Muistoja laulusta

Tähän on koottu Kesäpäivä Kangasalla -laulun muistokirjaan tulleita lauluun liittyviä muistoja ja tuntemuksia.

Pikkupojan muistot
Kahdeksanvuotiaana leikin lumisotaa parhaan kaverini Sepon kanssa ja hän antoi oikein kunnon lumipesun. Maatessani nauraen selälläni lumihangessa täytti sisimpäni valtaisa lämmön tunne ja Kesäpäivä soi korvissani. Muistan harmitelleeni, etten osannut kaikkia sanoja. Myöhemmin olen laulua monasti laulanut ja soittanut. Jostain kumman syystä ensimmäinen muistoni liíttyy tuohon Koivistonkylän talviseen iltapäivään.
Heikki Mäenpää, Kangasala

Pikkupojan muistot
Isovanhempani kesähuvila sijaitsi Mustoolla. Kesäisin kävimme usein Haralanharjun näkötornilla ja siellä opin laulun ensimmäisen säkeistön ihmetellen, miksi pitää olla puun oksalla. Kesäpäivä Kangasalla on oikeaa maalaisviiliä metsämansikoilla ja mustikoilla, mato-ongintaa, uimista lämpimässä vedessä...
Juha

Kesäpäivä Kangasalla -laulusta tulee vieläkin tunne, että "kohta ollaan perillä". Asuttiin kaukana Itä-Suomessa ja automatkat mummulaan Tampereelle oli tosi pitkiä. Kun äiti sanoi, että nyt ollaan niillämain, josta laulu kertoo, tiesin, että mummula on lähellä. Niinpä yritin tiukasti katsella auton ikkunasta ja miettiä missä on Längelmävesi ja missä Roine, kumpi on kumpi, ikinä en sitä muistanut! Mutta mummulassa oli kivaa, tavattiinpa siellä Heikinkin kanssa, terveisiä vaan!!
Elina Pirinen

HOL:ista se alkoi
Kun aloitin opinnot Helsingin OKL:ssa liityin saman tien Hämäläisosakuntaan sen hyvän kuoro takia. siellä minulle tuli tämä neliääninen kuroversio tutuksi. Melodian oli toi tuntenut jo lapsesta saakka. Tämä laulu kuuluu niihin, jotka aina saavat tuntemaan selkäpiissä värinää ja ihon kananlihalle. Hämäläisosakunnan laulajien kanssa Kesäpäivää Kangasalla laulettiin lähes joka konsertissa! Kun tänään johdin ja lauloin Aulangolla tätä laulua pitkän tauon jälkeen oli tunne edelleen samanlainen. Kiitos vielä kaikille, jotka ITK-kuorossa lauloitte. Seuratkaapa näitä sivuja, ehkäpä kuulette tai näette jotain mielenkiintoista.
Arto Joutsimäki

Kuin lemmikin sulosilmä...
..niin kirkas niin sininen..
Koulussa laulua oli pakko laulaa. Mutta ihmeellisesti tuo pakko mureni kun löysin nuorena likkana laulun kaikki säkeistöt. Useasti on kesäiltoina ja öinä milloin missäkin porukassa parannettu maailmaa Kangasalan harjuilla ja rannoilla ja laulettu Kesäpäivää. Oli hienoa briljeerata noilla kolmella monelle tuntemattomalla säkeistöllä (ja on vieläkin :) Lepokodissakin mummut herauttelivat kyyneliä kun siivotessani lurittelin, sävelen sivusta, mutta hienoin sanoin...
Lemmikkini on juuri tämä toinen säkeistö, Kuin lemmikin sulosilmä... varsinkin tuo Vesijärvi, joka tuudittelee saariaan kuin emonen lapsiaan. Voiko suhde kotiseutuun olla hellempi?
Terveisiä kaikille pienille linnuille!
Ulla Hartikainen

