Toteutuksesta (PS3)

Kurssin ainekset ovat opettajalle tuttuja. Suunnittelussa olennaista on osatekijöiden yhdistäminen uudeksi ehyeksi kokonaisuudeksi. Toiminnan hermostollisen perustan käsittely muuttuu – ja keventyy – nykyiseen käytäntöön verrattuna, kun osa neuropsykologisesta tiedosta käsitellään integroidusti muilla kursseilla. Kaikkien psyykkisten toimintojen hermostollista perustaa ei käydä läpi tällä kurssilla. Kurssiin on toki mahdollista sisällyttää laaja neuropsykologista näkökulmaa kokoava (kertaava tai ennakoiva) osuus opettajan harkinnan mukaan. Kognitiivisen psykologian sisältöjen kohdalla neuropsykologisen tiedon integroiminen muuhun psykologiseen tietoon ja käsitteistöön on tervetullut muutos.

Yksi mahdollisuus jäsentää kurssin aineksia on aloittaa johdannolla, jolla luodaan valmiuksia kurssin keskeisten aiheiden tarkastelemiseen. Ymmärtämisen valmiuksia rakennetaan ensinnäkin kognitiivisten toimintojen luonteen ja toiminnan perusperiaatteiden käsittelyn avulla. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että aluksi kerrataan kognition käsite ja tarkastellaan tärkeimpiä representaatioita (sisäisiä malleja) ja niiden merkitystä ihmisen todellisuutta koskevien kokemusten tulkinnassa (havaintokehän periaate).

Seuraavaksi on tarpeen pohtia, millainen merkitys hermoston toimintaa koskevalla tiedolla on psyykkisten toimintojen ymmärtämisen kannalta.  Keskeisiä sisältöjä voidaan jäsentää seuraavien kysymysten avulla

  1. Miten aivot käsittelevät informaatiota? Miten on mahdollista, että aivoissa tapahtuu tiedonvälitystä? Vastauksia voidaan hahmottaa tutkimalla yksittäisen hermosolun ja hermoverkkojen toimintaa.
  2. Miten hermoston eri rakenteet ovat erikoistuneet suhteessa psyykkisiin toimintoihin?
  3. Mitkä ovat psyykkisen toiminnan ymmärtämisen kannalta keskeisimmät hermoston toiminnan ja muotoutumisen periaatteet? Näitä voivat olla esimerkiksi aivojen muokkautuminen kokemusten ja toiminnan myötä (plastisiteetti), hermoston tehtävien eriytyminen (esim. aivokuoren eri tehtävät tai lateralisaatio) sekä tähän liittyvä eri osien keskinäinen riippuvuus ja välittäjäaineiden merkitys psyykkisten toimintojen kannalta.
  4. Miten hermostoa koskeva tieto muodostuu? Tutkimusmenetelmät.

Perustuksen valamisen jälkeen on aika tarkastella kurssin muita keskeisiä sisältöalueita. Seuraavassa esitellään joitakin näkökohtia tärkeimpien aiheiden käsittelytavasta ja eri kurssien välisestä työnjaosta. Laatikoissa on kuvattu tarkemmin kurssin mahdollisia sisältöjä.

Tietoisuus, vireydensäätely ja nukkuminen

Opetussuunnitelman perusteissa ei ole määrätty, millä kurssilla tarkastellaan tietoisuutta. Aivojen ja tietoisuuden välinen yhteys sekä tietoisuuden muuntuneet tilat ovat kuitenkin tärkeitä ja opiskelijoita kiinnostavia aiheita. Niiden käsittely sopii luontevasti kolmannelle kurssille vireyden säätelyn ja unen yhteyteen. Toisesta näkökulmasta tietoisuutta tarkastellaan neljännellä kurssilla, jolla käsitellään tietoisten ja tiedostamattomien tekijöiden vaikutusta ihmisen toimintaan.
  • aivot tuottavat tietoisuuden
  • aivot vireyden säätelijänä; kehon rytmit
  • uni ja nukkuminen; eri univaiheiden piirteitä, aivotoiminta unen aikana
  • unen ja nukkumisen merkityksestä
  • unihäiriöistä 

Aistiminen, havaitseminen ja tarkkaavaisuus

Kognitiivisen ja neuropsykologisen tiedon integroiminen sopii mainiosti havaitsemisen ja tarkkaavaisuuden käsittelyyn – liikutaanhan näiden ilmiöiden kohdalla erityisesti biologisen ja psykologisen rajapinnalla.

  • aisti-informaation käsittely aivoissa, havaitsemisen hermostollinen perusta
  • havainnon muodostuminen (merkityksenvaraisuus, bottom up ja top down)
  • havaitsemisen lainalaisuuksia ja erilaisia havaitsemisen vääristymiä ja aistiharhoja ja näiden selityksiä aistiprosessin tasolta aina havaintojen tulkintaan.
  • tarkkaavaisuus

(aiheita voi havainnollistaa tutkimusesimerkkien, kuva-aineiston tai neuropsykologisten tapauskertomusten avulla)

Muisti

Muisti ja oppiminen liittyvät kiinteästi toisiinsa. Opetussuunnitelmassa oppimisen psykologia on sijoitettu ensimmäisen kurssin keskeiseksi sisällöksi. Kolmannella kurssilla tätä aihetta ei ole tarkoitus käsitellä uudelleen. Muistamisen yhteydessä konstruktivistisen oppimisen perusperiaatteet voidaan kyllä luontevasti kerrata ja muistuttaa opiskelijoita tehokkaista opiskelutavoista. Oppimista neuraalisen tason ilmiönä voidaan käsitellä mielekkäästi kolmannella kurssilla muistin yhteydessä.

  • muisti prosessina: mieleen painaminen, säilytys, muistihaku ja unohtaminen
  • muistin rakenne: aistimuisti, työmuisti, säilömuisti sekä näiden hermostollista perustaa
  • muistityypit ja niiden yhteyksiä neuropsykologiaan: deklaratiivinen ja proseduraalinen, tietomuisti ja elämäkertamuisti, esimerkkejä muistihäiriöistä
  • muisti ja oppiminen
  • konstruktiivinen muisti ja muistamisen merkityksenvaraisuus
  • mieleenpainamisen ja muistamisen tehostaminen

Opetussuunnitelmassa on lisäksi mainittu kognitiivisen toiminnan häiriöt, aivovauriot ja niiden kuntoutus. Näitä voidaan käsitellä joko omana kokonaisuutenaan tai hajautetusti kurssin aihepiirien yhteydessä. Lisäksi kaikilla kursseilla tulee tehdä ymmärrettäväksi tiedonrakentumista riittävien tutkimusesimerkkien ja tutkimusmenetelmien esittelyn avulla.

Tiina-Maria Päivänsalo, Raimo Niemelä ja Leena Salo-Gunst