaa voi pohtia monin keinoin. Seksuaalisuuden ylikorostuminen näkyy nuorille suunnatuissa musiikkivideoissa, mainoksissa, julkaisuissa sekä muodissa. Miten arvot, koti, perhe sekä roolimallit näkyvät nykytaiteessa?

Perinteet ja arki

Taiteen teemoissa korostuvat yhtä hyvin arkipäivän tapahtumat kuin perinteetkin. Entäpä käsityöperinne ja keittiötaide, kuuluvatko ne naisille? Koristeellisuutta, ornamentteja ja muuta senkaltaista näpertämistä sekä kotiin liittyviä pieniä askareita on aikaisemmin halveksittu naisten puuhasteluna. Herbert Read kirjoitti vuonna 1953:  ”Kaikkea ornamenttia kohtaan on oltava epäluuloinen. Minusta tuntuu, että todella sivistynyt voisi yhtä hyvin tatuoida itsensä kuin peittää hyvän taideteoksen muodon merkityksettömällä ornamentilla. Ornamentin käyttäminen on samanlaista kuin maskaran tai huulipunan – jonkin mielivaltaista lisäämistä niin, että jo itsessään kauniin ääriviivat vain korostuvat.” 

Modernistit vihasivat koristeellisuutta, eivätkä juuri perustelleet omaa kantaansa. 1970-luvulla taidekriitikot olivat sitä mieltä, että kysymys ei ollut lainkaan taiteesta, vaan käsityöstä, joka pahimmillaan edusti kitschiä. Nyttemmin modernistien halveksimat naisten käsityöt, kuten tilkkutäkit, on hyväksytty taidepuheeseen, niistä puhutaankin nyt estetiikan näkökulmasta. Lisäksi on ymmärretty, että tilkkutäkki kertoo oman tarinansa, joka usein on naisen tapa järjestellä omaa maailmaansa, kokemuksiaan ja muistojaan kuvalliseksi tarinaksi. Lisäksi siihen liittyy luova prosessi, joka voi olla myös yhteisöllinen, vaikkapa ns. naisten ”ompeluseura”.

Franssu, 2003. Pellavakangas, pellavalanka
Aino Ylitalo, Kuusiluodon lukio

Tilkkutäkki, 2003. Erilaiset kangastilkut ja virkkauspalat
Aino Ylitalo, Kuusiluodon lukio
 
Teksti: Tiina Haapsamo