Kuin lemmikin sulosilmä...
Tämä on miellyttävä teos

Samma på svenska...
Jag gungar i högsta grenen av Harjulas högsta ås. Vitt skina de blåa vatten, så långt de av ögat nås... Tätä laulettiin kansakoulussa alkuperäiskielellä Oulun ruotsalaisessa koulussakin (voisiko ruotsinkielisenkin tekstin saada tänne?). Meilläpäin laulun sisällöllä ei ehkä ole samanlaista paikallisnostetta kuin siellä Pirkanmaalla, mutta kansallista nostetta kylläkin - onhan kyseessä meidän kaikkien oma Suomemme! Kangasala on ilman muuta ensi kesän perhematkailun kohde nro 1 :-)
Markus Aalto, Oulunsalo

Maakuntalaulu kolmivuotiaan suusta
Muistoja laulusta on vaikka kuinka paljon, tuleehan se laulettua erilaisissa tilaisuuksissa vuoden mittaan varmasti toistakymmentä kertaa joka vuosi. Ja kotona Längelmäveden rannalla laulun sanat ja sävelet palutuvat usein mieleen. Eniten muistoja herättävät kaksi asiaa: Kesäpäivä Kangasalla -laulun valinta Pirkanmaan maakuntalauluksi ja siihen liittyvät projektit sekä oman pienen kolmivuotiaan poikani into opetella laulu ulkoa kokonaisuudessaan. Hänen lempisäkeistönsä näyttää olevan osuvasti "Mä olen vain lintu pieni...". On se niin hellyttävää!
Irmeli Jokilampi

Kyynel poskellein jo vierähtää...
Monet kerrat Kesäpäivä Kangasalla on tullut laulettua. Joka kerta se on yhtä herkkä hetki. Laulun sanat ovat  liikuttavat ja tekevät pienestä ihmistaimenesta ja vähän isommastakin pienen. Kaunista ja arvokasta perinnettä jokaisen laulettavaksi!
Merja Koivunen

Kyynel poskellein jo vierähtää...
Olen kotoisin Kangasalta ja onneksi olen monta kertaa laulanut tätä laulua niin koulussa kuin monissa häissäkin.
Ja kun vielä itse tietää mistä järvistä siinä lauletaan.
Jaana Ilomäki, nurmijärvi

Lapsuudessani, kun sukua oli kokoontunut Jussin-päiville, päivänsankarin serkkulikat aloittivat laulun Kesäpäivä Kangasalla. Silloin ei tiedetty, että oli olemassa säkeistö myös Vesijärvestä, jonka rannalla synnyinkotini on. Isäni hautajaisissa virsien lomassa laulettiin myös tämä hänen rakastamansa laulu. Kuuntelen sitä aina hartain mielin lapsuuden aikojen palatessa mieliin.
Pirkko Savola, Lapua

Laulu herättää minussa aina ja kaikkialla kuultuna niin syvät ja lämpimät tunteet, että kyynel löytyy silmäkulmasta. Ei vähiten siksi,että se kuvastaa Suomen suloista suvea ja Kangasalan kauneutta, mutta pääsääntöisesti siksi, että molemmat tyttäreni sitä niin useissa tilaisuuksissa lauloivat Vatialan Kotitarvelaulajissa. Niistä vuosista lasten kanssa ja Yhdistyksen Naisten Melody Madams kokoonpanosta minulla on ihanat omakohtaiset muistot. Muistot kivoista kilpailuretkistä, lastenteatterista Heikin kanssa ja tietysti rakas muisto siitä, että olen ollut myös itse laulamassa Kangasalan kirkossa tuota Kesäpäivä Kangasalla taltiointia.<br>Terveiset sydämen pohjasta saakka vanhalle kotipaikallemme; Marjo Saarinen
Marjo-Riitta Saarinen

Upea laulu, joka yhdistää paikkakuntalaiset kauneuden ja sadun maailmaan. Laulu on suosittu ilon ja surun juhlassa mm. synt.päivillä ja hautajaisissa. Laulu sulkee syliinsä myös muualta tulevat. Olen siitä kiitollinen. Laulu voi toimia "Kesäpäivän" Pitäjän sydämenä, josta voisi viritä kirjailijoiden ja eri taiteen lajien "hedelmiä".
Helli Syrjäniemi

Kesäpäivä Kangasalla -laulusta tulee vieläkin tunne, että "kohta ollaan perillä". Asuttiin kaukana Itä-Suomessa ja automatkat mummulaan Tampereelle oli tosi pitkiä. Kun äiti sanoi, että nyt ollaan niillämain, josta laulu kertoo, tiesin, että mummula on lähellä. Niinpä yritin tiukasti katsella auton ikkunasta ja miettiä missä on Längelmävesi ja missä Roine, kumpi on kumpi, ikinä en sitä muistanut! Mutta mummulassa oli kivaa, tavattiinpa siellä Heikinkin kanssa, terveisiä vaan!!
Elina Pirinen

Maailmalta kajahtaa
Jos jonkin kerran on tullut Kesäpäivä Kangasalla kajautettua Kangasalalaisten ystävien kanssa, milloin suomessa, milloin ulkomailla. Muut ja varsinkin ulkomaalaiset katsovat pitkään, että mitä lauma Kangasalalaisia lurittaa, mutta eivätpähän tunne seutuja, joista laulu kertoo.<br>Seuraavaksi aion opetella koko laulun, siis 6 säkeistöä myös ruotsiksi, kuulostaa sekin niin massiiviselta. Harmi kun on tottunut omakotitalossa asumaan, niin opiskelijaboxi kerrostalon kolmannessa ei ole kovin otollinen Kangasala laulun harjoittelemiselle, sillä tunnetta on oltava mukana rutkasti.<br>Kiitos ja kumarrus hyvistä sivustoista, jotka on laululle laitettu=)
Tuuli

Laulu oli kotikunnassani jokakeväinen kevätjuhlien pakollinen kuvio. Kesäpäivä Kangasalla liittyi orastavaan kesään ja kouluvuoden päättymiseen. Näkymä Roineelle tuo laulun mieleeni. Olin pitkään sille koulun jälkeen allerginen, mutta nyt silloin tällöin soittelen pianolla. Koulun juhlasalilauluna se mielessäni pysyy.
Satu Lipponen, Nurmijärvi

Kesäillan konsertti Kangasalan Kisarannassa, hellyttävän nuhjuisessa lavatanssipyhätössä, suomalaisista suomalaisimmissa suvitunnelmissa. Seppo Hovi juontaa ja säestää taskukokoisella hammondilla, pikkuruiselta vinolta estradintapaiselta esiintyvät vuoron perään basso Jaakko Ryhänen ja niihin aikoihin vielä tuntemattomat tulevaisuuden tähdet, sopraano Taina Piira ja sankaritenori Jyrki Anttila. Täpötäysi hikinen sali kretongeissaan ja paremmissa pyhähousuissaan kuuntelee maailmanluokan musisointia henkeä pidättäen - ja lopuksi kajautetaan kaikki yhdessä, kotiseutuhengen huumassa Mä oksalla ylimmällä niin että seinät kirjaimellisesti tärisevät. Olisipa osunut paikalle joku kansainvälinen kriitikko katsastamaan pohjolan perämetsien kansankulttuuria.
Päivi Ikonen, Tampere

lauloin sitä vuonna -03 tai -02 luokassani.               
-aleksi pattiri-

Mahtava laulu, jonka avulla moni osaa taivuttaa synnyinpaikkakuntani nimen oikein eri sijoissa!<br>Muistoissani jokainen koulun juhla päättyy tähän lauluun.  Voiko olla parempaa tapaa kasvattaa kotiseuturakkautta?  Olisipa jokaisella pitäjällä yhtä hyvä oma laulu!  - Kangasala on rakas synnyinseutu, osansa varmasti Kesäpäivä Kangasalla -laululla.  Suvivirsi on toinen laulu, joka herättää yhtä herkkiä tunteita. 
Jaana Volanto-Salo


Lauloin laulun Oulun konservatorion pääsykokeessa. Pyrin opiskelemaan yksinlaulua ja halusin laulaa jotain tuttua, helppoa mutta kaunista. Tämän laulunhan olin oppinut jo koululaisena. En päässyt yksinlaulua opiskelemaan, mutta vika ei varmaankaan ollut laulun. Ehkä muiden pyrkijöiden äänimateriaali oli valmiimpaa opiskelun aloittamiseen.
Arto Lohi

Mieleen tulee keväinen koulupäivä yläasteella 80-luvulla. Lukukausi oli lopuillaan ja saimme toivoa viimeisellä musiikin tunnilla lauluja. Siihen ikään mennessä oli "unohdettu" "vanhanaikaiset" laulut. Yleensä kuunneltiin levyraateja eli ns. kevyttä musiikkia. Sillä tunnilla yksi poika toivoi Kesäpäivä Kangasalla -laulua! Muut katsoivat häntä hölmistyneinä ja laulu oli aika vaimeata. Mielessäni ilahduin, että joku toivoi jotain yleisestä trendistä poikkeavaa.


Minulle Kesäpäivä Kangasalla-laulu tuo mieleeni lapsuuteni päivät Kangasalla.
Muutin kahdeksan vanhana pois, mutta hartain toiveeni on että vielä joskus
"istun oksalla ylimmällä".
Margareeta Haavisto

Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen... olen tuota laulellut toisinaan. Myös Koskelan sairaalan lauluryhmässä tämä on kaihoisa kesän onnellisia muistoja ihania maisemakuvia herättelevä laulelma. Tämä on ollut usein laulettu laulu, varmaan monen muunkin toivelauluja. Maaseutuelämästä haikailevana voi ainakin tämän laulun siivi elää niissä ihanissa onnellisissa tunnelmissa. Mitä on kansanlaulu nykypäivänä. Jos laulelmin haluaa kevennellä eri tilanteita missä sattuu kirjoitetaan henkilölle hullun kirjat. Psykiatrinen havainto. Hullua tämä kaikki. Täytyy myöntää. Mitä on tässä maailmassa selväjärkistä? Laulamattomuus ja vakavuus, Kiitos palautteesta
Tuula Mäkelä

Isotätini aikoinaan pakotti kaikki laulamaan tätä laulua. Olin niin pieni etten asiasta mitään juuri muistanut, mutta kun vanhempana kuulin sen uudestaan, herätti se jokinlaisia muistikuvia varhaislapsuudesta, minkä seurauksena en voi sitä enää unohtaa koskaan. Ja kaunis lauluhan se on, tulee nykyään mieleen joka käänteessä. Hyvin suomalainen.
Laura, Helsinki

Laulu herätti henkiin paljon jo melkein unohtuneita ihania muistoja 80 luvulta... Tyttömme rippileiri Kangasalalla ja leirituli loppukesän raikkaana tähtitäytteisenä iltana..
Irmeli Ryytinen-Sarle

Äitini piti kovasti laulusta, samoin minä. Soitan levyltä kappaleen äitini muistotilaisuudessa 17.03.2005.
Leo Sariovuori

Tuntui upealta kevätjuhlalaululta joskus ala-asteen loppuvuosina. Sitten nauttinut kuorossa itse laulaen ja silmät kyynelissä kuunnellut toisen kuoron esittämänä. Laulamme äänissä joka kesä vaimon vanhempien kesäpaikalla Längelmäveden rannalla. Kerran ohi kulkeneet veneilijätkin taputtivat.
Tero Julkunen, Forssa

Loistava kappale ja oikein mukavia muistoja lapsuudesta minullakin. Valitettavasti laulussakin mainittu Vesijärvi on pilattu maatalouden toimesta sieltä Oriven päästä.
Kalastaja Mauri